Serious Infections in Children with Juvenile Idiopathic Arthritis
Salonen, Päivi (2021)
Salonen, Päivi
Tampere University
2021
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-01-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1804-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1804-8
Tiivistelmä
Lastenreuma on lasten yleisin pitkäaikainen reumaattinen niveltulehdus, joka määritelmän mukaan on alle 16-vuotiaiden lasten yli kuusi viikkoa kestänyt niveltulehdus ilman muita selittäviä tekijöitä. Lisääntyvä tutkimustieto lastenreuman patogeneesista on edistänyt lääkehoidon kehittymistä. Hoito voidaan kohdistaa eri puolustusjärjestelmän osa-alueisiin kuten sytokiineihin, jotka ovat keskeisiä tulehdusreaktion välittäjäaineita. Lastenreuman ennuste on parantunut huomattavasti kahden viime vuosikymmenen aikana varhaisen metotreksaatin aloituksen ja biologisten reumalääkkeiden käytön myötä.
Lastenreumapotilaat ovat alttiita infektioille elimistön puolustusjärjestelmien häiriön vuoksi. Lastenreuman lääkehoito saattaa edelleen heikentää puolustusjärjestelmää. Infektiopuolustuksen heikentyminen lisää vakavien infektioiden riskiä, mutta toisaalta remissiossa oleva lastenreuma voi vähentää riskiä. Lapset sairastavat usein infektioita, mutta lastenreumapotilaiden vakavien infektioiden epidemiologiasta on vähän tietoa.
Väitöskirja koostuu neljästä erillisestä osatyöstä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lastenreumaa sairastavien potilaiden veriviljelypositiivisten infektioiden (osatyö I), keuhkokuumeiden (osatyöt II-III) ja akuuttien munuaistulehdusten (osatyö IV) epidemiologiaa ja verrata niiden ilmaantuvuutta vastaavan ikäisen normaaliväestön infektioiden ilmaantuvuuteen. Potilasasiakirjoista kerättiin yksilökohtaista tietoa lastenreuman ja infektioiden erityispiirteistä (I ja III). Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin mahdollisia infektiomäärien kehityssuuntia (II ja IV), koska lastenreumapotilaiden lääkehoito on muuttunut merkittävästi seuranta-aikana.
Tässä kansallisessa retrospektiivisessa rekisteritutkimuksessa etsittiin alle 18-vuotiaiden lastenreumapotilaiden veriviljelypositiiviset infektiot Kansaneläkelaitoksen lääkerekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tartuntatautirekisterin tietoja yhdistämällä (potilastiedot vuosilta 2004-2011) (I). THL:n hoitoilmoitusrekisteristä etsittiin lastenreumadiagnoosit sekä infektiodiagnooseista keuhkokuume ja akuutti munuaistulehdus infektioiden ilmaantuvuuden laskemista varten (tiedot vuosilta 1999-2014) (II–IV). THL:n tartuntatautirekisteristä (I) ja hoitoilmoitusrekisteristä (II, IV) analysoitiin koko väestön vastaavien infektioiden ilmaantuvuustiedot vertailua varten. Potilasasiakirjoista kerättiin potilaskohtaista tietoa lastenreumaan ja vakaviin infektioihin liittyvistä muuttujista (potilastiedot vuosilta 1998-2014).
Osatyö I osoitti, että vuosina 2004–2011 äskettäin lastenreumadiagnoosin saaneilla potilailla (n=1604) oli kolminkertainen määrä veriviljelypositiivisia infektioita normaaliväestöön verrattuna, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Yhteensä viisi lasta sairasti veriviljelypositiivisen infektion, ja heistä kahdella oli aktiivinen lastenreuma sekä kahdella jokin liitännäissairaus. Kolme potilasta käytti useampia reumalääkkeitä, ja kaksi heistä sai biologista lääkettä. Kahdella potilaalla ei ollut lääkitystä. Kaikki potilaat toipuivat hyvin veriviljelypositiivisesta infektiosta.
Osatyössä II todettiin, että lastenreumapotilaiden keuhkokuumeen ilmaantuvuus lisääntyi vuosina 1999–2014. Näin tapahtui myös vertailuväestössä, mutta vuosina 2007–2014 keuhkokuumeiden määrä lisääntyi lastenreumapotilailla merkittävästi enemmän kuin vertailuväestöllä. Samaan aikaan keuhkokuumeen sairastaneilla lastenreumapotilailla metotreksaatin ja biologisten lääkkeiden käyttö kasvoi merkittävästi.
Osatyö III kuitenkin osoitti, että vakavien keuhkokuumeiden osuus kaikista keuhkokuumeista laski vuosina 1998–2014. Lastenreumapotilailla todettiin 157 keuhkokuvalla varmistettua keuhkokuumetta. Lähes puolella potilaista oli aktiivinen lastenreuma, jokin liitännäissairaus tai lastenreuman yhdistelmälääkehoito. Kolmannes lastenreumapotilaista sai biologista lääkehoitoa keuhkokuumeen diagnosointihetkellä. Kaksi potilasta (1.3%) kuoli seuranta-ajan alkuvuosina, mutta muut potilaat toipuivat täysin.
Osatyössä IV todettiin lastenreumapotilaiden (2–17-vuotiaat) akuutin munuaistulehduksen ilmaantuvuudessa nouseva suunta vuosien 1999–2006 ja 2007– 2014 välillä. Tämä erosi merkittävästi vertailuväestön(2–17-vuotiaat) ilmaantuvuudesta, jossa havaittiin laskeva suuntaus. Lastenreumapotilaiden sairaalahoitoa vaativat munuaistulehdukset vähenivät, kun taas vertailuväestön kohdalla ne pysyivät ennallaan. Lastenreumapotilaiden vakavien infektioiden riski on todellinen huolimatta parantuneesta lastenreuman diagnostiikasta ja hoidosta viime vuosien aikana. Tutkimuksessa havaittiin viitteitä keuhkokuumeen ja äkillisen munuaistulehduksen ilmaantuvuuden noususta, mutta sairaalahoitoisen infektion ilmaantuvuus väheni seurantavuosien aikana. Infektioiden riskitekijöitä kartoitettaessa arvioidaan lastenreuman aktiivisuutta, lääkehoitoa ja liitännäissairauksia. Lastenreumapotilaiden vakavien infektioiden ehkäisyyn kuten rokotuksiin ja riittävän aikaiseen infektioiden toteamiseen sekä hoidon aloittamiseen on tärkeä kiinnittää huomiota.
Lastenreumapotilaat ovat alttiita infektioille elimistön puolustusjärjestelmien häiriön vuoksi. Lastenreuman lääkehoito saattaa edelleen heikentää puolustusjärjestelmää. Infektiopuolustuksen heikentyminen lisää vakavien infektioiden riskiä, mutta toisaalta remissiossa oleva lastenreuma voi vähentää riskiä. Lapset sairastavat usein infektioita, mutta lastenreumapotilaiden vakavien infektioiden epidemiologiasta on vähän tietoa.
Väitöskirja koostuu neljästä erillisestä osatyöstä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lastenreumaa sairastavien potilaiden veriviljelypositiivisten infektioiden (osatyö I), keuhkokuumeiden (osatyöt II-III) ja akuuttien munuaistulehdusten (osatyö IV) epidemiologiaa ja verrata niiden ilmaantuvuutta vastaavan ikäisen normaaliväestön infektioiden ilmaantuvuuteen. Potilasasiakirjoista kerättiin yksilökohtaista tietoa lastenreuman ja infektioiden erityispiirteistä (I ja III). Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin mahdollisia infektiomäärien kehityssuuntia (II ja IV), koska lastenreumapotilaiden lääkehoito on muuttunut merkittävästi seuranta-aikana.
Tässä kansallisessa retrospektiivisessa rekisteritutkimuksessa etsittiin alle 18-vuotiaiden lastenreumapotilaiden veriviljelypositiiviset infektiot Kansaneläkelaitoksen lääkerekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tartuntatautirekisterin tietoja yhdistämällä (potilastiedot vuosilta 2004-2011) (I). THL:n hoitoilmoitusrekisteristä etsittiin lastenreumadiagnoosit sekä infektiodiagnooseista keuhkokuume ja akuutti munuaistulehdus infektioiden ilmaantuvuuden laskemista varten (tiedot vuosilta 1999-2014) (II–IV). THL:n tartuntatautirekisteristä (I) ja hoitoilmoitusrekisteristä (II, IV) analysoitiin koko väestön vastaavien infektioiden ilmaantuvuustiedot vertailua varten. Potilasasiakirjoista kerättiin potilaskohtaista tietoa lastenreumaan ja vakaviin infektioihin liittyvistä muuttujista (potilastiedot vuosilta 1998-2014).
Osatyö I osoitti, että vuosina 2004–2011 äskettäin lastenreumadiagnoosin saaneilla potilailla (n=1604) oli kolminkertainen määrä veriviljelypositiivisia infektioita normaaliväestöön verrattuna, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Yhteensä viisi lasta sairasti veriviljelypositiivisen infektion, ja heistä kahdella oli aktiivinen lastenreuma sekä kahdella jokin liitännäissairaus. Kolme potilasta käytti useampia reumalääkkeitä, ja kaksi heistä sai biologista lääkettä. Kahdella potilaalla ei ollut lääkitystä. Kaikki potilaat toipuivat hyvin veriviljelypositiivisesta infektiosta.
Osatyössä II todettiin, että lastenreumapotilaiden keuhkokuumeen ilmaantuvuus lisääntyi vuosina 1999–2014. Näin tapahtui myös vertailuväestössä, mutta vuosina 2007–2014 keuhkokuumeiden määrä lisääntyi lastenreumapotilailla merkittävästi enemmän kuin vertailuväestöllä. Samaan aikaan keuhkokuumeen sairastaneilla lastenreumapotilailla metotreksaatin ja biologisten lääkkeiden käyttö kasvoi merkittävästi.
Osatyö III kuitenkin osoitti, että vakavien keuhkokuumeiden osuus kaikista keuhkokuumeista laski vuosina 1998–2014. Lastenreumapotilailla todettiin 157 keuhkokuvalla varmistettua keuhkokuumetta. Lähes puolella potilaista oli aktiivinen lastenreuma, jokin liitännäissairaus tai lastenreuman yhdistelmälääkehoito. Kolmannes lastenreumapotilaista sai biologista lääkehoitoa keuhkokuumeen diagnosointihetkellä. Kaksi potilasta (1.3%) kuoli seuranta-ajan alkuvuosina, mutta muut potilaat toipuivat täysin.
Osatyössä IV todettiin lastenreumapotilaiden (2–17-vuotiaat) akuutin munuaistulehduksen ilmaantuvuudessa nouseva suunta vuosien 1999–2006 ja 2007– 2014 välillä. Tämä erosi merkittävästi vertailuväestön(2–17-vuotiaat) ilmaantuvuudesta, jossa havaittiin laskeva suuntaus. Lastenreumapotilaiden sairaalahoitoa vaativat munuaistulehdukset vähenivät, kun taas vertailuväestön kohdalla ne pysyivät ennallaan. Lastenreumapotilaiden vakavien infektioiden riski on todellinen huolimatta parantuneesta lastenreuman diagnostiikasta ja hoidosta viime vuosien aikana. Tutkimuksessa havaittiin viitteitä keuhkokuumeen ja äkillisen munuaistulehduksen ilmaantuvuuden noususta, mutta sairaalahoitoisen infektion ilmaantuvuus väheni seurantavuosien aikana. Infektioiden riskitekijöitä kartoitettaessa arvioidaan lastenreuman aktiivisuutta, lääkehoitoa ja liitännäissairauksia. Lastenreumapotilaiden vakavien infektioiden ehkäisyyn kuten rokotuksiin ja riittävän aikaiseen infektioiden toteamiseen sekä hoidon aloittamiseen on tärkeä kiinnittää huomiota.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4775]