Historian journalistinen esittäminen. 1960-luku Helsingin Sanomissa vuosina 2008 ja 2013
Seuri, Olli (2016)
Seuri, Olli
Tampere University Press
2016
Journalistiikka - Journalism
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2016-11-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0259-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0259-7
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään Helsingin Sanomien (HS) 1960-lukuviittausten avulla, mitkä ovat historian journalistisen esittämisen ominaispiirteet eli millainen historian esittäjä journalismi on ja mistä nuo ominaispiirteet johtuvat. Tutkimuksen teoria-rakenne pohjaa journalismintut¬kimuksen ohella historiatieteeseen.
Empiirinen aineisto koostuu vuosien 2008 ja 2013 HS:sta sekä niissä esiintyvistä jutuista, joissa viitataan 1960-lukuun. Aineistossa on yhteensä 3 789 itsenäistä juttua. Näiden lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan erillisenä tai rajattuna otoksena selkeästi historiaa käsitteleviä juttukokonaisuuksia, joita aineistossa on 101. Vuoden 2008 HS:ssa oli valtaosa aineiston historiajutuista ja enemmän historiaviittauksia kuin vuonna 2013. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä vuodesta 2008 erityisenä 1960-luvun muisteluvuotena.
Tutkimuksen analyysikehikko on rakennettu erilaisten tutkimuksellisten inter-ventioiden varaan. Tutkimus etenee koko aineiston sisällön erittelystä kohti raja-tumpia interventioita. Tutkimuksen aineiston käsittelyssä on hyödynnetty sisällön analyysia ja historiantutkimukselle ominaista lähdekritiikkiä. Erilaisten lähestymis-tapojen vuoksi tutkimuksessa toteutuu ajatus menetelmä- tai teoriatriangulaatiosta: laajempaa tutkimusteemaa lähestytään eri näkökulmista, jotta kokonaiskuva vastaisi mahdollisimman hyvin tutkimuskysymyksiin.
Tutkimuksen perusteella suuri osa sanomalehden esittämästä historiasta syntyy muita asioita koskevien esitysten sivutuotteena. Sanomalehden arkisin historia on faktanomaista käsiteltävän asian taustan toteamista. Tämä pätee etenkin uutis-journalismiin. Historia ja sen tulkinnat näkyvät erityisen hyvin sanomalehden aika-kauslehtimäisissä tai ”pehmeissä” osissa, joissa syvenny¬tään aiheen taustaan, henkilöiden kokemuksiin, ilmiöiden juuriin sekä näitä koskeviin tarinoihin.
Tutkimuksessa osoitetaan, että HS käsittelee 1960-lukua kotimaisesta näkö-kulmasta murroksen vuosikymmenenä. Murroksen aihekirjo on aineistossa laaja. Itse murroksesta tulee HS:n sivuilla kuitenkin yhdenmukainen ja vallitseva tarina-rakenne, kun journalismi vahvistaa kertaamalla, kierrättämällä ja pelkistämällä yhtä tulkintaa vuosikymmenen historiallisesta luonteesta. Lisäksi murroksen ajan ja nykypäivän välille syntyy harvoin merkityksellisiä yhteyksiä. HS esittää esimerkiksi hyvinvointivaltion syntyä koskevan murroksen ristiriidattomana ja luonnollisena kehityksenä, joka ei juuri kosketa tämän päivän hyvinvointivaltiota ja sitä koskevia vaikeita kysymyksiä.
Kansainvälisestä uutisoinnista huomioidaan, kuinka sanomalehti käyttää tapah-tuma-vuosilukupareja eli myyttiavaimia tiivistääkseen uutistapahtumien taustan ekonomisesti. Tällöin lukijan on täytettävä omalla tietämyksellään (tai uskomuksil-laan) vuosikymmenten väliin jäävät aukot. Suomen kansainvälisen paikan HS näkee osana länttä. Suomen paikka kylmän sodan maailmassa on osittain vielä aktiivisen debatin aihe, mutta HS:n oma yhteisö eli ”me” on selkeästi kylmän sodan voittajien puolella. Liberaalia demokratiaa ja sananvapautta korostava läntisyys on selkeästi osa HS:n (päivälehteläistä) traditiota.
Historiaa ja journalismia tarkastellaan tutkimuksessa totuudellisina narratiiveina, joita yhdistää systemaattinen uteliaisuus. Käytäntönä tuota uteliaisuutta kuvaa lähdekritiikki, joka on molemmilla aloilla muodostunut omanlaisekseen. Suhteessa menneisyyden esittämiseen historiaa ja journalismia erottavat eräät keskeiset piirteet, jotka palautuvat muun muassa työkäytänteisiin, työn aikajänteeseen, kaupallisuuden merkitykseen ja totuuden hahmottamiseen. Kärjis¬täen toimittaja voi kirjoittaa jutun näennäisesti journalistisesti oikein, mutta silti historian näkö-kulmasta väärin. Journalismi suhtautuu esimerkiksi muistiin ja eri lähteiden edustavuuteen löyhemmin kuin akateeminen historiantutkimus.
Tässä tutkimuksessa esitetään, että journalismin ritualistinen puoli heijastuu historian journalistiseen esittämiseen paikoin yhteisöä vahvistavalla ja toimitus-prosessiin kuuluvaa kriittisyyttä heikentävällä tavalla. Journalismiin kuuluu asioiden kriittisen tarkastelun ohella se, että sanomalehti voi juhlistaa yhteisön ideaaleja ja pyrkiä yhdistämään lukijoita yhteistä menneisyyttä käsittelevien artikkelien kautta. Ritualistisen viestintämallin arkkityyppi on pyhä seremonia, joka vahvistaa yhteisöä, eikä informoi sitä. Tällainen journalismi lähestyy historiantutkimukselle vierasta muistelua.
Journalismin on arvioitu nojaavan yhä enemmän kohti tulevaisuutta ja sen ennustamista, mutta tässä tutkimuksessa osoitetaan, kuinka menneisyys on edelleen journalismin yksi olennainen ulottuvuus. Toimitta¬jat ovat kansanomaisia historian-kirjoittajia, jotka osallistuvat yhteisön kannalta tärkeän historian määrittelyyn.
Empiirinen aineisto koostuu vuosien 2008 ja 2013 HS:sta sekä niissä esiintyvistä jutuista, joissa viitataan 1960-lukuun. Aineistossa on yhteensä 3 789 itsenäistä juttua. Näiden lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan erillisenä tai rajattuna otoksena selkeästi historiaa käsitteleviä juttukokonaisuuksia, joita aineistossa on 101. Vuoden 2008 HS:ssa oli valtaosa aineiston historiajutuista ja enemmän historiaviittauksia kuin vuonna 2013. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä vuodesta 2008 erityisenä 1960-luvun muisteluvuotena.
Tutkimuksen analyysikehikko on rakennettu erilaisten tutkimuksellisten inter-ventioiden varaan. Tutkimus etenee koko aineiston sisällön erittelystä kohti raja-tumpia interventioita. Tutkimuksen aineiston käsittelyssä on hyödynnetty sisällön analyysia ja historiantutkimukselle ominaista lähdekritiikkiä. Erilaisten lähestymis-tapojen vuoksi tutkimuksessa toteutuu ajatus menetelmä- tai teoriatriangulaatiosta: laajempaa tutkimusteemaa lähestytään eri näkökulmista, jotta kokonaiskuva vastaisi mahdollisimman hyvin tutkimuskysymyksiin.
Tutkimuksen perusteella suuri osa sanomalehden esittämästä historiasta syntyy muita asioita koskevien esitysten sivutuotteena. Sanomalehden arkisin historia on faktanomaista käsiteltävän asian taustan toteamista. Tämä pätee etenkin uutis-journalismiin. Historia ja sen tulkinnat näkyvät erityisen hyvin sanomalehden aika-kauslehtimäisissä tai ”pehmeissä” osissa, joissa syvenny¬tään aiheen taustaan, henkilöiden kokemuksiin, ilmiöiden juuriin sekä näitä koskeviin tarinoihin.
Tutkimuksessa osoitetaan, että HS käsittelee 1960-lukua kotimaisesta näkö-kulmasta murroksen vuosikymmenenä. Murroksen aihekirjo on aineistossa laaja. Itse murroksesta tulee HS:n sivuilla kuitenkin yhdenmukainen ja vallitseva tarina-rakenne, kun journalismi vahvistaa kertaamalla, kierrättämällä ja pelkistämällä yhtä tulkintaa vuosikymmenen historiallisesta luonteesta. Lisäksi murroksen ajan ja nykypäivän välille syntyy harvoin merkityksellisiä yhteyksiä. HS esittää esimerkiksi hyvinvointivaltion syntyä koskevan murroksen ristiriidattomana ja luonnollisena kehityksenä, joka ei juuri kosketa tämän päivän hyvinvointivaltiota ja sitä koskevia vaikeita kysymyksiä.
Kansainvälisestä uutisoinnista huomioidaan, kuinka sanomalehti käyttää tapah-tuma-vuosilukupareja eli myyttiavaimia tiivistääkseen uutistapahtumien taustan ekonomisesti. Tällöin lukijan on täytettävä omalla tietämyksellään (tai uskomuksil-laan) vuosikymmenten väliin jäävät aukot. Suomen kansainvälisen paikan HS näkee osana länttä. Suomen paikka kylmän sodan maailmassa on osittain vielä aktiivisen debatin aihe, mutta HS:n oma yhteisö eli ”me” on selkeästi kylmän sodan voittajien puolella. Liberaalia demokratiaa ja sananvapautta korostava läntisyys on selkeästi osa HS:n (päivälehteläistä) traditiota.
Historiaa ja journalismia tarkastellaan tutkimuksessa totuudellisina narratiiveina, joita yhdistää systemaattinen uteliaisuus. Käytäntönä tuota uteliaisuutta kuvaa lähdekritiikki, joka on molemmilla aloilla muodostunut omanlaisekseen. Suhteessa menneisyyden esittämiseen historiaa ja journalismia erottavat eräät keskeiset piirteet, jotka palautuvat muun muassa työkäytänteisiin, työn aikajänteeseen, kaupallisuuden merkitykseen ja totuuden hahmottamiseen. Kärjis¬täen toimittaja voi kirjoittaa jutun näennäisesti journalistisesti oikein, mutta silti historian näkö-kulmasta väärin. Journalismi suhtautuu esimerkiksi muistiin ja eri lähteiden edustavuuteen löyhemmin kuin akateeminen historiantutkimus.
Tässä tutkimuksessa esitetään, että journalismin ritualistinen puoli heijastuu historian journalistiseen esittämiseen paikoin yhteisöä vahvistavalla ja toimitus-prosessiin kuuluvaa kriittisyyttä heikentävällä tavalla. Journalismiin kuuluu asioiden kriittisen tarkastelun ohella se, että sanomalehti voi juhlistaa yhteisön ideaaleja ja pyrkiä yhdistämään lukijoita yhteistä menneisyyttä käsittelevien artikkelien kautta. Ritualistisen viestintämallin arkkityyppi on pyhä seremonia, joka vahvistaa yhteisöä, eikä informoi sitä. Tällainen journalismi lähestyy historiantutkimukselle vierasta muistelua.
Journalismin on arvioitu nojaavan yhä enemmän kohti tulevaisuutta ja sen ennustamista, mutta tässä tutkimuksessa osoitetaan, kuinka menneisyys on edelleen journalismin yksi olennainen ulottuvuus. Toimitta¬jat ovat kansanomaisia historian-kirjoittajia, jotka osallistuvat yhteisön kannalta tärkeän historian määrittelyyn.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4748]
Samankaltainen aineisto
Näytetään aineisto, joilla on samankaltaisia nimekkeitä, tekijöitä tai asiasanoja.
-
Water, Sanitation and Health The Development of the Environmental Services in Four South African Cities, 1840 1920
Mäki, Harri
Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 764 (Tampere University PressKehräMedia Inc., 2008)
VäitöskirjaMäen tutkimuksen pääkohde on se, kuinka vesiongelma ratkaistiin ja vesihallinto luotiin neljässä eteläafrikkalaisessa kaupungissa: Kapkaupungissa, Grahamstownissa, Durbanissa ja Johannesburgissa. Mäki selvittää vesihuollon ... -
Kaupunki ja vesi
Juuti, Petri
Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 141 (Tampere University PressKehräMedia Oy, 2001)
VäitöskirjaVesihuolto eli vedenhankinta ja viemäröinti on kaupunkihistorian peruskysymyksiä, johon perehtyminen luo uutta kuvaa selviämistaistelusta kaupungistumisen mukanaan tuomia ongelmia vastaan. Suomessa yritykset kunnallisen ... -
The British contribution to the birth of the Finnish cotton industry (1820–1870)
Peltola, Jarmo (2019)
article