Outcome of Contemporary Knee Arthroplasty : In terms of survivorship and patient reported outcome measures with special reference to patients less than 65 years of age
Niemeläinen, Mika (2020)
Niemeläinen, Mika
Tampere University
2020
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-02-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1425-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1425-5
Tiivistelmä
Pitkälle edenneen oireisen polvinivelrikon hoidossa tekonivelleikkauksen tulokset ovat erinomaiset: kipu lievittyy, ja sekä toimintakyky että myös elämänlaatu parantuvat merkittävästi. Tekonivelen hyvä pitkäaikaispysyvyys on lisännyt tämän hoitomenetelmän käyttöä pitkälle edenneen polven nivelrikon hoidossa myös nuoremmilla potilailla, vaikka toiminnalliset tulokset ja tekonivelen pysyvyys onkin raportoitu huonommaksi verrattuna vanhempiin potilaisiin.
Sementtikiinnitystä voidaan pitää kultaisena standardina polven kokotekonivelleikkauksessa. Nuoremmilla, työikäisillä potilailla paras komponenttien kiinnitysmenetelmä on kuitenkin edelleen kiistanalainen.
Polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuus on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, ja ilmaantuvuuden kasvun on ennustettu edelleen jatkuvan lähitulevaisuudessa. Sekä leikkausaiheiden laajentuminen nuorempiin potilaisiin että toisaalta leikkausmäärien lisääntyminen nuoremmilla potilailla ovat lisänneet huolta siitä, että kasvaako myös uusintaleikkausten määrä merkittävästi lähivuosikymmeninä. Ilmaantuvuudessa on havaittu lisäksi eroja sekä maantieteellisesti että potilaiden ikäryhmien välillä. Suurin polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuuden kasvu on havaittu nk. suurissa ikäluokissa.
Työikäisillä potilailla on korkeat odotukset polven tekonivelleikkauksen tuloksesta, ja noin 11–25 % potilaista on tähänastisissa tutkimuksissa ollut tyytymättömiä leikkauksen tulokseen. Prospektiivista seurantatutkimusta aiheesta on kuitenkin julkaistu vain vähän.
Leikkauksen yhteydessä annettava kipulääkitys sekä leikkauksen jälkeinen kivun hoito on yksi avaintekijä polven tekonivelleikkauksen onnistumissa. Hyvä kivun hoito mahdollistaa kunnollisen kuntoutusharjoittelun, vähentää leikkauksen jälkeisiä välittömiä komplikaatioita ja voi myös heijastua tuloksissa ja tyytyväisyydessä pitkällä aikavälillä.
Tässä tutkimuksessa arvioitiin nykyisten polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuutta, eri kiinnitysmenetelmien kestävyyttä ja työikäisten potilaiden tuloksia potilaiden raportoimilla vaikutusmittareilla. Lisäksi arvioitiin paikallispuudutuksen vaikutusta kivun hoitoon ja leikkauksen pitkäaikaistuloksiin.
I:ssä ja II:ssa osatyössä käytettiin tutkimusaineistona Pohjoismaista tekonivelrekisteriä (NARA), joka koostuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan yhdistyneistä tekonivel- rekistereistä. I osatyö sisälsi 358 310 potilasta ja II osatyö 115 177 potilasta. III osatyön materiaali koostui Suomen tekonivelrekisterin aineistosta sisältäen 1 151 potilasta. IV osatyö oli puolestaan etenevä seurantatutkimus, jossa Tekonivelsairaala Coxassa polven tekonivelleikkauksen läpikäyneiden 232 potilaan leikkaustulokset arvioitiin 2 vuoden seurannassa. V osatyössä 60 potilasta satunnaistettiin Tekonivelsairaala Coxassa polven teko- nivelleikkauksessa saamaan joko LIA-puudute tai plaseboinjektio, ja heidän toipumistaan leikkauksesta seurattiin vuoden ajan tulokset rekisteröiden.
Tässä tutkimuksessa todettiin, että polven tekonivelleikkausten kokonaisilmaantuvuus lisääntyi kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa ilmaantuvuus oli erityisen suurta vuosina 2004–2006, mikä selittyy tuolloin voimaan tulleella hoitotakuulailla, joka ohjasi sairaaloita lyhentämään leikkausjonoja. Vaikka Pohjoismaissa väestön elintaso ja terveyden- huoltojärjestelmä ovat verrattavissa toisiinsa, olivat erot ilmaantuvuuksissa huomattavia. Ilmaantuvuuden lisääntyminen johtui pääosin nimenomaan kokotekonivelleikkausten lisääntymisestä. Osatekonivelleikkausten ilmaantuvuudessa oli maiden välillä huomatta- vaa vaihtelua, ja yli 65-vuotiaiden osatekonivelleikkausten ilmaantuvuus väheni selvästi Ruotsissa,.
Sementtikiinnitteisillä ja nk. hybridi polvitekonivelillä oli erinomaiset pysyvyydet 10-vuoden seurannassa. Kaikilla kiinnitysmenetelmillä saavutettiin hyväksyttävät pysyvyydet, mutta muiden kuin sementtikiinnitteisten polven tekonivelten määrät tutkimuksessa olivat vähäisemmät, mikä vaikeuttaa ryhmien vertailua.
Sementittömällä tantaalimetallisella säärikomponentilla todettiin erinomainen pysy- vyys eikä tekonivelen irtoamisen riski eronnut vastaavasta sementtikiinnitteisestä tekonivelmallista.
Kaikissa PROM-mittareissa todettiin merkittävä paraneminen 2 vuoden seurannassa ja sekä fyysinen että psyykkinen toimintakyky lisääntyivät merkittävästi. Oireettomuus oli harvinaista. Potilaat, joiden radiologinen nivelrikko oli ennen leikkausta lievempi (KL2), olivat tyytymättömämpiä leikkauksen tulokseen kuin ne potilaat, joiden nivelrikko luokiteltiin pitkälle edenneeksi (KL3–4). Kokotekonivelellä ja osatekonivelellä hoidettujen potilaiden tuloksissa ei ollut eroa.
Polven tekonivelleikkauksen yhteydessä annettu paikallispuudutus vähensi opiaattilääkityksen määrää merkittävimmin ensimmäisen 6 tunnin aikana. Se paransi myös polven liikelaajuutta heti leikkauksen jälkeen, mutta pitkäaikaisia vaikutuksia toiminnallisilla mittareilla ei havaittu 1 vuoden seurannassa.
Vaikka polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuus lisääntyi suhteessa eniten alle 65-vuotiailla potilailla, oli kokonaisilmaantuvuus kuitenkin edelleen selvästi suurempaa yli 65-vuotiailla. Tämän johdosta suurin osa polven tekonivelleikkauksista tehdään tule- vaisuudessakin vanhemmille ikäryhmille. Kuitenkin nuorempien potilaiden fyysinen aktiivisuus, vaatimustaso sekä moniulotteiset taustatekijät tyytyväisyyden taustalla muodostavat erityispiirteensä nuoremmilla potilailla.
Kaikilla kiinnitysmenetelmillä saavutettiin erinomainen pysyvyys 10 vuoden seurannassa. Sementtikiinnitteistä polven tekoniveltä voidaan edelleen pitää kultaisena standardina huolimatta hybridin ja käänteisen hybridin hyvistä tuloksista työikäisillä potilailla. Tantaalimetallisella sementittömällä säärikomponentilla irtoaman riski on sementtikiinnitteistä vastaava.
Polven tekonivelleikkauksella saavutetaan yleisesti ottaen merkittävä kivun lievitys ja toimintakyvyn parantuminen työikäisillä potilailla. Osalle potilaista voi kuitenkin jäädä sekä kipua että myös toimintakyvyn rajoitteita, ja erityisesti lieväasteinen nivelrikko ennen leikkausta on selkeä leikkaustulokseen tyytymättömyyttä lisäävä riskitekijä.
Leikkauksen aikana annettava paikallispuudutus on tehokas lisä polven tekonivelleikkauksen jälkeiseen kivun hoitoon. Puudutuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta leikkauksen lopputulokseen kivun ja toimintakyvyn osalta.
Sementtikiinnitystä voidaan pitää kultaisena standardina polven kokotekonivelleikkauksessa. Nuoremmilla, työikäisillä potilailla paras komponenttien kiinnitysmenetelmä on kuitenkin edelleen kiistanalainen.
Polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuus on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, ja ilmaantuvuuden kasvun on ennustettu edelleen jatkuvan lähitulevaisuudessa. Sekä leikkausaiheiden laajentuminen nuorempiin potilaisiin että toisaalta leikkausmäärien lisääntyminen nuoremmilla potilailla ovat lisänneet huolta siitä, että kasvaako myös uusintaleikkausten määrä merkittävästi lähivuosikymmeninä. Ilmaantuvuudessa on havaittu lisäksi eroja sekä maantieteellisesti että potilaiden ikäryhmien välillä. Suurin polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuuden kasvu on havaittu nk. suurissa ikäluokissa.
Työikäisillä potilailla on korkeat odotukset polven tekonivelleikkauksen tuloksesta, ja noin 11–25 % potilaista on tähänastisissa tutkimuksissa ollut tyytymättömiä leikkauksen tulokseen. Prospektiivista seurantatutkimusta aiheesta on kuitenkin julkaistu vain vähän.
Leikkauksen yhteydessä annettava kipulääkitys sekä leikkauksen jälkeinen kivun hoito on yksi avaintekijä polven tekonivelleikkauksen onnistumissa. Hyvä kivun hoito mahdollistaa kunnollisen kuntoutusharjoittelun, vähentää leikkauksen jälkeisiä välittömiä komplikaatioita ja voi myös heijastua tuloksissa ja tyytyväisyydessä pitkällä aikavälillä.
Tässä tutkimuksessa arvioitiin nykyisten polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuutta, eri kiinnitysmenetelmien kestävyyttä ja työikäisten potilaiden tuloksia potilaiden raportoimilla vaikutusmittareilla. Lisäksi arvioitiin paikallispuudutuksen vaikutusta kivun hoitoon ja leikkauksen pitkäaikaistuloksiin.
I:ssä ja II:ssa osatyössä käytettiin tutkimusaineistona Pohjoismaista tekonivelrekisteriä (NARA), joka koostuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan yhdistyneistä tekonivel- rekistereistä. I osatyö sisälsi 358 310 potilasta ja II osatyö 115 177 potilasta. III osatyön materiaali koostui Suomen tekonivelrekisterin aineistosta sisältäen 1 151 potilasta. IV osatyö oli puolestaan etenevä seurantatutkimus, jossa Tekonivelsairaala Coxassa polven tekonivelleikkauksen läpikäyneiden 232 potilaan leikkaustulokset arvioitiin 2 vuoden seurannassa. V osatyössä 60 potilasta satunnaistettiin Tekonivelsairaala Coxassa polven teko- nivelleikkauksessa saamaan joko LIA-puudute tai plaseboinjektio, ja heidän toipumistaan leikkauksesta seurattiin vuoden ajan tulokset rekisteröiden.
Tässä tutkimuksessa todettiin, että polven tekonivelleikkausten kokonaisilmaantuvuus lisääntyi kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa ilmaantuvuus oli erityisen suurta vuosina 2004–2006, mikä selittyy tuolloin voimaan tulleella hoitotakuulailla, joka ohjasi sairaaloita lyhentämään leikkausjonoja. Vaikka Pohjoismaissa väestön elintaso ja terveyden- huoltojärjestelmä ovat verrattavissa toisiinsa, olivat erot ilmaantuvuuksissa huomattavia. Ilmaantuvuuden lisääntyminen johtui pääosin nimenomaan kokotekonivelleikkausten lisääntymisestä. Osatekonivelleikkausten ilmaantuvuudessa oli maiden välillä huomatta- vaa vaihtelua, ja yli 65-vuotiaiden osatekonivelleikkausten ilmaantuvuus väheni selvästi Ruotsissa,.
Sementtikiinnitteisillä ja nk. hybridi polvitekonivelillä oli erinomaiset pysyvyydet 10-vuoden seurannassa. Kaikilla kiinnitysmenetelmillä saavutettiin hyväksyttävät pysyvyydet, mutta muiden kuin sementtikiinnitteisten polven tekonivelten määrät tutkimuksessa olivat vähäisemmät, mikä vaikeuttaa ryhmien vertailua.
Sementittömällä tantaalimetallisella säärikomponentilla todettiin erinomainen pysy- vyys eikä tekonivelen irtoamisen riski eronnut vastaavasta sementtikiinnitteisestä tekonivelmallista.
Kaikissa PROM-mittareissa todettiin merkittävä paraneminen 2 vuoden seurannassa ja sekä fyysinen että psyykkinen toimintakyky lisääntyivät merkittävästi. Oireettomuus oli harvinaista. Potilaat, joiden radiologinen nivelrikko oli ennen leikkausta lievempi (KL2), olivat tyytymättömämpiä leikkauksen tulokseen kuin ne potilaat, joiden nivelrikko luokiteltiin pitkälle edenneeksi (KL3–4). Kokotekonivelellä ja osatekonivelellä hoidettujen potilaiden tuloksissa ei ollut eroa.
Polven tekonivelleikkauksen yhteydessä annettu paikallispuudutus vähensi opiaattilääkityksen määrää merkittävimmin ensimmäisen 6 tunnin aikana. Se paransi myös polven liikelaajuutta heti leikkauksen jälkeen, mutta pitkäaikaisia vaikutuksia toiminnallisilla mittareilla ei havaittu 1 vuoden seurannassa.
Vaikka polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuus lisääntyi suhteessa eniten alle 65-vuotiailla potilailla, oli kokonaisilmaantuvuus kuitenkin edelleen selvästi suurempaa yli 65-vuotiailla. Tämän johdosta suurin osa polven tekonivelleikkauksista tehdään tule- vaisuudessakin vanhemmille ikäryhmille. Kuitenkin nuorempien potilaiden fyysinen aktiivisuus, vaatimustaso sekä moniulotteiset taustatekijät tyytyväisyyden taustalla muodostavat erityispiirteensä nuoremmilla potilailla.
Kaikilla kiinnitysmenetelmillä saavutettiin erinomainen pysyvyys 10 vuoden seurannassa. Sementtikiinnitteistä polven tekoniveltä voidaan edelleen pitää kultaisena standardina huolimatta hybridin ja käänteisen hybridin hyvistä tuloksista työikäisillä potilailla. Tantaalimetallisella sementittömällä säärikomponentilla irtoaman riski on sementtikiinnitteistä vastaava.
Polven tekonivelleikkauksella saavutetaan yleisesti ottaen merkittävä kivun lievitys ja toimintakyvyn parantuminen työikäisillä potilailla. Osalle potilaista voi kuitenkin jäädä sekä kipua että myös toimintakyvyn rajoitteita, ja erityisesti lieväasteinen nivelrikko ennen leikkausta on selkeä leikkaustulokseen tyytymättömyyttä lisäävä riskitekijä.
Leikkauksen aikana annettava paikallispuudutus on tehokas lisä polven tekonivelleikkauksen jälkeiseen kivun hoitoon. Puudutuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta leikkauksen lopputulokseen kivun ja toimintakyvyn osalta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]