Genes, gastronomy and gratitude : The development and future of the conservation of native breeds
Ovaska, Ulla (2017)
Ovaska, Ulla
Tampere University Press
2017
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-10-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0534-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0534-5
Tiivistelmä
Alkuperäisrotuisten kotieläinten määrä on vähentynyt maailmanlaajuisesti viime vuosikymmenten aikana. Osa roduista on vaarassa hävitä tai jo hävinnyt kokonaan. Tämä johtaa niiden geenivarojen menetykseen ja samalla maatalouden biodiversiteetin vähenemiseen. Erityisesti maatalouden modernisaatio uusine teknologioineen ja rotuineen on johtanut siihen, että alkuperäisrotuja korvataan parempituotoksisilla eläimillä. Alkuperäisrotuja tulisi kuitenkin säilyttää lukuisista syistä. Ne ovat sopeutuneet vaikeisiin ilmasto-olosuhteisiin ja ovat siten tärkeitä varautumisessa tulevaisuuden ympäristöhaasteisiin kuten ilmastonmuutokseen. Alkuperäisrodut ovat tärkeä osa kestävää maataloutta ja niitä suojellaan mm. maisemallisten ja kulttuurihistoriallisten syiden vuoksi. Roduille on myös käyttöä maaseutuelinkeinoissa.
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan alkuperäisrotujen suojelun kehitystä ja tulevaisuutta kahden tapaustutkimuksen avulla. Ne ovat jakutiankarjan suojelu Sahan tasavallassa Venäjällä ja alkuperäisrotujen suojelu Suomessa. Tärkeimmät tutkimuskysymykset ovat: 1) kuinka suojelun tarve ja merkitys on muuttunut ajan myötä ja mitä virstanpylväitä voidaan tunnistaa; 2) kuinka eri toimijat ovat argumentoineet suojelun tarpeen puolesta, miten diskurssit ovat kehittyneet ja millaisia koalitioita on muodostettu ja 3) kuinka erilaiset argumentit ovat muotoutuneet suojelun politiikoiksi ja kuinka suojelu on järjestetty.
Tutkimuksessa käytetään ympäristöhallinnan, ekosysteemipalveluiden ja institutionaalisen lähestymistavan käsitteitä. Ympäristöhallinta tarkastelee maatalouden ympäristöpolitiikkaan liittyviä instituutioita, toimijoita ja sisältöjä. Ekosysteemipalveluissa on kyse ekosysteemien ihmisten hyvinvoinnille tuottamista hyödyistä ja niihin liitetyistä arvoista. Institutionaalinen lähestymistapa analysoi politiikkojen käytännön toimeenpanoa. Lähestymistavat tuottavat kolme toisiaan täydentävää näkökulmaa alkuperäisrotujen suojelun, suojelun kehityksen ja tulevaisuuden ymmärtämiseen.
Tutkimus osoittaa, että huolimatta suojelun erilaisista konteksteista, yhteisiä virstanpylväitä, argumentteja ja haasteita voidaan tunnistaa. Molemmissa tapaustutkimuksissa suojelu on seurannut kansainvälistä kehitystä ja myös myötävaikuttanut siihen. Suojelua on edistetty kansallisella ja paikallisella tasolla hyödyntämällä mahdollisuuksia, jotka suojelulle ovat avautuneet kansainvälisen kehityksen myötä. Alkuperäisrotujen suojelun puolesta argumentoidaan ennen kaikkea biologisin, taloudellisin, kulttuurisin ja muin yhteiskunnallisin syin. Alkuperäisrotujen säilyminen edellyttää yhteisiä tavoitteita sekä toimijoiden ja instituutioiden välistä yhteistyötä eri tasoilla ja sektoreilla. Ekosysteemipalveluiden käsite soveltuu kommunikaation apuvälineeksi.
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan alkuperäisrotujen suojelun kehitystä ja tulevaisuutta kahden tapaustutkimuksen avulla. Ne ovat jakutiankarjan suojelu Sahan tasavallassa Venäjällä ja alkuperäisrotujen suojelu Suomessa. Tärkeimmät tutkimuskysymykset ovat: 1) kuinka suojelun tarve ja merkitys on muuttunut ajan myötä ja mitä virstanpylväitä voidaan tunnistaa; 2) kuinka eri toimijat ovat argumentoineet suojelun tarpeen puolesta, miten diskurssit ovat kehittyneet ja millaisia koalitioita on muodostettu ja 3) kuinka erilaiset argumentit ovat muotoutuneet suojelun politiikoiksi ja kuinka suojelu on järjestetty.
Tutkimuksessa käytetään ympäristöhallinnan, ekosysteemipalveluiden ja institutionaalisen lähestymistavan käsitteitä. Ympäristöhallinta tarkastelee maatalouden ympäristöpolitiikkaan liittyviä instituutioita, toimijoita ja sisältöjä. Ekosysteemipalveluissa on kyse ekosysteemien ihmisten hyvinvoinnille tuottamista hyödyistä ja niihin liitetyistä arvoista. Institutionaalinen lähestymistapa analysoi politiikkojen käytännön toimeenpanoa. Lähestymistavat tuottavat kolme toisiaan täydentävää näkökulmaa alkuperäisrotujen suojelun, suojelun kehityksen ja tulevaisuuden ymmärtämiseen.
Tutkimus osoittaa, että huolimatta suojelun erilaisista konteksteista, yhteisiä virstanpylväitä, argumentteja ja haasteita voidaan tunnistaa. Molemmissa tapaustutkimuksissa suojelu on seurannut kansainvälistä kehitystä ja myös myötävaikuttanut siihen. Suojelua on edistetty kansallisella ja paikallisella tasolla hyödyntämällä mahdollisuuksia, jotka suojelulle ovat avautuneet kansainvälisen kehityksen myötä. Alkuperäisrotujen suojelun puolesta argumentoidaan ennen kaikkea biologisin, taloudellisin, kulttuurisin ja muin yhteiskunnallisin syin. Alkuperäisrotujen säilyminen edellyttää yhteisiä tavoitteita sekä toimijoiden ja instituutioiden välistä yhteistyötä eri tasoilla ja sektoreilla. Ekosysteemipalveluiden käsite soveltuu kommunikaation apuvälineeksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4779]