Long-term Outcome and Prevention of Recurrences after Acute Alcoholic Pancreatitis
Nikkola, Jussi (2017)
Nikkola, Jussi
Tampere University Press
2017
Kirurgia/gastroenterologinen kirurgia - Surgery/gastroenterological surgery
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0428-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0428-7
Tiivistelmä
Akuutti haimatulehdus on yleisimpiä vatsanalueen päivystyksellistä sairaalahoitoa vaativia sairauksia. Yleisimmin taudinaiheuttajana on runsas alkoholinkäyttö tai sappikivet. Akuutin alkoholiperäisen haimatulehduksen sairastaneista potilaista uusiutuva haimatulehdus kehittyy jopa noin puolelle potilaista ja krooninen haimatulehdus 12-16%:lle. Tutkimustulokset haiman vajaatoiminnan kehittymisestä haimatulehduksen jälkeen ovat olleet ristiriitaisia. Aiemmin ei ole ollut luotettavasti selvillä, millainen vaikutus ensimmäisellä haimatulehduksella on haiman toimintaan ja rakenteellisten haimamuutosten kehittymiseen pitkällä aikavälillä.
Tämän tutkimuskokonaisuuden tarkoituksena oli selvittää haiman vajaatoiminnan ja haimassa nähtävien poikkeavien kuvantamismuutosten kehittymistä pitkäaikaisseurannassa ensimmäisen akuutin alkoholiperäisen haimatulehduksen jälkeen sekä tutkia näille poikkeavuuksille altistavia riskitekijöitä. Lisäksi tavoitteena oli arvioida haimatulehduspotilaan päihdehoidon toteutumista ja keinoja uusiutuvan haimatulehduksen ehkäisemiseksi.
Haiman toiminnan muutoksia ensimmäisen alkoholiperäisen haimatulehduksen jälkeen arvioitiin etenevässä pitkäaikaisseurannassa 77 potilaan kohortissa, jossa seuranta-ajan mediaani oli 10.5 vuotta. Haiman toimintaa seurattiin laboratoriokokein 1-2 vuoden välein. Endokriininen haiman vajaatoiminta (esidiabetes tai diabetes) kehittyi seurannassa puolelle potilaista ja eksokriininen vajaatoiminta (pysyvästi matala ulosteen elastaasi-1) neljäsosalle. Uusiutuva haimatulehdus todettiin tärkeimmäksi riskitekijäksi endokriinisen vajaatoiminnan kehittymiselle. Haimatulehduksesta johtuva haimaperäinen diabetes todettiin seurannan aikana kehittyvän 20%:lle ja vain niille potilaille, joilla oli aiempi uusiutuva haimatulehdus.
Haiman rakenteellisten muutosten kehittymistä arvioitiin niin ikään etenevässä pitkäaikaisseurannassa. Magneettikuvauksella nähtäviä kroonisia haimamuutoksia todettiin yhdeksän vuoden seurannassa 47%:lla akuutin alkoholiperäisen haimatulehduksen sairastaneista potilaista. Kroonisia haimamuutoksia todettiin merkitsevästi enemmän potilailla, jotka olivat sairastaneet uusiutuvan haimatulehduksen.
Etenevässä pitkäaikaisseurannassa tutkittiin alkoholista pidättäytymisen vaikutusta uusiutuvan haimatulehduksen sekä haiman vajaatoiminnan kehittymiseen. Tutkimuksessa todettiin alkoholista pidättäytymisen suojaavan uusiutuvalta haimatulehdukselta ja diabeteksen kehittymiseltä.
Akuutin alkoholiperäisen haimatulehduksen sairastaneiden potilaiden päihdehoidon toteutumista tutkittiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä vuosina 2010 – 2012 hoidettujen potilaiden sairaskertomuksista. Tutkimuksessa todettiin, että vain noin kolmasosassa potilaiden epikriiseistä mainittiin alkoholista pidättäytymisen tärkeys uusiutuvan haimatulehduksen ehkäisemiseksi. Osastohoitojakson aikainen alkoholi-interventio (mini-interventio) näyttäisi jäävän kokonaan toteutumatta noin kolmasosalla potilaista. Toisaalta, ensimmäisen hoitojakson aikaisen alkoholi-intervention ei yksinään todettu vähentävän uusiutuvan haimatulehduksen kehittymistä seurannassa. Potilaan nuori ikä ja korkeat AUDIT-pisteet (Alcohol Use Disorders Identification Test) olivat merkitseviä riskitekijöitä uusiutuvan haimatulehduksen kehittymiselle.
Yhteenvetona tässä tutkimuskokonaisuudessa todettiin haiman vajaatoiminnan kehittymisen olevan yleistä potilailla, jotka ovat aiemmin sairastaneet akuutin alkoholiperäisen haimatulehduksen. Uusiutuvan haimatulehduksen todettiin olevan tärkein riskitekijä haiman endokriinisen vajaatoiminnan, erityisesti haimaperäisen diabeteksen ja kroonisten haiman kuvantamismuutosten kehittymiselle. Tutkimustulosten perusteella voidaankin suositella, että haiman toimintaa seurataan aktiivisesti laboratoriokokein, etenkin, jos taustalla on uusiutuva haimatulehdus. Lisäksi alkoholista pidättäytymisen todettiin suojaavan täysin uusiutuvalta haimatulehdukselta. Alkoholiongelman tunnistamiseen ja päihdeongelmaisen haimatulehduspotilaan jatkohoidon järjestämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta uusiutuvat haimatulehdukset voitaisiin ehkäistä.
Tämän tutkimuskokonaisuuden tarkoituksena oli selvittää haiman vajaatoiminnan ja haimassa nähtävien poikkeavien kuvantamismuutosten kehittymistä pitkäaikaisseurannassa ensimmäisen akuutin alkoholiperäisen haimatulehduksen jälkeen sekä tutkia näille poikkeavuuksille altistavia riskitekijöitä. Lisäksi tavoitteena oli arvioida haimatulehduspotilaan päihdehoidon toteutumista ja keinoja uusiutuvan haimatulehduksen ehkäisemiseksi.
Haiman toiminnan muutoksia ensimmäisen alkoholiperäisen haimatulehduksen jälkeen arvioitiin etenevässä pitkäaikaisseurannassa 77 potilaan kohortissa, jossa seuranta-ajan mediaani oli 10.5 vuotta. Haiman toimintaa seurattiin laboratoriokokein 1-2 vuoden välein. Endokriininen haiman vajaatoiminta (esidiabetes tai diabetes) kehittyi seurannassa puolelle potilaista ja eksokriininen vajaatoiminta (pysyvästi matala ulosteen elastaasi-1) neljäsosalle. Uusiutuva haimatulehdus todettiin tärkeimmäksi riskitekijäksi endokriinisen vajaatoiminnan kehittymiselle. Haimatulehduksesta johtuva haimaperäinen diabetes todettiin seurannan aikana kehittyvän 20%:lle ja vain niille potilaille, joilla oli aiempi uusiutuva haimatulehdus.
Haiman rakenteellisten muutosten kehittymistä arvioitiin niin ikään etenevässä pitkäaikaisseurannassa. Magneettikuvauksella nähtäviä kroonisia haimamuutoksia todettiin yhdeksän vuoden seurannassa 47%:lla akuutin alkoholiperäisen haimatulehduksen sairastaneista potilaista. Kroonisia haimamuutoksia todettiin merkitsevästi enemmän potilailla, jotka olivat sairastaneet uusiutuvan haimatulehduksen.
Etenevässä pitkäaikaisseurannassa tutkittiin alkoholista pidättäytymisen vaikutusta uusiutuvan haimatulehduksen sekä haiman vajaatoiminnan kehittymiseen. Tutkimuksessa todettiin alkoholista pidättäytymisen suojaavan uusiutuvalta haimatulehdukselta ja diabeteksen kehittymiseltä.
Akuutin alkoholiperäisen haimatulehduksen sairastaneiden potilaiden päihdehoidon toteutumista tutkittiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä vuosina 2010 – 2012 hoidettujen potilaiden sairaskertomuksista. Tutkimuksessa todettiin, että vain noin kolmasosassa potilaiden epikriiseistä mainittiin alkoholista pidättäytymisen tärkeys uusiutuvan haimatulehduksen ehkäisemiseksi. Osastohoitojakson aikainen alkoholi-interventio (mini-interventio) näyttäisi jäävän kokonaan toteutumatta noin kolmasosalla potilaista. Toisaalta, ensimmäisen hoitojakson aikaisen alkoholi-intervention ei yksinään todettu vähentävän uusiutuvan haimatulehduksen kehittymistä seurannassa. Potilaan nuori ikä ja korkeat AUDIT-pisteet (Alcohol Use Disorders Identification Test) olivat merkitseviä riskitekijöitä uusiutuvan haimatulehduksen kehittymiselle.
Yhteenvetona tässä tutkimuskokonaisuudessa todettiin haiman vajaatoiminnan kehittymisen olevan yleistä potilailla, jotka ovat aiemmin sairastaneet akuutin alkoholiperäisen haimatulehduksen. Uusiutuvan haimatulehduksen todettiin olevan tärkein riskitekijä haiman endokriinisen vajaatoiminnan, erityisesti haimaperäisen diabeteksen ja kroonisten haiman kuvantamismuutosten kehittymiselle. Tutkimustulosten perusteella voidaankin suositella, että haiman toimintaa seurataan aktiivisesti laboratoriokokein, etenkin, jos taustalla on uusiutuva haimatulehdus. Lisäksi alkoholista pidättäytymisen todettiin suojaavan täysin uusiutuvalta haimatulehdukselta. Alkoholiongelman tunnistamiseen ja päihdeongelmaisen haimatulehduspotilaan jatkohoidon järjestämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta uusiutuvat haimatulehdukset voitaisiin ehkäistä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]