Sternal Stability after Cardiac Surgery : Assessments by vibration transmittance and symptoms suggestive of postoperative sternal instability
Hautalahti, Juha (2019)
Hautalahti, Juha
Tampere University
2019
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-11-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1266-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1266-4
Tiivistelmä
Sternotomia eli rintalastan halkaisu on tavallisin avaus sydänkirurgiassa. Leikkauksen lopussa halkaistun rintalastan puoliskot kiinnitetään yhteen tavallisimmin teräslanka- lenkein ja pehmytkudokset suljetaan ompelemalla. Löyhä rintalastaliitos on häiriintyneen paranemisen keskeinen löydös. Se aiheuttaa kipuja, hidastaa toimintakyvyn palautumista leikkauksen jälkeen ja altistaa haavainfektiolle, joiden hoito on vaativaa, kallista ja joihin liittyy merkittävää kuolleisuutta. Rintalastaliitoksen paraneminen häiriintyy 0,3–5 %:lla potilaista.
Rintalastaliitos löystyy vähitellen muutamien päivien aikana. Sen toteaminen ja hoito varhaisvaiheessa estäisi todennäköisesti osan vaikeimmista infektiokomplikaatioista sekä kivun kroonistumisen, mikäli rintalasta stabiloitaisiin ulkoisella tukiliivillä tai kiinnitys- leikkauksella.
Tällä hetkellä sternotomian tukevuutta arvioidaan käsin tunnustelemalla, mitä voi- daan pitää varsin epäherkkänä ja epäluotettavana menetelmänä. Kuvantamistutkimuksis- ta tietokonetomografia on käyttökelpoisin, mutta se antaa vain välillistä tietoa liitoksen mekaanisesta tukevuudesta eikä tunnista varhaisvaiheen löyhyyttä riittävän tarkasti. Näin ollen tarvittaisiin tarkempi menetelmä rintalastaliitoksen tukevuuden arviointiin.
Mekaanisen värähtelyenergian etenemisen havainnointia käytetään laajalti tekniikan alalla kappaleiden eheyden määrittelyyn sekä jonkin verran ortopedisten ja hammaslääke- tieteellisten implanttien kiinnittymisen mittaamiseen.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää mekaanisen värähtelyn etenemisen mittaamisen soveltuvuutta sydänkirurgian jälkeisen rintalastaliitoksen tukevuuden arviointiin. Tutkimusryhmäämme kuuluvat insinöörit ovat suunnitelleet ja rakentaneet mittauslaitteiston tutkimuksia varten. Laite tuottaa matalataajuuksista värähtelyä rintalastan viereen ja rintalastaliitoksen yli kulkeutunutta värähtelyä mitataan erityisellä antu- rilla. Luuliitoksessa oleva löyhyys vaimentaa sen läpi kulkevaa värähtelyä.
Mittausmenetelmän soveltuvuutta on testattu kokeellisissa laboratorio-olosuhteissa, kliinisessä tutkimuksessa avosydänleikkauksesta toipuvilla potilailla sekä kokeellisessa tutkimuksessa vainajilla, joiden rintalastaliitokset suljettiin tiukasti ja löyhästi. Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että laite erottelee ehyen ja katkaistun kappaleen, toteaa rintalastaliitoksen tukevoituvan normaalin paranemisprosessin edetessä ja kykenee erottamaan tiukasti suljetun rintalastaliitoksen löyhästi suljetusta liitoksesta. Tutkimuksen neljännessä osatyössä tutkittiin rintalastaliitoksen löyhyyteen viittaavista oireista kärsiviä potilaita keskimäärin kolmen vuoden kuluttua leikkauksesta ja todettiin, etteivät oireet selity rintalastaliitoksen mekaanisella epävakaudella.
Rintalastaliitos löystyy vähitellen muutamien päivien aikana. Sen toteaminen ja hoito varhaisvaiheessa estäisi todennäköisesti osan vaikeimmista infektiokomplikaatioista sekä kivun kroonistumisen, mikäli rintalasta stabiloitaisiin ulkoisella tukiliivillä tai kiinnitys- leikkauksella.
Tällä hetkellä sternotomian tukevuutta arvioidaan käsin tunnustelemalla, mitä voi- daan pitää varsin epäherkkänä ja epäluotettavana menetelmänä. Kuvantamistutkimuksis- ta tietokonetomografia on käyttökelpoisin, mutta se antaa vain välillistä tietoa liitoksen mekaanisesta tukevuudesta eikä tunnista varhaisvaiheen löyhyyttä riittävän tarkasti. Näin ollen tarvittaisiin tarkempi menetelmä rintalastaliitoksen tukevuuden arviointiin.
Mekaanisen värähtelyenergian etenemisen havainnointia käytetään laajalti tekniikan alalla kappaleiden eheyden määrittelyyn sekä jonkin verran ortopedisten ja hammaslääke- tieteellisten implanttien kiinnittymisen mittaamiseen.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää mekaanisen värähtelyn etenemisen mittaamisen soveltuvuutta sydänkirurgian jälkeisen rintalastaliitoksen tukevuuden arviointiin. Tutkimusryhmäämme kuuluvat insinöörit ovat suunnitelleet ja rakentaneet mittauslaitteiston tutkimuksia varten. Laite tuottaa matalataajuuksista värähtelyä rintalastan viereen ja rintalastaliitoksen yli kulkeutunutta värähtelyä mitataan erityisellä antu- rilla. Luuliitoksessa oleva löyhyys vaimentaa sen läpi kulkevaa värähtelyä.
Mittausmenetelmän soveltuvuutta on testattu kokeellisissa laboratorio-olosuhteissa, kliinisessä tutkimuksessa avosydänleikkauksesta toipuvilla potilailla sekä kokeellisessa tutkimuksessa vainajilla, joiden rintalastaliitokset suljettiin tiukasti ja löyhästi. Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että laite erottelee ehyen ja katkaistun kappaleen, toteaa rintalastaliitoksen tukevoituvan normaalin paranemisprosessin edetessä ja kykenee erottamaan tiukasti suljetun rintalastaliitoksen löyhästi suljetusta liitoksesta. Tutkimuksen neljännessä osatyössä tutkittiin rintalastaliitoksen löyhyyteen viittaavista oireista kärsiviä potilaita keskimäärin kolmen vuoden kuluttua leikkauksesta ja todettiin, etteivät oireet selity rintalastaliitoksen mekaanisella epävakaudella.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]