Suunniteltu luovuus : Kulttuuritoiminnot ja strateginen aluekehittäminen
Ruokolainen, Olli (2017)
Ruokolainen, Olli
Tampere University Press
2017
Aluetiede - Regional Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-01-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0312-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0312-9
Tiivistelmä
Kulttuuritoiminnot ja luovuus muodostavat olennaisen osan kaupunkeja ja alueita. Viimeistään viimeisen noin kahden vuosikymmenen aikana niistä on muodostunut kaupunkien ja alueiden vetomaisuuden ja kilpailukyvyn osatekijöitä kahdella tavalla. Ensinnäkin monimuotoinen kulttuuritoiminta tekee kaupungista tai alueesta mielenkiintoisen kohteen sekä matkailijoiden että pysyvämmin sinne sijoittuvan osaavan työvoiman näkökulmasta. Toiseksi kulttuuritoiminnot ja luovat toimialat voidaan myös nähdä suoremmin yhtenä tuotannon ja taloudellisen aktiviteetin muotona, toimialoina muiden toimialojen joukossa.
Kulttuuritoimintojen (taloudellisista) vaikutuksista ja merkityksistä kaupunkien ja alueiden kehitykselle on puhuttu paljon niin tutkimuksen kuin ylipäätään yhteiskunnallisenkin keskustelun piireissä. Vähemmän on sen sijaan puhuttu siitä, miten kulttuuritoimintoihin liitetyt odotukset saataisiin aikaan. Tarvitaankin tietämystä kulttuuritoimintojen kehittämisdynamiikasta sekä -keinoista. Tarvitaan jäsentynyttä tietoa siitä, miten kaupunkien ja alueiden taloudellisessa kehittämisessä voidaan hyödyntää ja ylläpitää kulttuuritoimintoja sekä kulttuurin talouden ilmiöitä niiden omilla ehdoilla. Siksi tässä tutkimuksessa kysytään: Miten kulttuuritoimintoja ja luovia toimialoja voidaan kehittää strategisesti kaupunkien ja alueiden näkökulmasta? Tutkimuskysymys karrikoidaan myös ”suunnitellun luovuuden” ongelmaksi, eli pohditaan, miten luonteeltaan rajoja rikkova ja vapaa kulttuuritoiminta kohtaa hallinnon ja talouden jäykemmät toimintalogiikat alue- ja kaupunkikehittämisessä.
Kulttuuritoimintojen strategista aluekehittämistä lähestytään sekä kirjallisuuteen että kahteen tapausesimerkkiin tutustumalla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan laadullisin tutkimusmenetelmin sekä Tampereella vuosina 2006–2011 toteutettua elinkeinopoliittista Luova Tampere -ohjelmaa että Seinäjoella viime vuosina esillä ollutta niin sanotun rytmimusiikin käsitteen ympärille kiinnittynyttä luovien alojen toimintojen keskittymää.
Kaupungin tai alueen kulttuuritoiminnot näyttäytyvät tässä tutkimuksessa kompleksisena ja systeemisenä ilmiönä. Lisäksi käytetään myös alueen kulttuuripääoman käsitettä kuvaamaan kulttuuritoimintojen ominaisuuksia ja alueellista juurtuneisuutta. Kyseiset käsitteet konkretisoituvat siinä, että kulttuurisen sisällön tuottamisessa voi olla mukana taiteilijan lisäksi esimerkiksi tuottajia, yrittäjiä, investoijia, yhdistyksiä, kulttuuri- ja elinkeinopolitiikan toimijoita ja niin edelleen, jotka kaikki toimivat tietyissä (alue)konteksteissa ja toimintakulttuureissa pyrkien osittain hyvinkin ristiriitaisiin päämääriin. Kulttuuritoimijat ja -toiminnot sekä niiden väliset jännitteet hahmotetaan sekä julkisen hallinnon intentioiden ja kulttuuristen ruohonjuurten emergenssin että alueen kulttuuripääoman kulttuurisen ja taloudellisen arvon välisinä. Näin muodostetaan alueen kulttuuritoimintojen nelikenttä, joka koostuu emergentistä avantgardesta, korkeakulttuurista, kulttuuriteollisuudesta sekä alueellisesta kehittämisestä.
Alueen kulttuuritoimintojen eri muotojen välillä tapahtuvaa strategista kehittämistä avataan kolmen strategisuuden osa-alueen kautta, joita ovat prosessi, aikomus sekä rytmitys. Edelleen esitetään näihin osa-alueisiin liittyen kolme alue- ja kaupunkikehittäjätahon tehtävää kulttuuritoimintojen suhteen: välittäminen, suuntaaminen ja rytmittäminen. Välittäminen tarkoittaa erilaisten toimintalogiikoiden välisten yhteyksien rakentamista mutta samalla myös niiden välisten jännitteiden puskurointia. Suuntaaminen tiivistyy uusien kehityspolkujen avaamiseen niin, että tasapainoillaan julkisten kehittäjätahojen intention ja haavoittuvien kulttuuritoiminnallisten ruohonjuurten emergenssin välillä. Rytmittäminen puolestaan tarkoittaa astetta sallivampaa ja avoimempaa kehittämisotetta, jossa ei puututa kulttuuritoimintaan sinänsä, mutta pyritään kiihdyttämään jo emergoituneen kehityksen nopeutta ja rytmiä esimerkiksi luovien alojen toimintaedellytyksiä ja infrastruktuuria kehittämällä. Tämän tutkimuksen perusteella suunniteltu luovuus ei näyttäydykään riskialttiina kulttuuritoimintojen vapauteen puuttumisena, vaan pääasiassa luovuuden ja kulttuuritoimintojen edellytysten strategisena kehittämisenä.
Kulttuuritoimintojen (taloudellisista) vaikutuksista ja merkityksistä kaupunkien ja alueiden kehitykselle on puhuttu paljon niin tutkimuksen kuin ylipäätään yhteiskunnallisenkin keskustelun piireissä. Vähemmän on sen sijaan puhuttu siitä, miten kulttuuritoimintoihin liitetyt odotukset saataisiin aikaan. Tarvitaankin tietämystä kulttuuritoimintojen kehittämisdynamiikasta sekä -keinoista. Tarvitaan jäsentynyttä tietoa siitä, miten kaupunkien ja alueiden taloudellisessa kehittämisessä voidaan hyödyntää ja ylläpitää kulttuuritoimintoja sekä kulttuurin talouden ilmiöitä niiden omilla ehdoilla. Siksi tässä tutkimuksessa kysytään: Miten kulttuuritoimintoja ja luovia toimialoja voidaan kehittää strategisesti kaupunkien ja alueiden näkökulmasta? Tutkimuskysymys karrikoidaan myös ”suunnitellun luovuuden” ongelmaksi, eli pohditaan, miten luonteeltaan rajoja rikkova ja vapaa kulttuuritoiminta kohtaa hallinnon ja talouden jäykemmät toimintalogiikat alue- ja kaupunkikehittämisessä.
Kulttuuritoimintojen strategista aluekehittämistä lähestytään sekä kirjallisuuteen että kahteen tapausesimerkkiin tutustumalla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan laadullisin tutkimusmenetelmin sekä Tampereella vuosina 2006–2011 toteutettua elinkeinopoliittista Luova Tampere -ohjelmaa että Seinäjoella viime vuosina esillä ollutta niin sanotun rytmimusiikin käsitteen ympärille kiinnittynyttä luovien alojen toimintojen keskittymää.
Kaupungin tai alueen kulttuuritoiminnot näyttäytyvät tässä tutkimuksessa kompleksisena ja systeemisenä ilmiönä. Lisäksi käytetään myös alueen kulttuuripääoman käsitettä kuvaamaan kulttuuritoimintojen ominaisuuksia ja alueellista juurtuneisuutta. Kyseiset käsitteet konkretisoituvat siinä, että kulttuurisen sisällön tuottamisessa voi olla mukana taiteilijan lisäksi esimerkiksi tuottajia, yrittäjiä, investoijia, yhdistyksiä, kulttuuri- ja elinkeinopolitiikan toimijoita ja niin edelleen, jotka kaikki toimivat tietyissä (alue)konteksteissa ja toimintakulttuureissa pyrkien osittain hyvinkin ristiriitaisiin päämääriin. Kulttuuritoimijat ja -toiminnot sekä niiden väliset jännitteet hahmotetaan sekä julkisen hallinnon intentioiden ja kulttuuristen ruohonjuurten emergenssin että alueen kulttuuripääoman kulttuurisen ja taloudellisen arvon välisinä. Näin muodostetaan alueen kulttuuritoimintojen nelikenttä, joka koostuu emergentistä avantgardesta, korkeakulttuurista, kulttuuriteollisuudesta sekä alueellisesta kehittämisestä.
Alueen kulttuuritoimintojen eri muotojen välillä tapahtuvaa strategista kehittämistä avataan kolmen strategisuuden osa-alueen kautta, joita ovat prosessi, aikomus sekä rytmitys. Edelleen esitetään näihin osa-alueisiin liittyen kolme alue- ja kaupunkikehittäjätahon tehtävää kulttuuritoimintojen suhteen: välittäminen, suuntaaminen ja rytmittäminen. Välittäminen tarkoittaa erilaisten toimintalogiikoiden välisten yhteyksien rakentamista mutta samalla myös niiden välisten jännitteiden puskurointia. Suuntaaminen tiivistyy uusien kehityspolkujen avaamiseen niin, että tasapainoillaan julkisten kehittäjätahojen intention ja haavoittuvien kulttuuritoiminnallisten ruohonjuurten emergenssin välillä. Rytmittäminen puolestaan tarkoittaa astetta sallivampaa ja avoimempaa kehittämisotetta, jossa ei puututa kulttuuritoimintaan sinänsä, mutta pyritään kiihdyttämään jo emergoituneen kehityksen nopeutta ja rytmiä esimerkiksi luovien alojen toimintaedellytyksiä ja infrastruktuuria kehittämällä. Tämän tutkimuksen perusteella suunniteltu luovuus ei näyttäydykään riskialttiina kulttuuritoimintojen vapauteen puuttumisena, vaan pääasiassa luovuuden ja kulttuuritoimintojen edellytysten strategisena kehittämisenä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4767]