Comorbidity and Prognostic Indicators in Cardiovascular Surgery
Khan, Niina (2020)
Khan, Niina
Tampere University
2020
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-04-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1442-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1442-2
Tiivistelmä
Sydän- ja verisuonikirurgisten potilaiden korkean riskin luonnetta on entuudestaan korostanut samanaikainen kirurgisten tekniikoiden ja perioperatiivisen hoidon sekä ei-kirurgisten kajoavien toimenpiteiden ja konservatiivisen hoidon kehitys ja väestön ikääntyminen, minkä johdosta entistä sairaampia potilaita ohjataan kirurgiseen hoitoon. Riskitekijöiden roolin sekä hoitoon liittyvien tyypillisten komplikaatioiden ymmärtäminen onkin nykyään aiempaa tarkeampaa sydän- ja verisuonikirurgiassa leikkaushoidon tulosten optimoimiseksi. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteina oli selvittää kolmen keskeisen sydänkirurgiaan liittyvän leikkauksen jälkeisen komplikaation eteisvärinän, myöhäistamponaatioiden ja infektioiden esiintyvyyttä, taudinkuvaa ja riskitekijöitä. Lisäksi tutkimuksessa määritettiin ja vertailtiin vatsa-aortan aneurysman tai tukkivan ääreisvaltimosairauden vuoksi kajoavasti hoidettujen sekä sepelvaltimotaudin vuoksi ohitusleikattujen potilaiden seerumin rasvaprofiilit. Edelleen väitöskirjatyössä tutkittiin seerumin rasva-arvojen yhteyttä pitkän aikavälin kuolleisuuteen vatsa-aortan aneurysman vuoksi hoidetuilla potilailla. Analyyseihin sisällytettiin perinteisten rasva-arvojen ohella uudempia laskennallisia, niin kutsutun Extended Friedewald Formula -neuroverkon avulla määritettyjä rasva-arvoja.
Tutkimus kohdistui Tampereen yliopistollisen sairaalan Sydänsairaalassa sekä verisuonikirurgisessa yksikössä vuosien 2001 ja 2014 välillä hoidettuihin potilaisiin. Tiedonkeruu suoritettiin pääosin yksiköiden ylläpitämistä Kardio- ja Vascuset- rekistereista, Tampereen yliopistollisen keskussairaalan potilastietokannasta sekä Fimlab Laboratoriot Oy:n tietokannasta laboratorioarvojen osalta. Analyysit suoritettiin takautuvasti. Tutkimukseen sisällytettiin yhteensä 1 356 sydänkirurgista sekä 498 vatsa-aortan aneurysman vuoksi ja 280 ääreisvaltimotaudin vuoksi hoidettua potilasta.
Leikkauksen jälkeisen eteisvärinän (51 %) ja myöhäistamponaatioiden (6.2 %) esiintyvyydet olivat selvästi korkeammat kuin tähänastisissa tutkimuksissa. Eteisvärinän aiempaa suurempi esiintyvyys saattaa liittyä tutkimuspopulaation korkeampaan mediaani-ikään, leikkausta edeltävän eteisvärinän yleisyyteen ja läppätoimenpiteiden suurempaan osuuteen edeltäviin tutkimuksiin verrattuna. Näiden tekijöiden todettiin olevan leikkauksen jälkeisen eteisvärinän itsenäisiä riskitekijöitä vasemman eteisen laajentuman ja päivystyksellisen hoidontarpeen ohella. Myös erot tutkimuksen valintakriteereissä ja aiempaa tarkempi diagnostiikka saattavat selittää korkeita eteisvärinän esiintyvyyslukuja. Myöhaistamponaatioiden puolestaan todettiin olevan yleisempiä nuoremmilla, yleisesti ottaen terveemmillä potilailla, joille tehtiin läppäkirurgisia toimenpiteita. Korkea leikkausta edeltävä hemoglobiiniarvo ja yhden läpän leikkaus olivat itsenäisiä myöhäistamponaatioiden riskitekijoitä. Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu myöhäistamponaatioiden liittyvän erityisesti läppäkirurgiaan, minkä on arveltu johtuvan näiden toimenpiteiden jälkihoitoon tavanomaisesti liittyvästä verenohennuslääkityksestä. Väitöskirjatyössä havaitun, aiempaa korkeamman myöhäistamponaatioiden esiintyvyyden taustalla saattaa myös olla läppätoimenpiteiden suurentunut osuus kaikista sydänkirurgisista toimenpiteistä tai yksikön leikkauksen jälkeinen dreenihoitoprotokolla.
Leikkauksen jälkeisiä infektioita ilmeni noin 10 %:lla sydänkirurgisista potilaista, ja toistuvien hyperglykemioiden todettiin liittyvän merkitsevästi infektiokomplikaatioihin. Infektioiden lisäksi toistuvat hyperglykemiajaksot liittyivät leikkauksenjälkeisiin aivohalvauksiin sekä lisääntyneeseen lyhyen aikavälin kuolleisuuteen. Tutkimusyksikössa noudatettuun tiukkaan verensokeritason säätelyyn ei todettu liittyvän merkittäviä haittavaikutuksia.
Seerumin triglyseridit ja LDL-kolesterolitaso olivat merkittäviä pitkän aikavälin kuolleisuuden riskitekijöitä vatsa-aortan aneurysman vuoksi hoidetuilla potilailla, kun taas Extended Friedewald -neuroverkon avulla määritetty IDL-kolesteroli vaikutti olevan merkittavä suojaava tekijä. Lisaksi IDL-kolesterolimäärityksillä pystyttiin täydentämään vatsa-aortan aneurysmien vuoksi hoidettujen potilaiden riskin ennustamista. Lopuksi seerumin korkeampi apolipoproteiini A1-pitoisuus vaikutti olevan yhteydessä ennemmin ohitusleikkausta vaatineeseen sepelvaltimotautiin kuin kajoavasti hoidettuun ääreisvaltimosairauteen.
Tutkimus kohdistui Tampereen yliopistollisen sairaalan Sydänsairaalassa sekä verisuonikirurgisessa yksikössä vuosien 2001 ja 2014 välillä hoidettuihin potilaisiin. Tiedonkeruu suoritettiin pääosin yksiköiden ylläpitämistä Kardio- ja Vascuset- rekistereista, Tampereen yliopistollisen keskussairaalan potilastietokannasta sekä Fimlab Laboratoriot Oy:n tietokannasta laboratorioarvojen osalta. Analyysit suoritettiin takautuvasti. Tutkimukseen sisällytettiin yhteensä 1 356 sydänkirurgista sekä 498 vatsa-aortan aneurysman vuoksi ja 280 ääreisvaltimotaudin vuoksi hoidettua potilasta.
Leikkauksen jälkeisen eteisvärinän (51 %) ja myöhäistamponaatioiden (6.2 %) esiintyvyydet olivat selvästi korkeammat kuin tähänastisissa tutkimuksissa. Eteisvärinän aiempaa suurempi esiintyvyys saattaa liittyä tutkimuspopulaation korkeampaan mediaani-ikään, leikkausta edeltävän eteisvärinän yleisyyteen ja läppätoimenpiteiden suurempaan osuuteen edeltäviin tutkimuksiin verrattuna. Näiden tekijöiden todettiin olevan leikkauksen jälkeisen eteisvärinän itsenäisiä riskitekijöitä vasemman eteisen laajentuman ja päivystyksellisen hoidontarpeen ohella. Myös erot tutkimuksen valintakriteereissä ja aiempaa tarkempi diagnostiikka saattavat selittää korkeita eteisvärinän esiintyvyyslukuja. Myöhaistamponaatioiden puolestaan todettiin olevan yleisempiä nuoremmilla, yleisesti ottaen terveemmillä potilailla, joille tehtiin läppäkirurgisia toimenpiteita. Korkea leikkausta edeltävä hemoglobiiniarvo ja yhden läpän leikkaus olivat itsenäisiä myöhäistamponaatioiden riskitekijoitä. Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu myöhäistamponaatioiden liittyvän erityisesti läppäkirurgiaan, minkä on arveltu johtuvan näiden toimenpiteiden jälkihoitoon tavanomaisesti liittyvästä verenohennuslääkityksestä. Väitöskirjatyössä havaitun, aiempaa korkeamman myöhäistamponaatioiden esiintyvyyden taustalla saattaa myös olla läppätoimenpiteiden suurentunut osuus kaikista sydänkirurgisista toimenpiteistä tai yksikön leikkauksen jälkeinen dreenihoitoprotokolla.
Leikkauksen jälkeisiä infektioita ilmeni noin 10 %:lla sydänkirurgisista potilaista, ja toistuvien hyperglykemioiden todettiin liittyvän merkitsevästi infektiokomplikaatioihin. Infektioiden lisäksi toistuvat hyperglykemiajaksot liittyivät leikkauksenjälkeisiin aivohalvauksiin sekä lisääntyneeseen lyhyen aikavälin kuolleisuuteen. Tutkimusyksikössa noudatettuun tiukkaan verensokeritason säätelyyn ei todettu liittyvän merkittäviä haittavaikutuksia.
Seerumin triglyseridit ja LDL-kolesterolitaso olivat merkittäviä pitkän aikavälin kuolleisuuden riskitekijöitä vatsa-aortan aneurysman vuoksi hoidetuilla potilailla, kun taas Extended Friedewald -neuroverkon avulla määritetty IDL-kolesteroli vaikutti olevan merkittavä suojaava tekijä. Lisaksi IDL-kolesterolimäärityksillä pystyttiin täydentämään vatsa-aortan aneurysmien vuoksi hoidettujen potilaiden riskin ennustamista. Lopuksi seerumin korkeampi apolipoproteiini A1-pitoisuus vaikutti olevan yhteydessä ennemmin ohitusleikkausta vaatineeseen sepelvaltimotautiin kuin kajoavasti hoidettuun ääreisvaltimosairauteen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]