Turvattomuuden kokemisesta kohti arjen helpottumista : Substantiivinen teoria perheen arjesta selviytymistä edistävästä perheen ja sairaanhoitajan yhteistyöstä hoidettaessa äkillisesti sairaalahoitoa vaativaa lasta lasten kotisairaalassa
Heino-Tolonen, Tarja (2017)
Heino-Tolonen, Tarja
Tampere University Press
2017
Hoitotiede - Nursing Science
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-09-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0512-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0512-3
Tiivistelmä
Perheen selviytyminen lapsen sairaudesta ja sairaalassaolosta edellyttää hoitotyössä perhelähtöistä ja yhteisöllistä lähestymistapaa. Perheen osallistumisen mahdollistaminen lapsen sairaalahoidon aikana tukee lapsen ja perheen hyvinvointia, mutta perheen osallistumisen onnistuminen vaatii myös terveydenhuoltohenkilöstöltä panostusta. Perheen ja henkilökunnan välinen sujuva yhteistyö edesauttaa hyvän hoidon toteutumista ja lisää perheiden tyytyväisyyttä hoitoon. Kotisairaalassa on mahdollista toteuttaa sairaalajohtoista toimintaa lähellä perhettä ja lasta sekä vahvistaa perheen osallistumista lapsen hoitoon onnistuneella yhteistyöllä. Sosiaali- ja terveysministeriön kansallisessa kehittämisohjelmassa painotetaan palvelujen järjestämistä asiakaslähtöisesti, joten on tärkeää kehittää ja tutkia erilaisia toimintamalleja myös erikoissairaanhoitoa vaativien lapsipotilaiden osalta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää substantiivinen teoria perheen arjesta selviytymistä edistävästä perheen ja sairaanhoitajien yhteistyöstä hoidettaessa äkillisesti sairastunutta lasta kotisairaalassa. Tutkimuksessa tuotetun tiedon avulla voidaan kehittää lasten kotisairaalahoitoa sekä perheen ja sairaanhoitajien välistä perheen arjesta selviytymistä edistävää yhteistyötä sairaalahoitoa vaativan lapsen hoidossa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2007–2009 esseekirjoituksin (n=13), havainnoimalla (n=15) ja haastattelemalla (perhehaastattelu n=26, hoitajahaastattelu n=22). Tutkimukseen osallistui perheitä (n=26), joiden lasta oli hoidettu lasten kotisairaalassa äkillisen sairauden takia, sekä sairaanhoitajia (n=13), joilla oli kokemusta työskentelystä lasten kotisairaalassa. Aineisto analysoitiin grounded theory menetelmällä ja analyysin tuloksena tuotettiin substantiivinen teoria perheiden arjesta selviytymistä edistävästä yhteistyöstä lasten kotisairaalassa. Vuonna 2016 lasten kotisairaalan hoitajat (n=3) arvioivat tulosten ajankohtaisuutta ja ymmärrettävyyttä. Teorian ydinkategoriaksi muodostui turvattomuuden kokemisesta kohti arjen helpottumista ja käsitteiksi perheen turvattomuuden kokeminen, perheen turvallisuuden tunteen vahvistaminen, perheen jaksamisen horjuminen, perheen jaksamisen varmistaminen, pettyminen perheen ja hoitajan yhdessä toimimiseen, perheen ja hoitajan yhdessä toimimisen sujuminen, perheen arjen häiriintyminen ja perheen arjen helpottuminen. Ydinkategoria kuvaa teorian perusprosessia ja etenee prosessina yhteistyön tarpeesta lapsen kotisairaalahoidon aikana, yhteistyön toteutuksena ja päättyen yhteistyön tuloksena syntyneeseen perheen arjesta selviytymiseen lasten kotisairaalassa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten kotisairaalahoito ja perheen arjesta selviytyminen luovat tarpeen perheen ja sairaanhoitajan väliselle yhteistyölle. Yhteistyön toteutumista kuvataan tässä tutkimuksessa pettymisenä perheen ja hoitajan yhdessä toimimiseen tai yhdessä toimimisen sujumisena. Yhteistyöllä on merkitystä perheen arkeen joko perheen arkea häiriten tai sitä helpottaen. Tutkimuksen tulokset auttavat käytännön hoitotyön tekijöitä ymmärtämään hoitajien roolin merkitystä perheen ja hoitajien välisessä yhteistyössä sekä sitä, miten hoitajan rooli on erilainen hoidettaessa lasta kotisairaalassa perinteisen osastolla hoidon sijasta. Tutkimus tuo uuden näkökulman kotona toteutettavaan sairaalahoitoon suomalaisessa hoitokulttuurissa lapsipotilaiden osalta ja lisää tutkittua tietoa perhehoitotyöhön. Perheen ja sairaanhoitajien yhteistyöllä helpotetaan perheen arkea ja edesautetaan perheen hyvinvointia lapsen sairaalahoitoa vaativasta äkillisestä sairaudesta huolimatta. Yhteistyön tulee olla sellaista, jossa molemmat osapuolet ovat aktiivisia toisensa huomioivia toimijoita.
Perhehoitotyön toteuttamisen tärkeys korostuu lasten kotisairaalassa. Hoitajan perhekeskeiset toimintatavat ovat avainasemassa, jotta lapsen ja perheen hyvä hoito toteutuu lasten kotisairaalassa. Jatkossa olisi tärkeää tutkia lasten ja nuorten omia kokemuksia perheen arjesta selviytymistä edistävästä yhteistyöstä, perheiden arjesta selviytymistä edistävää yhteistyötä eri potilasryhmien osalta lasten kotisairaalassa sekä perhekeskeisen hoitotyön vaikutuksista lasten kotisairaalassa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää substantiivinen teoria perheen arjesta selviytymistä edistävästä perheen ja sairaanhoitajien yhteistyöstä hoidettaessa äkillisesti sairastunutta lasta kotisairaalassa. Tutkimuksessa tuotetun tiedon avulla voidaan kehittää lasten kotisairaalahoitoa sekä perheen ja sairaanhoitajien välistä perheen arjesta selviytymistä edistävää yhteistyötä sairaalahoitoa vaativan lapsen hoidossa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2007–2009 esseekirjoituksin (n=13), havainnoimalla (n=15) ja haastattelemalla (perhehaastattelu n=26, hoitajahaastattelu n=22). Tutkimukseen osallistui perheitä (n=26), joiden lasta oli hoidettu lasten kotisairaalassa äkillisen sairauden takia, sekä sairaanhoitajia (n=13), joilla oli kokemusta työskentelystä lasten kotisairaalassa. Aineisto analysoitiin grounded theory menetelmällä ja analyysin tuloksena tuotettiin substantiivinen teoria perheiden arjesta selviytymistä edistävästä yhteistyöstä lasten kotisairaalassa. Vuonna 2016 lasten kotisairaalan hoitajat (n=3) arvioivat tulosten ajankohtaisuutta ja ymmärrettävyyttä. Teorian ydinkategoriaksi muodostui turvattomuuden kokemisesta kohti arjen helpottumista ja käsitteiksi perheen turvattomuuden kokeminen, perheen turvallisuuden tunteen vahvistaminen, perheen jaksamisen horjuminen, perheen jaksamisen varmistaminen, pettyminen perheen ja hoitajan yhdessä toimimiseen, perheen ja hoitajan yhdessä toimimisen sujuminen, perheen arjen häiriintyminen ja perheen arjen helpottuminen. Ydinkategoria kuvaa teorian perusprosessia ja etenee prosessina yhteistyön tarpeesta lapsen kotisairaalahoidon aikana, yhteistyön toteutuksena ja päättyen yhteistyön tuloksena syntyneeseen perheen arjesta selviytymiseen lasten kotisairaalassa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten kotisairaalahoito ja perheen arjesta selviytyminen luovat tarpeen perheen ja sairaanhoitajan väliselle yhteistyölle. Yhteistyön toteutumista kuvataan tässä tutkimuksessa pettymisenä perheen ja hoitajan yhdessä toimimiseen tai yhdessä toimimisen sujumisena. Yhteistyöllä on merkitystä perheen arkeen joko perheen arkea häiriten tai sitä helpottaen. Tutkimuksen tulokset auttavat käytännön hoitotyön tekijöitä ymmärtämään hoitajien roolin merkitystä perheen ja hoitajien välisessä yhteistyössä sekä sitä, miten hoitajan rooli on erilainen hoidettaessa lasta kotisairaalassa perinteisen osastolla hoidon sijasta. Tutkimus tuo uuden näkökulman kotona toteutettavaan sairaalahoitoon suomalaisessa hoitokulttuurissa lapsipotilaiden osalta ja lisää tutkittua tietoa perhehoitotyöhön. Perheen ja sairaanhoitajien yhteistyöllä helpotetaan perheen arkea ja edesautetaan perheen hyvinvointia lapsen sairaalahoitoa vaativasta äkillisestä sairaudesta huolimatta. Yhteistyön tulee olla sellaista, jossa molemmat osapuolet ovat aktiivisia toisensa huomioivia toimijoita.
Perhehoitotyön toteuttamisen tärkeys korostuu lasten kotisairaalassa. Hoitajan perhekeskeiset toimintatavat ovat avainasemassa, jotta lapsen ja perheen hyvä hoito toteutuu lasten kotisairaalassa. Jatkossa olisi tärkeää tutkia lasten ja nuorten omia kokemuksia perheen arjesta selviytymistä edistävästä yhteistyöstä, perheiden arjesta selviytymistä edistävää yhteistyötä eri potilasryhmien osalta lasten kotisairaalassa sekä perhekeskeisen hoitotyön vaikutuksista lasten kotisairaalassa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]