Intraventricular Conduction Delays in the Standard 12-lead Electrocardiogram : Association with Mortality and Heart Failure
Rankinen, Jani (2021)
Rankinen, Jani
Tampere University
2021
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-12-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2153-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2153-6
Tiivistelmä
Sydän- ja verisuonitaudit sekä iskeemiset sydänsairaudet ovat maailmanlaajuisesti merkittävimmät terveysuhat sekä yleisimpiä kuolinsyitä. Vaikka niiden osuus kaikista kuolemista on vähentynyt Suomessa, aiheuttivat ne edelleen kolmanneksen kuolemista vuonna 2019. Sydämen vajaatoiminta on maailmanlaajuinen epidemia, jonka esiintyvyys kasvaa jatkuvasti väestön ikääntyessä. Riski sairastua 55-vuotiaana loppuelämän aikana sydämen vajaatoimintaan on peräti 30 %. Sen estämiseksi on tärkeää tunnistaa sydämen vajaatoiminnan riskitekijät väestössä, ja hoitaa ne yksilötasolla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
12-kytkentäinen levossa otettava sydänfilmi (EKG) tarjoaa tärkeää diagnostista ja ennusteeseen liittyvää tietoa sydämestä. Monet EKG:ssa todetut patologiset muutokset lisäävät kuolleisuutta ja sairastavuutta. Sydämen kammionsisäiset johtumishäiriöt liitettiin sydämen vajaatoimintaan ja korkeaan kuolleisuuteen jo yli 100 vuotta sitten 1900-luvun alussa, mutta näyttö niiden merkityksestä väestötasolla on ristiriitaista.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kerätä nykyaikaista tietoa kammionsisäisten johtumishäiriöiden pitkäaikaisennusteesta ja niihin liittyvästä sairastavuudesta. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli selvittää, liittyykö näihin johtumishäiriöihin kohonnutta kuolleisuutta tai riskiä sairastua sydämen vajaatoimintaan seurannassa.
Tutkimus toteutettiin osana Suomessa satunnaisotannalla tehtyä Terveys 2000 väestötutkimusta. Tutkimukseen osallistui 6 354 yli 30-vuotiasta henkilöä (2 876 miestä ja 3 478 naista) vuosina 2000–2001. Suurin osa heistä oli keski-ikäisiä. Tutkittavat osallistuivat kattavaan terveystarkastukseen, ja heitä seurattiin yli 15 vuoden ajan (mediaani 15,9 vuotta) terveystarkastuksesta.
Havaitsimme, että EKG:ssa havaittuihin kammionsisäisiin johtumishäiriöihin liittyy runsaasti sydän- ja verisuonisairauksia sekä niiden riskitekijöitä. Tuloksemme olivat yhtenevät aiemmin länsimaissa julkaistujen tulosten kanssa. Kammionsisäisen johtumishäiriön ennusteen havaittiin olevan riippuvainen johtumishäiriön tyypistä. Jo 10 vuoden seurannan aikana 47 % tutkittavista, joilla havaittiin vasen haarakatkos (LBBB), 40 % tutkittavista, joilla havaittiin epäspesifi kammionsisäinen johtumishäiriö (IVCD), ja 37 % tutkittavista, joilla havaittiin oikea haarakatkos (RBBB) olivat menehtyneet.
Koko 15 vuoden seurannan aikana vain 9 % tutkittavista, joilla havaittiin LBBB, 20 % tutkittavista, joilla havaittiin RBBB, ja 24 % tutkittavista, joilla havaittiin IVCD ei sairastunut sydän- ja verisuonitauteihin. Korkein suhteellinen sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli tutkittavilla, joilla EKG:ssa havaittiin IVCD tai LBBB. LBBB:n merkitys riskitekijänä sydän- ja verisuonitautikuolleisuudelle havaittiin olevan riippuvainen johtumishäiriön tarkemmasta määritelmästä. IVCD assosioitui ainoana johtumishäiriönä itsenäisenä riskitekijänä kokonaiskuolleisuudelle ja siihen liittyvä riski sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen oli suhteellisesti korkein kaikista kammionsisäistä johtumishäiriöistä.
Seurannan aikana 47 % tutkittavista, joilla havaittiin LBBB, ja 40 % tutkittavista, joilla havaittiin IVCD sairastuivat sydämen vajaatoimintaan. Sairaus ei ollut heillä aiemmin tiedossa. Molemmat johtumishäiriöt lisäsivät riskiä sairastua sydämen vajaatoimintaan yli kolminkertaiseksi, ja riski sairastua sydämen vajaatoimintaan havaittiin myös tutkittavilla, joilla ei ollut tiedossa olevaa iskeemistä sydänsairautta. LBBB:n havaittiin myös lisäävän riskiä sairastua rakenteelliseen sydänsairauteen yli 15 vuoden seurannan aikana. Riski havaittiin myös tutkittavilla, joilla ei ollut terveystarkastuksessa viitteitä sydämen vajaatoiminnasta tai sepelvaltimotaudista.
Koko seurannan aikana oikea haarakatkos, haarakekatkokset tai osittaiset haarakatkokset eivät lisänneet riskiä sairastua sydämen vajaatoimintaan eikä kyseisillä tutkittavilla havaittu olevan korkeampaa kuolleisuutta, kun otettiin huomioon samanaikaiset sydän- ja verisuonitaudit sekä niille altistavat riskitekijät.
Sydämen vasemman kammion paksuuntuminen eli kammiohypertrofia nostaa merkittävästi riskiä sairastua sydämen vajaatoimintaan. Sydämen sähköisen aktivaation leviämiseen sen rakenteissa kuluvan ajan eli QRS keston havaittiin välittävän tärkeää tietoa kammiohypertrofiassa. Pienikin QRS keston pidentyminen assosioitui korkeampaan kuolleisuuteen ja riskiin sairastua sydämen vajaatoimintaan tutkittavilla, joilla havaittiin kammiohypertrofia, riippumatta samanaikaisesta iskeemisestä sydänsairaudesta. Havaitsimme, että kammiohypertrofia itsessään myös QRS kestosta riippumatta lisää riskiä sydämen vajaatoimintaan, mutta riski korostui voimakkaasti QRS keston pidentyessä.
Yhteenvetona todetaan, että LBBB, IVCD ja QRS keston pidentyminen kammiohypertrofiassa liittyvät korkeampaan sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen sekä riskiin sairastua sydämen vajaatoimintaan väestötasolla. LBBB:n havaittiin myös lisäävän riskiä sairastua rakenteelliseen sydänsairauteen. Sen sijaan RBBB:n ja muiden kammionsisäisten johtumishäiriöiden ennusteen havaittiin liittyvän enemmänkin samanaikaisiin sydän- ja verisuonitauteihin sekä niiden riskitekijöihin.
12-kytkentäinen levossa otettava sydänfilmi (EKG) tarjoaa tärkeää diagnostista ja ennusteeseen liittyvää tietoa sydämestä. Monet EKG:ssa todetut patologiset muutokset lisäävät kuolleisuutta ja sairastavuutta. Sydämen kammionsisäiset johtumishäiriöt liitettiin sydämen vajaatoimintaan ja korkeaan kuolleisuuteen jo yli 100 vuotta sitten 1900-luvun alussa, mutta näyttö niiden merkityksestä väestötasolla on ristiriitaista.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kerätä nykyaikaista tietoa kammionsisäisten johtumishäiriöiden pitkäaikaisennusteesta ja niihin liittyvästä sairastavuudesta. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli selvittää, liittyykö näihin johtumishäiriöihin kohonnutta kuolleisuutta tai riskiä sairastua sydämen vajaatoimintaan seurannassa.
Tutkimus toteutettiin osana Suomessa satunnaisotannalla tehtyä Terveys 2000 väestötutkimusta. Tutkimukseen osallistui 6 354 yli 30-vuotiasta henkilöä (2 876 miestä ja 3 478 naista) vuosina 2000–2001. Suurin osa heistä oli keski-ikäisiä. Tutkittavat osallistuivat kattavaan terveystarkastukseen, ja heitä seurattiin yli 15 vuoden ajan (mediaani 15,9 vuotta) terveystarkastuksesta.
Havaitsimme, että EKG:ssa havaittuihin kammionsisäisiin johtumishäiriöihin liittyy runsaasti sydän- ja verisuonisairauksia sekä niiden riskitekijöitä. Tuloksemme olivat yhtenevät aiemmin länsimaissa julkaistujen tulosten kanssa. Kammionsisäisen johtumishäiriön ennusteen havaittiin olevan riippuvainen johtumishäiriön tyypistä. Jo 10 vuoden seurannan aikana 47 % tutkittavista, joilla havaittiin vasen haarakatkos (LBBB), 40 % tutkittavista, joilla havaittiin epäspesifi kammionsisäinen johtumishäiriö (IVCD), ja 37 % tutkittavista, joilla havaittiin oikea haarakatkos (RBBB) olivat menehtyneet.
Koko 15 vuoden seurannan aikana vain 9 % tutkittavista, joilla havaittiin LBBB, 20 % tutkittavista, joilla havaittiin RBBB, ja 24 % tutkittavista, joilla havaittiin IVCD ei sairastunut sydän- ja verisuonitauteihin. Korkein suhteellinen sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli tutkittavilla, joilla EKG:ssa havaittiin IVCD tai LBBB. LBBB:n merkitys riskitekijänä sydän- ja verisuonitautikuolleisuudelle havaittiin olevan riippuvainen johtumishäiriön tarkemmasta määritelmästä. IVCD assosioitui ainoana johtumishäiriönä itsenäisenä riskitekijänä kokonaiskuolleisuudelle ja siihen liittyvä riski sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen oli suhteellisesti korkein kaikista kammionsisäistä johtumishäiriöistä.
Seurannan aikana 47 % tutkittavista, joilla havaittiin LBBB, ja 40 % tutkittavista, joilla havaittiin IVCD sairastuivat sydämen vajaatoimintaan. Sairaus ei ollut heillä aiemmin tiedossa. Molemmat johtumishäiriöt lisäsivät riskiä sairastua sydämen vajaatoimintaan yli kolminkertaiseksi, ja riski sairastua sydämen vajaatoimintaan havaittiin myös tutkittavilla, joilla ei ollut tiedossa olevaa iskeemistä sydänsairautta. LBBB:n havaittiin myös lisäävän riskiä sairastua rakenteelliseen sydänsairauteen yli 15 vuoden seurannan aikana. Riski havaittiin myös tutkittavilla, joilla ei ollut terveystarkastuksessa viitteitä sydämen vajaatoiminnasta tai sepelvaltimotaudista.
Koko seurannan aikana oikea haarakatkos, haarakekatkokset tai osittaiset haarakatkokset eivät lisänneet riskiä sairastua sydämen vajaatoimintaan eikä kyseisillä tutkittavilla havaittu olevan korkeampaa kuolleisuutta, kun otettiin huomioon samanaikaiset sydän- ja verisuonitaudit sekä niille altistavat riskitekijät.
Sydämen vasemman kammion paksuuntuminen eli kammiohypertrofia nostaa merkittävästi riskiä sairastua sydämen vajaatoimintaan. Sydämen sähköisen aktivaation leviämiseen sen rakenteissa kuluvan ajan eli QRS keston havaittiin välittävän tärkeää tietoa kammiohypertrofiassa. Pienikin QRS keston pidentyminen assosioitui korkeampaan kuolleisuuteen ja riskiin sairastua sydämen vajaatoimintaan tutkittavilla, joilla havaittiin kammiohypertrofia, riippumatta samanaikaisesta iskeemisestä sydänsairaudesta. Havaitsimme, että kammiohypertrofia itsessään myös QRS kestosta riippumatta lisää riskiä sydämen vajaatoimintaan, mutta riski korostui voimakkaasti QRS keston pidentyessä.
Yhteenvetona todetaan, että LBBB, IVCD ja QRS keston pidentyminen kammiohypertrofiassa liittyvät korkeampaan sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen sekä riskiin sairastua sydämen vajaatoimintaan väestötasolla. LBBB:n havaittiin myös lisäävän riskiä sairastua rakenteelliseen sydänsairauteen. Sen sijaan RBBB:n ja muiden kammionsisäisten johtumishäiriöiden ennusteen havaittiin liittyvän enemmänkin samanaikaisiin sydän- ja verisuonitauteihin sekä niiden riskitekijöihin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4769]