Dermatitis Herpetiformis : Gastrointestinal findings, anaemia and effects of gluten-free dietary treatment
Alakoski, Anna (2021)
Alakoski, Anna
Tampere University
2021
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-12-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2131-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2131-4
Tiivistelmä
Ihokeliakia on keliakian ilmenemismuoto, jossa oireena on ihon voimakkaasti kutiseva, rakkuloiva ihottuma. Ihokeliakiassa ravinnon gluteeni laukaisee geneettisesti alttiilla henkilöillä autoimmuuniprosessin, joka johtaa keliakiatyyppiseen ohutsuolen limakalvovaurioon ja ihokeliakiaihottumaan. Ihokeliakian diagnoosi varmistetaan ihon immunofluoresenssitutkimuksella, jossa havaitaan rakeinen IgA- kertymä verinahassa. Ihokeliakian hoitona on elinikäinen gluteeniton ruokavalio, jossa vältetään vehnää, ohraa ja ruista, mutta kauran soveltuvuus ruokavalioon on ollut kiistanalaista. Gluteeniton ruokavalio parantaa iho-oireet ja ohutsuolimuutokset, mutta lymfoomariskin tiedetään olevan suurentunut ihokeliakiassa.
Väitöskirjan tavoitteena oli tutkia mahalöydöksiä ja anemiaa ihokeliakiassa sekä ihokeliakian pitkäaikaisennustetta kaurankäyttöön, sairastavuuteen, kuolleisuuteen ja kuolinsyihin liittyen. Tutkimuskohortit kaikkiin osatöihin (I-IV) kerättiin Tampereen yliopistollisen sairaalan ihotautiklinikassa vuosina 1970-2019 prospektiivisesti kerätyistä ihokeliakiapotilaista. Mukana oli myös ryhmä ihokeliakiapotilaita, jotka oli rekrytoitu kansallisesti (III). Osatyössä I tutkittiin kroonisen atrofisen gastriitin ja helikobakteeri-infektion yleisyyttä 93 ihokeliakiapotilaalla, joille oli tehty gastroskopia diagnoosivaiheessa ja mahalöydöksiin oli käytetty Sydneyn luokitusta. Verrokkeina oli 186 aikuista, joille oli tehty ylävatsavaivojen vuoksi gastroskopia. Osatyössä II tutkittiin anemian yleisyyttä diagnoosivaiheessa ja vuoden kuluttua diagnoosista sekä anemiaan liittyviä tekijöitä 250 ihokeliakiapotilaalla, joilta oli tutkittu veren hemoglobiini (Hb) diagnoosivaiheessa. Verrokkeina oli 139 klassista keliakiapotilasta. Osatyössä III tutkittiin kaurankäytön yleisyyttä 312 pitkäaikaisesti gluteenitonta ruokavaliota noudattaneella ihokeliakiapotilaalla ja lisäksi tutkittiin kaurankäytön vaikutuksia terveyteen sekä elämänlaatuun. Osatyössä IV tutkittiin kuolleisuutta ja kuolinsyitä 476 ihokeliakiapotilaalla ja näitä verrattiin ikä- ja sukupuolivakioituun normaaliväestöön. Lisäksi 179 työikäisen ihokeliakiapotilaan terveyskäyttäytymistä verrattiin 895 työikäiseen henkilöön. Osatöiden diagnoosivaiheen tiedot kerätiin sairaskertomuksista ja osin haastatteluilla (III: ryhmä 2). Seurantatiedot kerättiin kyselykaavakkeista, sairaskertomuksista ja haastatteluista. Osatöissä käytettiin kahta ihokeliakiapotilaille suunniteltua kyselykaavaketta, jotka sisälsivät kysymyksiä ihokeliakian oireista, ruokavaliosta ja dapsoni-lääkityksestä sekä pitkäaikaissairauksista ja ihokeliakian komplikaatioista. Lisäksi osatyössä III vatsaoireita kartoitettiin Gastrointestinal Symptoms Rating Scale -kyselylomakkeella ja elämänlaatua Psychological General Well-being - ja Dermatology Life Quality Index -kyselykaavakkeilla sekä osatyössä IV terveyskäyttäytymistä Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäyminen ja terveys -kyselyllä.
Tutkimus osoitti, että krooninen atrofinen gastriitti ja helikobakteeri-infektio olivat yleisempiä ihokeliakiapotilailla kuin ylävatsavaivoista kärsivillä verrokeilla (16% vs 3%, p<0.001, ja 18% vs 9%, p=0.028, vastaavasti). Helikobakteeri-infektio oli yleisempi ihokeliakiapotilailla, joilla oli krooninen atrofinen gastriitti verrattuna niihin, joilla ei ollut gastriittia (44% vs 14%, p=0.012). Ihokeliakiapotilaista 12%:lla esiintyi anemiaa diagnoosivaiheessa ja anemian esiintyvyys ei eronnut merkittävästi keliakiasta (17%, p=0.257). Ihokeliakiassa diagnoosivaiheen anemia ei assosioitunut iho-oireiden tai ohutsuolen villusatrofian vaikeusasteeseen eikä sillä ollut vaikutusta kliinisten oireiden parantumiseen ruokavaliohoidolla. Vuoden kuluttua diagnoosista anemiaa oli 19%:lla ihokeliakiaa sairastavista, mutta anemia liittyi pääasiallisesti dapsoni-lääkitykseen. Terveyskäyttäytymisanalyysin perusteella ihokeliakiapotilailla oli vähemmän hyperkolesterolemiaa kuin normaaliväestöllä ja he myös tupakoivat vähemmän. Ihokeliakiapotilaista 82% käytti kauraa ruokavaliossaan, ja kauraa käyttävillä oli parempi elämänlaatu ja vähemmän suolioireita kuin kauraa käyttämättömillä. Ihokeliakiapotilailla oli normaaliväestöä pienempi kokonaiskuolleisuus (vakioitu kuolleisuussuhde SMR 0.72, 95% luottamusväli CI 0.55-0.87) ja lisäksi alentunut kuolleisuus aivoverenkierron häiriöihin (SMR 0.38, 95% CI 0.10-0.97) ja alkoholiin liittyviin sairauksiin (SMR 0.00, 95% CI 0.00-0.88). Sen sijaan kuolleisuus lymfoomiin oli lisääntynyt ensimmäiset viisi vuotta diagnoosista (SMR 2.49, 95% CI 0.91-5.40), mutta ei enää sen jälkeen.
Tämä väitöskirjatutkimus osoitti, että anemia on melko harvinaista hoitamattomassa ihokeliakiassa, eikä anemian esiintyvyys liity taudin vaikeusasteeseen. Hoidetussa ihokeliakiassa anemia on pääosin dapsonista johtuvaa. Kroonista atrofista gastriittia sekä helikobakteeri-infektiota esiintyy enemmän ihokeliakiassa kuin kontrolleilla, mutta näiden löydösten kliininen merkitys ja yhteys mahasyöpään on epävarmaa ja vaatii lisää tutkimuksia. Kaurankäyttö on turvallista ihokeliakiassa ja ihokeliakian kokonaisennuste on hyvä erityisesti niillä, jotka noudattavat gluteenitonta ruokavaliota. Kokonaiskuolleisuus sekä aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttama kuolleisuus todettiin pienentyneeksi ja lisäksi riski lymfoomakuolleisuuteen pienenee normaaliksi 5 vuoden kuluttua ihokeliakian diagnoosista gluteenittoman ruokavalion myötä.
Väitöskirjan tavoitteena oli tutkia mahalöydöksiä ja anemiaa ihokeliakiassa sekä ihokeliakian pitkäaikaisennustetta kaurankäyttöön, sairastavuuteen, kuolleisuuteen ja kuolinsyihin liittyen. Tutkimuskohortit kaikkiin osatöihin (I-IV) kerättiin Tampereen yliopistollisen sairaalan ihotautiklinikassa vuosina 1970-2019 prospektiivisesti kerätyistä ihokeliakiapotilaista. Mukana oli myös ryhmä ihokeliakiapotilaita, jotka oli rekrytoitu kansallisesti (III). Osatyössä I tutkittiin kroonisen atrofisen gastriitin ja helikobakteeri-infektion yleisyyttä 93 ihokeliakiapotilaalla, joille oli tehty gastroskopia diagnoosivaiheessa ja mahalöydöksiin oli käytetty Sydneyn luokitusta. Verrokkeina oli 186 aikuista, joille oli tehty ylävatsavaivojen vuoksi gastroskopia. Osatyössä II tutkittiin anemian yleisyyttä diagnoosivaiheessa ja vuoden kuluttua diagnoosista sekä anemiaan liittyviä tekijöitä 250 ihokeliakiapotilaalla, joilta oli tutkittu veren hemoglobiini (Hb) diagnoosivaiheessa. Verrokkeina oli 139 klassista keliakiapotilasta. Osatyössä III tutkittiin kaurankäytön yleisyyttä 312 pitkäaikaisesti gluteenitonta ruokavaliota noudattaneella ihokeliakiapotilaalla ja lisäksi tutkittiin kaurankäytön vaikutuksia terveyteen sekä elämänlaatuun. Osatyössä IV tutkittiin kuolleisuutta ja kuolinsyitä 476 ihokeliakiapotilaalla ja näitä verrattiin ikä- ja sukupuolivakioituun normaaliväestöön. Lisäksi 179 työikäisen ihokeliakiapotilaan terveyskäyttäytymistä verrattiin 895 työikäiseen henkilöön. Osatöiden diagnoosivaiheen tiedot kerätiin sairaskertomuksista ja osin haastatteluilla (III: ryhmä 2). Seurantatiedot kerättiin kyselykaavakkeista, sairaskertomuksista ja haastatteluista. Osatöissä käytettiin kahta ihokeliakiapotilaille suunniteltua kyselykaavaketta, jotka sisälsivät kysymyksiä ihokeliakian oireista, ruokavaliosta ja dapsoni-lääkityksestä sekä pitkäaikaissairauksista ja ihokeliakian komplikaatioista. Lisäksi osatyössä III vatsaoireita kartoitettiin Gastrointestinal Symptoms Rating Scale -kyselylomakkeella ja elämänlaatua Psychological General Well-being - ja Dermatology Life Quality Index -kyselykaavakkeilla sekä osatyössä IV terveyskäyttäytymistä Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäyminen ja terveys -kyselyllä.
Tutkimus osoitti, että krooninen atrofinen gastriitti ja helikobakteeri-infektio olivat yleisempiä ihokeliakiapotilailla kuin ylävatsavaivoista kärsivillä verrokeilla (16% vs 3%, p<0.001, ja 18% vs 9%, p=0.028, vastaavasti). Helikobakteeri-infektio oli yleisempi ihokeliakiapotilailla, joilla oli krooninen atrofinen gastriitti verrattuna niihin, joilla ei ollut gastriittia (44% vs 14%, p=0.012). Ihokeliakiapotilaista 12%:lla esiintyi anemiaa diagnoosivaiheessa ja anemian esiintyvyys ei eronnut merkittävästi keliakiasta (17%, p=0.257). Ihokeliakiassa diagnoosivaiheen anemia ei assosioitunut iho-oireiden tai ohutsuolen villusatrofian vaikeusasteeseen eikä sillä ollut vaikutusta kliinisten oireiden parantumiseen ruokavaliohoidolla. Vuoden kuluttua diagnoosista anemiaa oli 19%:lla ihokeliakiaa sairastavista, mutta anemia liittyi pääasiallisesti dapsoni-lääkitykseen. Terveyskäyttäytymisanalyysin perusteella ihokeliakiapotilailla oli vähemmän hyperkolesterolemiaa kuin normaaliväestöllä ja he myös tupakoivat vähemmän. Ihokeliakiapotilaista 82% käytti kauraa ruokavaliossaan, ja kauraa käyttävillä oli parempi elämänlaatu ja vähemmän suolioireita kuin kauraa käyttämättömillä. Ihokeliakiapotilailla oli normaaliväestöä pienempi kokonaiskuolleisuus (vakioitu kuolleisuussuhde SMR 0.72, 95% luottamusväli CI 0.55-0.87) ja lisäksi alentunut kuolleisuus aivoverenkierron häiriöihin (SMR 0.38, 95% CI 0.10-0.97) ja alkoholiin liittyviin sairauksiin (SMR 0.00, 95% CI 0.00-0.88). Sen sijaan kuolleisuus lymfoomiin oli lisääntynyt ensimmäiset viisi vuotta diagnoosista (SMR 2.49, 95% CI 0.91-5.40), mutta ei enää sen jälkeen.
Tämä väitöskirjatutkimus osoitti, että anemia on melko harvinaista hoitamattomassa ihokeliakiassa, eikä anemian esiintyvyys liity taudin vaikeusasteeseen. Hoidetussa ihokeliakiassa anemia on pääosin dapsonista johtuvaa. Kroonista atrofista gastriittia sekä helikobakteeri-infektiota esiintyy enemmän ihokeliakiassa kuin kontrolleilla, mutta näiden löydösten kliininen merkitys ja yhteys mahasyöpään on epävarmaa ja vaatii lisää tutkimuksia. Kaurankäyttö on turvallista ihokeliakiassa ja ihokeliakian kokonaisennuste on hyvä erityisesti niillä, jotka noudattavat gluteenitonta ruokavaliota. Kokonaiskuolleisuus sekä aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttama kuolleisuus todettiin pienentyneeksi ja lisäksi riski lymfoomakuolleisuuteen pienenee normaaliksi 5 vuoden kuluttua ihokeliakian diagnoosista gluteenittoman ruokavalion myötä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4772]