Substantiivinen teoria oikeuspsykiatrisen potilaan toivon ylläpitämisestä
Turpeinen, Saija (2018)
Turpeinen, Saija
Tampere University Press
2018
Hoitotiede - Nursing Science
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-03-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0667-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0667-0
Tiivistelmä
Toivon ylläpitämistä oikeuspsykiatristen potilaiden hoidossa ei ole tutkittu aikaisemmin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata toivoa ja kehittää substantiivinen teoria oikeuspsykiatrisen potilaan toivon ylläpitämisestä. Suomessa oikeuspsykiatrisella statuksella hoidossa olevia potilaita on noin 400 sataa. Suurin osa heistä sairastaa skitsofreniaa. Oikeuspsykiatrisella potilaalla tarkoitetaan henkilöä, jonka terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on määrännyt hoitoon.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä grounded theory -menetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla potilaita, potilaan läheisiä, hoitajia ja lääkäreitä (n=51). Harkinnanvarainen otos kerättiin vuosien 2013–2015 aikana, ja aineisto analysoitiin avoimella, selektiivisellä sekä teoreettisella koodauksella käyttäen jatkuvan vertailun periaatetta. Ydinkategoriaksi muodostui luottamuksellisen yhteistyön rakentuminen hoitoprosessin aikana. Ydinkategoria muodostuu siitä, kuinka oikeuspsykiatrinen hoitojärjestelmä ja hoidon ammatillinen arvoperusta ovat potilaan toivon ylläpitämisen perusta ja siitä, kuinka hoitointerventiot ylläpitävät potilaan toivoa ja ylläpitävät siten toipumista. Läheiset ihmissuhteet ylläpitävät potilaan toivoa, mikä korostaa läheisten ihmisten merkitystä oikeuspsykiatristen potilaiden elämässä.
Tulosten mukaan oikeuspsykiatrisen potilaan toivon ylläpitämiseksi hoitoa tulee toteuttaa yksilöllisesti siten, että yhteistyössä kohtaisivat sekä potilas että hänen läheisten ihmisten verkostonsa. Hoitavien henkilöiden tulee huomioida potilaan yksilölliset tarpeet kunnioittamalla potilaiden itsemääräämisoikeutta. Oikeuspsykiatristen potilaiden toivon ylläpitäminen on ihmisten kunnioittamista, mikä tarkoittaa potilaiden kohtelemista ihmisinä, joilla on mielipiteitä ja oikeuksia. Tähän sisältyy myös niiden potilaiden suojeleminen, jotka eivät pysty itse päättämään asioistaan.
Oikeuspsykiatrista hoitoa tulisi ohjata terapeuttinen asenne, jolloin hoidon lähtökohtana on yksilöllinen ymmärrys potilaasta. Hoitavat henkilöt tukevat potilaan toipumista, kun he vahvistavat potilaan olemassa olevia voimavaroja. Hyvässä hoidossa huomioidaan potilaan, läheisten ja hoitavien henkilöiden näkemykset. Hyvä hoitaminen toteutuu potilaan läheisten ja hoitavien henkilöiden myötäelävän ja vastavuoroisen vuorovaikutuksen avulla. Oikeuspsykiatrisella potilaalla toivo on kantava voima, joka auttaa potilasta päivästä toiseen. Toivo ilmenee myös potilaiden itse asettamina tavoitteina, ja siksi se muuttuu hoidon aikana.
Oikeuspsykiatrisen hoidon interventioiden toimivuutta tulisi seurata systemaattisesti. Myös koko hoitojärjestelmän jatkuva seuranta hoidon laadun varmistamiseksi on tärkeää. Oikeuspsykiatrisen hoidon muuttuminen haastaa hoitavat henkilöt uudenlaiseen ajatteluun. Hoitohenkilökunnan osaamisen varmistamiseksi systemaattinen kouluttaminen on välttämätöntä. Oikeuspsykiatrisen hoidon laadun kehittäminen vaatii jatkuvaa näyttöön perustuvien toimintatapojen huomioimista ja uuden tiedon tuottamista etenkin oikeuspsykiatrisesta hoitotyöstä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että oikeuspsykiatrisen potilaan toivon ylläpitäminen on keskeinen asia.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä grounded theory -menetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla potilaita, potilaan läheisiä, hoitajia ja lääkäreitä (n=51). Harkinnanvarainen otos kerättiin vuosien 2013–2015 aikana, ja aineisto analysoitiin avoimella, selektiivisellä sekä teoreettisella koodauksella käyttäen jatkuvan vertailun periaatetta. Ydinkategoriaksi muodostui luottamuksellisen yhteistyön rakentuminen hoitoprosessin aikana. Ydinkategoria muodostuu siitä, kuinka oikeuspsykiatrinen hoitojärjestelmä ja hoidon ammatillinen arvoperusta ovat potilaan toivon ylläpitämisen perusta ja siitä, kuinka hoitointerventiot ylläpitävät potilaan toivoa ja ylläpitävät siten toipumista. Läheiset ihmissuhteet ylläpitävät potilaan toivoa, mikä korostaa läheisten ihmisten merkitystä oikeuspsykiatristen potilaiden elämässä.
Tulosten mukaan oikeuspsykiatrisen potilaan toivon ylläpitämiseksi hoitoa tulee toteuttaa yksilöllisesti siten, että yhteistyössä kohtaisivat sekä potilas että hänen läheisten ihmisten verkostonsa. Hoitavien henkilöiden tulee huomioida potilaan yksilölliset tarpeet kunnioittamalla potilaiden itsemääräämisoikeutta. Oikeuspsykiatristen potilaiden toivon ylläpitäminen on ihmisten kunnioittamista, mikä tarkoittaa potilaiden kohtelemista ihmisinä, joilla on mielipiteitä ja oikeuksia. Tähän sisältyy myös niiden potilaiden suojeleminen, jotka eivät pysty itse päättämään asioistaan.
Oikeuspsykiatrista hoitoa tulisi ohjata terapeuttinen asenne, jolloin hoidon lähtökohtana on yksilöllinen ymmärrys potilaasta. Hoitavat henkilöt tukevat potilaan toipumista, kun he vahvistavat potilaan olemassa olevia voimavaroja. Hyvässä hoidossa huomioidaan potilaan, läheisten ja hoitavien henkilöiden näkemykset. Hyvä hoitaminen toteutuu potilaan läheisten ja hoitavien henkilöiden myötäelävän ja vastavuoroisen vuorovaikutuksen avulla. Oikeuspsykiatrisella potilaalla toivo on kantava voima, joka auttaa potilasta päivästä toiseen. Toivo ilmenee myös potilaiden itse asettamina tavoitteina, ja siksi se muuttuu hoidon aikana.
Oikeuspsykiatrisen hoidon interventioiden toimivuutta tulisi seurata systemaattisesti. Myös koko hoitojärjestelmän jatkuva seuranta hoidon laadun varmistamiseksi on tärkeää. Oikeuspsykiatrisen hoidon muuttuminen haastaa hoitavat henkilöt uudenlaiseen ajatteluun. Hoitohenkilökunnan osaamisen varmistamiseksi systemaattinen kouluttaminen on välttämätöntä. Oikeuspsykiatrisen hoidon laadun kehittäminen vaatii jatkuvaa näyttöön perustuvien toimintatapojen huomioimista ja uuden tiedon tuottamista etenkin oikeuspsykiatrisesta hoitotyöstä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että oikeuspsykiatrisen potilaan toivon ylläpitäminen on keskeinen asia.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]