Tackling the challenge of user-centred urban housing : Enabling user preferences today and user adjustments in the future
Saarimaa, Sini (2023)
Saarimaa, Sini
Tampere University
2023
Rakennetun ympäristön tohtoriohjelma - Doctoral Programme in the Built Environment
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-10-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3070-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3070-5
Tiivistelmä
Jos rakennetun ympäristön kohdalla keskitytään vain pitkän aikavälin ekologiseen kestävyyteen, on olemassa vaara niin kutsutulle pitkäikäisyyden paradoksille, jossa rakennuksen elinkaari saattaa päättyä ennenaikaisesti, mikäli se ei kykene mukautumaan moninaisiin ja muuttuviin käyttäjäpreferensseihin. Tämä artikkeliväitöskirja, johon sisältyy viisi vertaisarvioitua julkaisua, käsittelee rakennuttajavetoista kaupunkiasuntorakentamista keskittyen käyttäjiin nyt ja tulevaisuudessa: kohdentuen erityisesti käyttäjien preferensseihin vastaamiseen (ensimmäinen tutkimuslinja) ja käyttäjien tilamuunnosten mahdollistamiseen (toinen tutkimuslinja) asuinkerrostalokohteissa.
Kokonaisuudessaan tutkimus käsittelee käyttäjäkeskeisen kaupunkiasumisen haastetta hyödyntäen monimenetelmällistä lähestymistapaa, joka juurtuu teoreettisen tiedon lisäksi arkkitehtuurin alan käytännön suunnittelutietoon. Arkkitehtoniset representaatiot erilaisista kaupunkiasumisen suunnitelmista toimivat työkaluina, jotka edistivät dialogia tutkijoiden ja käyttäjien välillä (ensimmäisessä tutkimuslinjassa) ja tukivat reflektiivistä tilallista analyysia (toisessa tutkimuslinjassa). Innovatiivinen ja arkkitehtonista suunnittelua hyödyntävä tutkimusasetelma vastaa laajoihin kysymyksiin: Kuinka voimme tutkia ja mitä voimme oppia kaupunkiasumisen suunnitelmista (Suomessa), jotka vastaavat käyttäjien preferensseihin ja kykenevät tilallisesti muuntumaan sekä tänään että tulevaisuudessa?
Moniin tieteenaloihin linkittyvä, rikas käsitteellinen viitekehys loi perustan tutkimuskysymyksiin vastaamiseen. Personoinnin prosessissa käyttäjä arvioi elinympäristössään sitä, kuinka sopiva se on hänelle. Yhteensopivuuden subjektiivisia arvioita tutkittiin tutkimuksessa hyödyntäen sekä tarjouman käsitettä, että merkitysten ja arvojen mielleyhtymä -ketjun (MEC -mallin) käsitteitä. Jos ihminen ei koe ympäristöään sopivaksi, hän saattaa muokata, eli personoida, sitä. Se, missä määrin käyttäjä voi personoida asuntoaan, riippuu hierarkkisille tasoille järjestyvän rakennetun ympäristön ominaisuuksista, joka käsitetään tutkimuksessa Habrakenin teorian mukaisesti. Analyysissä tarkasteltiin asunnon 'tilaosan' kykyä muuntua yhteisön hallitseman 'rakennuksen tukiosan' puitteissa tavalla, joka ei vaadi resurssi-intensiivisiä muutoksia rakennuksen vesi- ja viemärijärjestelmissä.
Tutkimuksessa kehitettiin uusia metodologisia lähestymistapoja, jotka edistävät asuntosuunnittelun tutkimusta ja käytäntöä. Ensimmäisessä tutkimuslinjassa, joka keskittyi käyttäjien preferensseihin vastaamiseen asuinkerrostalokontekstissa, kehitettiin ja testattiin tapa tuottaa iteratiivisesti preferenssitietoa, joka syventää asteittain tietoa kaupunkiasumisen suunnittelussa ja kehittämisessä käytettäväksi. Prosessi ulottuu toteutuneista asumisvalinnoista, ja niiden syistä, aina ilmaistuihin asumispreferensseihin, ja niiden syihin, jotka tuovat esiin käyttäjäkeskeisiä suunnittelunäkökohtia asuinkerrostalojen kehittämiseen. Useita fokusryhmähaastatteluja toteutettiin kahdessa eri vaiheessa, ja niiden välillä käyttäjiltä saatua tietoa analysoitiin asuntosuunnittelun avulla. Suunnittelun hyödyntäminen asukastiedon käsittelyssä tarjosi näkymiä tiedon sovellettavuudesta. Toisessa tutkimuslinjassa, joka keskittyi käyttäjien tilamuunnosten mahdollistamiseen asuinkerrostalokontekstissa, kehitettiin ja testattiin systemaattista tapaa tutkia 'rakennuksen tukiosan' ominaisuuksia suhteessa mahdollisiin käyttäjien tilaamiin tai toteuttamiin 'tilaosan' muunnoksiin. Tässä tutkimuksessa asuntosuunnittelua käytettiin analyyttisesti: suunnittelu toimintana muodosti yhteyden taustakirjallisuuden ja teorian sekä kaupunkiasumisen suunnitelmien välille, joita käytettiin tutkimuksen materiaalina. Aineisto käsitti sekä vanhempia (vuosina 1940-2018 rakennettuja) sekä uudempia (vuosina 2019-2022 rakennettuja) suomalaisten kerrostalojen suunnitelmia.
Analyysissa tehdyt löydökset ansaitsevat huomiota sekä asumisen suunnittelussa ja kehittämisessä että jatkotutkimuksessa. Tulokset korostavat, että tilamuunnosten mahdollistaminen asunnoissa edellyttää rakennetun ympäristön ominaisuuksia, joita myös käyttäjien taholta arvostetaan. Esimerkiksi asuntojen asukaskeskeisen muunneltavuuden mahdollisuuksia voidaan luoda suosimalla asuntojen mittasuhteita ja aukotuksia, jotka mahdollistavat tasapainoisen luonnonvalon asunnoissa (teknisten huomioitavien näkökulmien ja muiden arkkitehtonisten vaikutusmekanismien lisäksi, jotka on kuvattu tuloksissa). Suunnittelun näkökulmasta tasapainoisen luonnonvalon saavuttaminen liittyy lukuisiin aiheisiin, jotka nousivat esille myös asukkaiden preferensseissä. Näitä ovat esimerkiksi useiden ikkunanäkymien sekä sisä- ja ulkotilojen arvostettujen jatkumoiden luominen sekä läpituuletuksen, hyvän luonnonvalaistuksen ja visuaalisen läpäisevyyden mahdollistaminen, joista jälkimmäiset liittyvät myös tilan koettuun avaruuden tuntuun, joka oli niin ikään asukkaiden arvostama ominaisuus. Edellä mainitun huomion lisäksi, joka liittää yhteen kaksi tutkimuslinjaa, tulokset tuovat esiin asukasnäkökulmaa kuvaavaa tietoa asuinkerrostalojen arvostetuista ominaisuuksista kaupunkiympäristössä ja tekijöitä, jotka mahdollistavat tilamuunnokset niissä.
Tulokset tarjoavat näkökulmia laajemman asuntokannan tarkasteluun auttaen ymmärtämään, miten asuntokanta voi mahdollistaa asukkaiden preferenssien toteutumisen nyt, tarjoten myös tilamuunnosten mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Osia tutkimuksesta on jo käytössä uusissa tutkimus- ja kehityskonteksteissa, ja kehitettyjä uuttaluovia tutkimusmenetelmiä voi hyödyntää jatkotutkimuksissa.
Kokonaisuudessaan tutkimus käsittelee käyttäjäkeskeisen kaupunkiasumisen haastetta hyödyntäen monimenetelmällistä lähestymistapaa, joka juurtuu teoreettisen tiedon lisäksi arkkitehtuurin alan käytännön suunnittelutietoon. Arkkitehtoniset representaatiot erilaisista kaupunkiasumisen suunnitelmista toimivat työkaluina, jotka edistivät dialogia tutkijoiden ja käyttäjien välillä (ensimmäisessä tutkimuslinjassa) ja tukivat reflektiivistä tilallista analyysia (toisessa tutkimuslinjassa). Innovatiivinen ja arkkitehtonista suunnittelua hyödyntävä tutkimusasetelma vastaa laajoihin kysymyksiin: Kuinka voimme tutkia ja mitä voimme oppia kaupunkiasumisen suunnitelmista (Suomessa), jotka vastaavat käyttäjien preferensseihin ja kykenevät tilallisesti muuntumaan sekä tänään että tulevaisuudessa?
Moniin tieteenaloihin linkittyvä, rikas käsitteellinen viitekehys loi perustan tutkimuskysymyksiin vastaamiseen. Personoinnin prosessissa käyttäjä arvioi elinympäristössään sitä, kuinka sopiva se on hänelle. Yhteensopivuuden subjektiivisia arvioita tutkittiin tutkimuksessa hyödyntäen sekä tarjouman käsitettä, että merkitysten ja arvojen mielleyhtymä -ketjun (MEC -mallin) käsitteitä. Jos ihminen ei koe ympäristöään sopivaksi, hän saattaa muokata, eli personoida, sitä. Se, missä määrin käyttäjä voi personoida asuntoaan, riippuu hierarkkisille tasoille järjestyvän rakennetun ympäristön ominaisuuksista, joka käsitetään tutkimuksessa Habrakenin teorian mukaisesti. Analyysissä tarkasteltiin asunnon 'tilaosan' kykyä muuntua yhteisön hallitseman 'rakennuksen tukiosan' puitteissa tavalla, joka ei vaadi resurssi-intensiivisiä muutoksia rakennuksen vesi- ja viemärijärjestelmissä.
Tutkimuksessa kehitettiin uusia metodologisia lähestymistapoja, jotka edistävät asuntosuunnittelun tutkimusta ja käytäntöä. Ensimmäisessä tutkimuslinjassa, joka keskittyi käyttäjien preferensseihin vastaamiseen asuinkerrostalokontekstissa, kehitettiin ja testattiin tapa tuottaa iteratiivisesti preferenssitietoa, joka syventää asteittain tietoa kaupunkiasumisen suunnittelussa ja kehittämisessä käytettäväksi. Prosessi ulottuu toteutuneista asumisvalinnoista, ja niiden syistä, aina ilmaistuihin asumispreferensseihin, ja niiden syihin, jotka tuovat esiin käyttäjäkeskeisiä suunnittelunäkökohtia asuinkerrostalojen kehittämiseen. Useita fokusryhmähaastatteluja toteutettiin kahdessa eri vaiheessa, ja niiden välillä käyttäjiltä saatua tietoa analysoitiin asuntosuunnittelun avulla. Suunnittelun hyödyntäminen asukastiedon käsittelyssä tarjosi näkymiä tiedon sovellettavuudesta. Toisessa tutkimuslinjassa, joka keskittyi käyttäjien tilamuunnosten mahdollistamiseen asuinkerrostalokontekstissa, kehitettiin ja testattiin systemaattista tapaa tutkia 'rakennuksen tukiosan' ominaisuuksia suhteessa mahdollisiin käyttäjien tilaamiin tai toteuttamiin 'tilaosan' muunnoksiin. Tässä tutkimuksessa asuntosuunnittelua käytettiin analyyttisesti: suunnittelu toimintana muodosti yhteyden taustakirjallisuuden ja teorian sekä kaupunkiasumisen suunnitelmien välille, joita käytettiin tutkimuksen materiaalina. Aineisto käsitti sekä vanhempia (vuosina 1940-2018 rakennettuja) sekä uudempia (vuosina 2019-2022 rakennettuja) suomalaisten kerrostalojen suunnitelmia.
Analyysissa tehdyt löydökset ansaitsevat huomiota sekä asumisen suunnittelussa ja kehittämisessä että jatkotutkimuksessa. Tulokset korostavat, että tilamuunnosten mahdollistaminen asunnoissa edellyttää rakennetun ympäristön ominaisuuksia, joita myös käyttäjien taholta arvostetaan. Esimerkiksi asuntojen asukaskeskeisen muunneltavuuden mahdollisuuksia voidaan luoda suosimalla asuntojen mittasuhteita ja aukotuksia, jotka mahdollistavat tasapainoisen luonnonvalon asunnoissa (teknisten huomioitavien näkökulmien ja muiden arkkitehtonisten vaikutusmekanismien lisäksi, jotka on kuvattu tuloksissa). Suunnittelun näkökulmasta tasapainoisen luonnonvalon saavuttaminen liittyy lukuisiin aiheisiin, jotka nousivat esille myös asukkaiden preferensseissä. Näitä ovat esimerkiksi useiden ikkunanäkymien sekä sisä- ja ulkotilojen arvostettujen jatkumoiden luominen sekä läpituuletuksen, hyvän luonnonvalaistuksen ja visuaalisen läpäisevyyden mahdollistaminen, joista jälkimmäiset liittyvät myös tilan koettuun avaruuden tuntuun, joka oli niin ikään asukkaiden arvostama ominaisuus. Edellä mainitun huomion lisäksi, joka liittää yhteen kaksi tutkimuslinjaa, tulokset tuovat esiin asukasnäkökulmaa kuvaavaa tietoa asuinkerrostalojen arvostetuista ominaisuuksista kaupunkiympäristössä ja tekijöitä, jotka mahdollistavat tilamuunnokset niissä.
Tulokset tarjoavat näkökulmia laajemman asuntokannan tarkasteluun auttaen ymmärtämään, miten asuntokanta voi mahdollistaa asukkaiden preferenssien toteutumisen nyt, tarjoten myös tilamuunnosten mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Osia tutkimuksesta on jo käytössä uusissa tutkimus- ja kehityskonteksteissa, ja kehitettyjä uuttaluovia tutkimusmenetelmiä voi hyödyntää jatkotutkimuksissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4791]