Twin Birth : Prognosis of newborn and mother, and maternal experience
Ylilehto, Elina (2021)
Ylilehto, Elina
Tampere University
2021
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-06-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1959-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1959-5
Tiivistelmä
Kaksosraskauksia on noin 2–4 % kaikista raskauksista. Yksisikiöisiin raskauksiin verrattuna kaksosraskauksiin liittyy suurempi riski vastasyntyneiden sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Keskeisenä syynä tähän on ennenaikaisuus, sillä yli 50 % kaksosista syntyy ennen 37 raskausviikkoa. Myös korionisiteetti vaikuttaa kaksosraskauden ennusteeseen: monokoriaalisessa raskaudessa, jossa sikiöillä on yhteinen istukka ja yhteinen suonikalvo, vastasyntyneiden sairastuvuuden riski on suurempi kuin dikoriaalisessa raskaudessa, jossa sikiöillä on erilliset istukat ja omat suonikalvot. Kaksossynnytys on aina haaste synnytyksiä hoitavalle henkilökunnalle, eikä kaksosraskauden optimaalisesta synnytystavasta ole täyttä yksimielisyyttä. Myös tulevalle kaksosäidille kaksossynnytys voi olla hyvin erilainen kokemus kuin yhden lapsen synnytys. Tästä huolimatta kaksossynnyttäjien synnytyskokemusta on tutkittu vain vähän.
Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää vastasyntyneiden ja äitien ennustetta täysiaikaisessa ja ennenaikaisessa kaksossynnytyksessä. Lisäksi tutkittiin, mitkä tekijät kaksosraskaudessa lisäsivät synnytyksen aikaisen sektiosynnytyksen riskiä, kun suunniteltu synnytystapa oli alatiesynnytys, ja millainen oli äitien synnytyskokemus kaksossynnytyksessä. Tutkimusväestö koostui Tampereen yliopistollisessa sairaalassa kaksoset synnyttäneistä äideistä ja heidän lapsistaan, tutkimuksissa I–III ajanjaksolla 2004–2016 ja tutkimuksessa IV ajanjaksolla 2015– 2019.
Täysiaikaisia kaksossynnytyksiä tutkimusajanjaksolla oli 495. Suunniteltua alatiesynnytystä ja suunniteltua sektiosynnytystä verratessa tarkasteltiin syntyneiden lasten ja äitien vointia synnytyksen jälkeen. Yli 80 %:lla kaksossynnyttäjistä, joilla suunniteltiin alatiesynnytystä, alatiesynnytys onnistui. Väitöskirjatutkimuksen aineiston lapsista ei yksikään ei menehtynyt vastasyntyneisyyskaudella ja vakava vastasyntyneiden sairastuvuus oli harvinaista molemmilla suunnitelluilla synnytystavoilla. Toisena syntyneellä kaksosella todettiin suunnitellun alatiesynnytyksen ryhmässä useammin matalat Apgar-pisteet ja matala napavaltimonäytteen pH, kuin suunnitellun sektiosynnytyksen ryhmässä. Myös dikoriaalisten kaksosraskauksien alaryhmässä toisena syntynyt kaksonen sai suunnitellun alatiesynnytyksen jälkeen useammin matalat Apgar-pisteet ja matalan napavaltimonäytteen pH:n. Sen sijaan monokoriaalissa kaksosraskauksissa vastasyntyneiden voinnissa ei ollut eroja suunnitellun alatiesynnytysryhmän ja suunnitellun sektioryhmän välillä. Dikoriaalisten ryhmässä toisena syntyneet lapset saivat merkittävästi useammin matalat Apgar-pisteet, jos lasten syntymän välinen aika ylitti 30 minuuttia. Suunniteltu sektiosynnytys lisäsi äitien sairastuvuuden riskiä. Komplisoitumattomia kaksosraskauksia, joissa synnytys tapahtui ennenaikaisesti raskausviikoilla 32+0–36+6, oli tutkimusaineistossa 275. Kun näissä raskauksissa vastasyntyneiden sairastuvuutta verrattiin suunniteltujen alatie- ja sektiosynnytysryhmien välillä, eroja ei havaittu, ei myöskään dikoriaalisten ja monokoriaalisten raskauksien alaryhmissä. Äitien sairastuvuus oli vähäisempää suunnitellun alatiesynnytyksen jälkeen.
Raskausviikon 35+0 jälkeen tapahtuneita suunniteltuja kaksosalatiesynnytyksiä tutkittaessa ensisynnyttäjyys ja toisena syntyvän lapsen perä/poikkitarjonta osoittautuivat synnytyksen aikaisen sektion riskitekijöiksi. Toteutuneita synnytystapoja verrattaessa äitien sairastuvuus oli vähäisintä alatiesynnytyksen jälkeen. Sitä vastoin vastasyntyneiden sairastuvuus oli korkeimmillaan synnytyksissä, joissa ensimmäinen lapsi syntyi alateitse ja toinen sektiolla. Suurin osa (76.1 %) äideistä, joiden toisena syntyvä lapsi oli synnytyksen alkaessa perä/poikkitilassa, synnytti alateitse eikä lasten sairastuvuudessa ei ollut merkittäviä eroja verrattuna kaksosraskauksiin, joissa molemmat lapset olivat raivotarjonnassa.
Kaksossynnytyskokemusta tutkittiin kysymyskaavakkeella, joka lähetettiin alatiesynnytystä tavoitelleiden kaksosten äideille 6 viikkoa synnytyksen jälkeen. Jokaista kaksossynnyttäjää kohden valittiin 2 pariteetin, lopullisen synnytystavan ja raskausviikkojen mukaan kaltaistettua yksössynnyttäjäverrokkia, joille lähetettiin sama kysely. Kaksosryhmästä 72 ja yksösryhmästä 126 äitiä vastasi kyselyyn. Synnytyskokemus oli suurimmalla osalla kaksossynnyttäjistä positiivinen ja hyvin samanlainen kuin verrokeilla. Kaksossynnyttäjät kokivat kuitenkin useammin, että heillä ei ollut mahdollisuutta päättää synnytysasennostaan. Synnytyksen aikainen sektiosynnytys lisäsi negatiivisen synnytyskokemuksen riskiä koko tutkimusaineistossa.
Tutkimuksessamme vastasyntyneiden vakava sairastuvuus kaksossynnytyksen jälkeen oli harvinaista riippumatta suunnitellusta synnytysvasta ja korionisiteetista. Ensisynnyttäjyys ja toisena syntyvän lapsen perä/poikkitila lisäsivät synnytyksenaikaisen sektiosynnytyksen riskiä, vaikkakin suurin osa äideistä, joiden toisena syntyvä lapsi oli perä/poikkitilassa, synnytti alateitse. Äitien sairastuvuus oli vähäisempää suunnitellun alatiesynnytyksen jälkeen, ja kaksossynnyttäjien synnytyskokemus oli pääsääntöisesti positiivinen.
Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää vastasyntyneiden ja äitien ennustetta täysiaikaisessa ja ennenaikaisessa kaksossynnytyksessä. Lisäksi tutkittiin, mitkä tekijät kaksosraskaudessa lisäsivät synnytyksen aikaisen sektiosynnytyksen riskiä, kun suunniteltu synnytystapa oli alatiesynnytys, ja millainen oli äitien synnytyskokemus kaksossynnytyksessä. Tutkimusväestö koostui Tampereen yliopistollisessa sairaalassa kaksoset synnyttäneistä äideistä ja heidän lapsistaan, tutkimuksissa I–III ajanjaksolla 2004–2016 ja tutkimuksessa IV ajanjaksolla 2015– 2019.
Täysiaikaisia kaksossynnytyksiä tutkimusajanjaksolla oli 495. Suunniteltua alatiesynnytystä ja suunniteltua sektiosynnytystä verratessa tarkasteltiin syntyneiden lasten ja äitien vointia synnytyksen jälkeen. Yli 80 %:lla kaksossynnyttäjistä, joilla suunniteltiin alatiesynnytystä, alatiesynnytys onnistui. Väitöskirjatutkimuksen aineiston lapsista ei yksikään ei menehtynyt vastasyntyneisyyskaudella ja vakava vastasyntyneiden sairastuvuus oli harvinaista molemmilla suunnitelluilla synnytystavoilla. Toisena syntyneellä kaksosella todettiin suunnitellun alatiesynnytyksen ryhmässä useammin matalat Apgar-pisteet ja matala napavaltimonäytteen pH, kuin suunnitellun sektiosynnytyksen ryhmässä. Myös dikoriaalisten kaksosraskauksien alaryhmässä toisena syntynyt kaksonen sai suunnitellun alatiesynnytyksen jälkeen useammin matalat Apgar-pisteet ja matalan napavaltimonäytteen pH:n. Sen sijaan monokoriaalissa kaksosraskauksissa vastasyntyneiden voinnissa ei ollut eroja suunnitellun alatiesynnytysryhmän ja suunnitellun sektioryhmän välillä. Dikoriaalisten ryhmässä toisena syntyneet lapset saivat merkittävästi useammin matalat Apgar-pisteet, jos lasten syntymän välinen aika ylitti 30 minuuttia. Suunniteltu sektiosynnytys lisäsi äitien sairastuvuuden riskiä. Komplisoitumattomia kaksosraskauksia, joissa synnytys tapahtui ennenaikaisesti raskausviikoilla 32+0–36+6, oli tutkimusaineistossa 275. Kun näissä raskauksissa vastasyntyneiden sairastuvuutta verrattiin suunniteltujen alatie- ja sektiosynnytysryhmien välillä, eroja ei havaittu, ei myöskään dikoriaalisten ja monokoriaalisten raskauksien alaryhmissä. Äitien sairastuvuus oli vähäisempää suunnitellun alatiesynnytyksen jälkeen.
Raskausviikon 35+0 jälkeen tapahtuneita suunniteltuja kaksosalatiesynnytyksiä tutkittaessa ensisynnyttäjyys ja toisena syntyvän lapsen perä/poikkitarjonta osoittautuivat synnytyksen aikaisen sektion riskitekijöiksi. Toteutuneita synnytystapoja verrattaessa äitien sairastuvuus oli vähäisintä alatiesynnytyksen jälkeen. Sitä vastoin vastasyntyneiden sairastuvuus oli korkeimmillaan synnytyksissä, joissa ensimmäinen lapsi syntyi alateitse ja toinen sektiolla. Suurin osa (76.1 %) äideistä, joiden toisena syntyvä lapsi oli synnytyksen alkaessa perä/poikkitilassa, synnytti alateitse eikä lasten sairastuvuudessa ei ollut merkittäviä eroja verrattuna kaksosraskauksiin, joissa molemmat lapset olivat raivotarjonnassa.
Kaksossynnytyskokemusta tutkittiin kysymyskaavakkeella, joka lähetettiin alatiesynnytystä tavoitelleiden kaksosten äideille 6 viikkoa synnytyksen jälkeen. Jokaista kaksossynnyttäjää kohden valittiin 2 pariteetin, lopullisen synnytystavan ja raskausviikkojen mukaan kaltaistettua yksössynnyttäjäverrokkia, joille lähetettiin sama kysely. Kaksosryhmästä 72 ja yksösryhmästä 126 äitiä vastasi kyselyyn. Synnytyskokemus oli suurimmalla osalla kaksossynnyttäjistä positiivinen ja hyvin samanlainen kuin verrokeilla. Kaksossynnyttäjät kokivat kuitenkin useammin, että heillä ei ollut mahdollisuutta päättää synnytysasennostaan. Synnytyksen aikainen sektiosynnytys lisäsi negatiivisen synnytyskokemuksen riskiä koko tutkimusaineistossa.
Tutkimuksessamme vastasyntyneiden vakava sairastuvuus kaksossynnytyksen jälkeen oli harvinaista riippumatta suunnitellusta synnytysvasta ja korionisiteetista. Ensisynnyttäjyys ja toisena syntyvän lapsen perä/poikkitila lisäsivät synnytyksenaikaisen sektiosynnytyksen riskiä, vaikkakin suurin osa äideistä, joiden toisena syntyvä lapsi oli perä/poikkitilassa, synnytti alateitse. Äitien sairastuvuus oli vähäisempää suunnitellun alatiesynnytyksen jälkeen, ja kaksossynnyttäjien synnytyskokemus oli pääsääntöisesti positiivinen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]