Luonnontuoteala Pohjois-Pohjanmaalla

1 Johdanto

Luonnontuotealan innovaatioverkosto ja toimialan uudet mahdollisuudet (LT-INNO) -hankkeessa kartoitettiin kesän 2012 aikana luonnontuotealan ja alaan kytkeytyviä toimijoita ja yrityksiä Pohjois-Pohjanmaalla. Hankkeessa selvitettiin alueen osaamista, vahvuuksia, heikkouksia, verkostoja, kehittämistarpeita sekä hyviä ideoita alan edistämiseksi. Selvitystä tehtiin toimistotyönä sekä toimija- ja yrityshaastattelujen kautta. Työskentelytapana käytettiin lisäksi räätälöityä kehittämistyöpajaa, minkä avulla pyrittiin myös yritysten ja toimijoiden keskinäiseen verkostoitumiseen.

Tämä raportti on katsaus selvityksen tuloksiin eli Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan nykytilanteeseen ja alan mahdollisuuksiin. Raportissa esitetään maakunnan yleiskuvaus sekä luonnontuotealan näkyminen alueen ohjelmissa. Raporttiin on listattu maakunnan luonnontuotealan toimijoita ja yrityksiä sekä niiden ehdotuksia alan kehittämiseksi. Selvitystyön perusteella laadittiin Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan nelikenttäanalyysi (SWOT).

LT-INNO-hanketta hallinnoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013. Raportti on laadittu hankkeen osatoteuttajana toimivan Oulun seudun ammattikorkeakoulun (Oamk) Luonnonvara-alan yksikössä. LT-INNO-hanketta toteuttavat osaltaan myös Foodwest Oy, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT, Rovaniemi), Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Itä-Suomen yliopisto sekä Teknologiakeskus KETEK Oy.

Kiitämme kaikkia kyselyyn, haastatteluun ja työpajaan osallistuneita yrityksiä ja toimijoita. 

2 Monimuotoinen Pohjois-Pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaan maakunta ulottuu Kalajoen hiekkasärkiltä Kuusamon vaaramaisemiin. Metsätalousmaata on maakunnassa 31 110 km², mikä on 88,3 % koko maakunnan pinta-alasta Metla. 2013. Hakupäivä 9.2.2013. http://www.metla.fi/metinfo/vmi/index.htm. Asukkaita Pohjois-Pohjanmaalla on lähes 400 000 ja väkiluku on kokonaisuudessaan kasvusuunnassa Tilastokeskus. 2012. Hakupäivä 28.5.2012. http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#bruttokansantuote. Maakunnan keskuskaupunki on Oulu, jonka alueella asuu yli puolet maakunnan väestöstä. Väestö on koulutettua ja keski-iältään Suomen nuorinta. Tasapainoinen väestörakenne turvaa työvoiman saatavuutta myös tulevaisuudessa, joskin tilanne on erilainen maakunnan eri osissa. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2010. Pohjois-Pohjanmaa: Nuorten maakunta – Maakuntasuunnitelma 2030, Maakuntaohjelma 2011–2014. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/file.php?73

Maakunnassa toimii eri toimialoilla useita kansainvälisiä suurteollisuuden yksiköitä, joilla on myös jatkossa suuri merkitys maakunnan kehitykselle. Maakunnan talouden perustana ovat ICT-ala ja uusi teknologia, metsä, metalli, energia sekä matkailu. Alat tukeutuvat alueen luonnonvaroihin. Globaalin kilpailutilanteen kiristyessä elinkeinoelämän haasteita tuo alueiden saavutettavuus. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2010. Pohjois-Pohjanmaa: Nuorten maakunta – Maakuntasuunnitelma 2030, Maakuntaohjelma 2011–2014. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/file.php?73 Maakunnan itäraja on samalla osa EU:n ja Venäjän rajaa ja Kuusamossa sijaitsee yksi Suomen ja Venäjän välisistä raja-asemista. Pohjois-Pohjanmaalla on kaksi lentokenttää, Oulussa ja Kuusamossa. Lentoyhteydet Ouluun ovat erittäin hyvät ja myös kansainvälisiä suoria yhteyksiä on. Kuusamoon reittilentoja on harvemmin ja matkailuliikenne onkin ratkaistu charter-lennoilla.

Osaaminen ja koulutus ovat maakunnan kehityksen peruspilareita. Oulussa sijaitsee monitieteinen yliopisto, joka on tutkimus- ja kehitystyössään painottunut biotekniikkaan, informaatiotekniikkaan, pohjoisuuteen ja ympäristöön. Oulun yliopistolla on innovaatiokeskittymiä eri puolilla maakuntaa. Pohjois-Pohjanmaan korkeakouluverkostoa täydentävät Oulun seudun ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulut. Oulussa sijaitsee monen kansallisen tutkimuslaitoksen toimipisteitä, esimerkiksi metsäntutkimuslaitos (Metla), Suomen ympäristökeskus (SYKE), maa- ja elintarviketutkimuslaitos (MTT), riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL), elintarviketurvallisuusvirasto Evira sekä valtion teknillinen tutkimuslaitos (VTT).

Yritysten määrä on Pohjois-Pohjanmaalla nousussa. Maakunnan yrityksistä yli 99 % on pieniä tai keskisuuria ja yli 80 % uusista työpaikoista syntyy juuri pk-yrityksiin. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2010. Pohjois-Pohjanmaa: Nuorten maakunta – Maakuntasuunnitelma 2030, Maakuntaohjelma 2011–2014. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/file.php?73 Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelman visio vuodelle 2030 pitää sisällään ajatuksen, että Pohjois-Pohjanmaa on kansainvälinen yrittäjyysmaakunta. Pohjois-Pohjanmaan alueellisen maaseutuohjelman 2007–2013 mukaan maaseudulla toimivien yritysten kilpailukykyä ja toimialojen välistä verkottumista on kehitettävä. Elinkeinoelämää pyritään monipuolistamaan maakunnan maaseutualueilla. Isolahti, M. (toim.) 2006. Pohjois-Pohjanmaan alueellinen maaseutuohjelma 2007–2013. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen julkaisuja 24. Hakupäivä18.2.2013. www.oulunetelainen.fi/downloader.asp?id=1321&type=1

Pohjois-Pohjanmaa on vahvasti maaseutumainen maakunta (kuva 1), joka jakautuu Oulun, Oulunkaaren, Koillismaan, Raahen, Ylivieskan, Nivala-Haapajärven sekä Siikalatvan seutukuntiin (taulukko 1). Ydinmaaseutu keskittyy pääasiassa jokilaaksoihin ja pääliikenneväylien varsille. Maakunnassa kaupunkialueiksi on luokiteltu Oulu, Kempele ja Raahe. Harvaan asuttua maaseutua on pääasiassa Koillismaan, Oulunkaaren, Nivala-Haapajärven sekä Siikalatvan seutukunnissa. Maaseudun vetovoima vaihtelee Pohjois-Pohjanmaan eri osissa. Pohjois-Pohjanmaan alueellisen maaseutuohjelman 2007–2013 visiossa maakunnan maaseutu ja kaupunkialueet ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa. Oulun lähistöllä maaseutu-kaupunki-vuorovaikutus korostuu, kun taas maakunnan eteläosan maaseudun vahvuudet ovat elinvoimaisissa kylissä sekä alkutuotannossa. Maaseudun kehittämistoiminnassa huomioidaan erilaiset maaseutualueet ja kunnioitetaan aluekeskusten kehittämisstrategioita.

KUVA 1. Suomen maaseututyypit 2006 Malinen, P., Kytölä, L., Keränen, H. & Keränen, R. 2006. Suomen maaseututyypit 2006. Maa- ja metsätalousministeriö 7. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy.

TAULUKKO 1. Pohjois-Pohjanmaan seutukunnat ja alueiden erilaisuus Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2010. Pohjois-Pohjanmaa: Nuorten maakunta – Maakuntasuunnitelma 2030, Maakuntaohjelma 2011–2014. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/file.php?73

3 Luonto ja raaka-aineet - Pohjois-Pohjanmaan vahvuus

Pohjois-Pohjanmaalla luonnonvara-ala on keskimäärin koko maata merkittävämpi toimiala. Pohjoisen luonnonvara-alan kehittämisohjelmassa vuosille 2007–2013 toimialan vahvuuksiksi maakunnassa mainitaan raaka-aineet, ympäristö ja elämykset. Maakunnassa on paljon suoalaa, maidon- ja perunantuotantoa sekä luontomatkailua. Pohjois-Pohjanmaa on myös merkittävä marja-, jäkälä-, poro- ja kalamaakunta. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2005. Pohjoisen luonnonvara-alan kehittämisohjelma vuosille 2007–2013. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.hankerekisteri.fi/sisalto/raportit/luonnonvara-alan_kehittamisohjelma.pdf Luonto ja luonnonvarat mainitaan maakuntasuunnitelmassa Pohjois-Pohjanmaan erityisenä valttina. Nämä tekijät korostuvat erityisesti maakunnan itä- ja koillisosissa. Pohjois-Pohjanmaalla pyritään kehittämään terveysvaikutteista ja ekologista luonnonvaratuotantoa sekä nostamaan tuotannon jalostusastetta. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2010. Pohjois-Pohjanmaa: Nuorten maakunta – Maakuntasuunnitelma 2030, Maakuntaohjelma 2011–2014. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/file.php?73

Luonnonvara-alan suurin haaste Pohjois-Pohjanmaalla on kilpailukyvyn ylläpito ja lisääminen. Uusia mahdollisuuksia alalle saadaan uusia sovelluksia kehittämällä ja uuden teknologian nopealla käyttöönotolla. Luonnonoloiltaan edullisempien alueiden kanssa kilpailtaessa tuotantoa on tehostettava. On myös kehitettävä keinoja, joilla kotimaiset lähiraaka-aineet voivat kilpailla hinnastaan huolimatta, esimerkiksi laatunsa perusteella. Maatilojen määrä Pohjois-Pohjanmaalla on laskenut, kun taas yksittäisten tilojen koko on kasvanut. Pohjois-Pohjanmaan maaseudun kehittämissuunnitelman 2007–2013 tavoitteena on vahvistaa maatalouden vahvuuksia ja huomioida tuotannon erilaisuus maakunnan eri alueilla. Pohjois-Pohjanmaan alueellisessa maaseudun kehittämisstrategiassa 2014-2020 linjataan lisäksi, että maaseudun yrittäjyyden turvaamiseksi tarvitaan nykyistä enemmän erikoiskasvituotantoa sekä jatkojalostusta. Tilojen on monipuolistuttava sekä erikoistuttava. Tuotantoon otettavien luonnonvaraisten kasvien kasvintuotantoa maakunnassa edistetään. Onkalo, P. 2012. Pohjois-Pohjanmaan alueellinen maaseudun kehittämisstrategia 2014–2020. Hakupäivä 1.4.2013. http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/pohjoispohjanmaanely/Maaseutuelinkeinotjakalatalous/Tulevan%20ohjelmakauden%20asiakirjat/Pohjois-Pohjanmaan%20maaseutustrategia%202014-2020%201%2010%202012%20VALMIS.pdf

Pohjois-Pohjanmaalla luonnontuotteiden keruu, kauppa ja jalostus on laajaa koko valtakunnan mittakaavassa, mutta kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin pieni toimiala. Maakunnan metsäluonto ja metsiin perustuva kulttuuriperintö tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia erilaiselle elinkeinotoiminnalle. Pohjois-Pohjanmaan alueellisen metsäohjelman visiossa halutaan monipuolista ja kasvavaa tuotantoa metsien eri tuotteiden sekä aineettomien hyötyjen ja palveluiden ympärille. Maakunnassa halutaan lisää yritystoimintaa mm. luontomatkailun virkistyspalveluiden, luontoon perustuvien hyvinvointipalvelujen sekä keruutuotteiden jalostuksen alueille. Repo, E-L. & Heikkinen, E. (toim.) 2011. Pohjois-Pohjanmaan alueellinen metsäohjelma 2012 –2015. Suomen metsäkeskus, Pohjois-Pohjanmaa. Hakupäivä 4.2.2013. http://www.metsakeskus.fi/metsakeskus-ja-alueet/alueet/pohjois-pohjanmaa/alueellinen-metsaohjelma Koillis-Suomen elinkeinostrategiassa 2011–2015 luonnontuotealan kehittäminen mainitaan yhtenä viidestä keskeisimmästä toimenpide-ehdotuksesta.

Maakunnassa toimii tällä ohjelmakaudella viisi toimintaryhmää: Myötäle ry, JoMMA ry, Nouseva rannikkoseutu ry, Keskipiste-Leader sekä Rieska-Leader ry (taulukko 2). Toimintaryhmät ovat laatineet maakunnan maaseutuohjelmaa täydentävät paikalliset kehittämisohjelmat, joissa luonto ja luonnontuotteet ovat esillä eri tavoin. 

TAULUKKO 2. Luonto ja luonnontuotteet toimintaryhmien ohjelmissa

3.1 Luonnontuotteiden raaka-ainetuotanto

Luonnontuotteiden raaka-ainetuotannolla tarkoitetaan tässä luonnonmarjojen, -sienten ja -yrttien sekä erikoisluonnontuotteiden talteenottoa luonnosta sekä niiden puoliviljelyä ja viljelyä. Erikoisluonnontuotteita ovat esimerkiksi mahla, pettu, terva, tuohi, turve, jäkälät, havut, oksat, kävyt, pajut, sammalet sekä kaislat. Tässä yhteydessä raaka-ainetuotantoon luetaan myös luonnonkasvien siemen- ja taimituotanto. Raaka-ainetuotanto sisältää raaka-aineen keruun lisäksi varastoinnin tuotantopaikalla, kuljetuksen, puhdistuksen, pesun, lajittelun sekä muun mahdollisen kauppakunnostuksen tai käsittelyn, mikä ei merkittävästi muuta tuotteen luonnetta. Raaka-ainetuotantoon kuuluu myös raaka-ainetuotannon tuotteiden kääriminen tai pakkaaminen kuluttajapakkauksiin.

Luonnonmarjojen hyödyntämisessa kasvunvaraa

Luonnonmarjojen kokonaissadosta vain pieni osa hyödynnetään. Marjojen vuotuinen kokonaissato Suomessa arvioidaan 500–1000 miljoonaksi kiloksi, josta poimittavaksi kelpaava osuus on 30–40 %. Luonnonmarjoista poimitaan arviolta vain 5–10 %. Sekä marjasadot että poimintamäärät vaihtelevat huomattavasti vuosittain. Ylitalo, E. (toim.) 2012. Metsätilastollinen vuosikirja 2012. Metsäntutkimuslaitos. Sastamala: Vantaan Kirjapaino Oy. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/vsk/2012/vsk12_06.pdf

Luonnontuotealan yritysten lukumäärästä, työllistävyydestä tai liikevaihdosta ei ole saatavilla kattavaa seurantatietoa. 1970-luvulta lähtien marjojen ja sienten kauppaantulomäärä- ja poimintatulotiedot on kerätty vuosittaisessa MARSI-tutkimuksessa. MARSI-tilastojen ulkopuolelle jäävät suora- ja torimyynti sekä kotitarvepoiminta. Kotitarvepoiminta on Suomessa kaupalliseen poimintaan verrattuna moninkertaista. MARSI on ainoa virallinen ja valtakunnallinen tilastointijärjestelmä. MARSI:ssa Suomi on jaettu neljään suuralueeseen (kuva 2). Pohjois-Pohjanmaan lisäksi Oulun läänin tilastoissa on mukana Kainuu. 

KUVA 2. MARSI-aluejako sekä EU-tukialueet Maaseutuvirasto. 2012. MARSI 2011. Luonnonmarjojen ja -sientenkauppaantulomäärät vuonna 2011. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/66zJIc5Cd/Korjattu2_MARSI_2011_MMM_rap_final.pdf

Kaupallisesti merkittävimmät luonnonmarjat Suomessa ovat puolukka, mustikka ja lakka, joista puolukka on yleensä määrällisesti suurin. Kaupallisen puolukanpoiminnan parhaat alueet ovat Oulun ja Lapin läänit. Mustikkaa poimitaan omaan käyttöön koko maassa, mutta suurin kaupallinen merkitys sillä on Pohjois-Suomessa; Oulun läänissä ja Lapissa. Erityisesti lakkaa myydään myös suoraan kuluttajille, suurtalouksille, ravintoloille ja leipomoille. Mustikkaa ja puolukkaa viedään paljon ulkomaille, mutta myös tuontia harjoitetaan. Lakkaa joudutaan suuren kotimaisen kysynnän vuoksi tuomaan maahan erityisesti elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Maaseutuvirasto. 2012. MARSI 2011. Luonnonmarjojen ja -sientenkauppaantulomäärät vuonna 2011. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/66zJIc5Cd/Korjattu2_MARSI_2011_MMM_rap_final.pdf

Vähemmän kaupallista merkitystä omaavia luonnosta kerättäviä marjoja ovat variksenmarja, pihlajanmarja, karpalo, mesimarja, luonnontyrni, metsävadelma ja juolukka. Muutamia luonnonmarjoja myös viljellään, esimerkkeinä tyrni, mesimarja, karpalo, pihlajanmarja ja pensasmustikka. Variksenmarjaa kerätään myyntiin satunnaisesti melko suuriakin määriä pääasiassa Oulun ja Lapin läänin alueilta. Maaseutuvirasto. 2012. MARSI 2011. Luonnonmarjojen ja -sientenkauppaantulomäärät vuonna 2011. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/66zJIc5Cd/Korjattu2_MARSI_2011_MMM_rap_final.pdf Variksenmarjalla on potentiaalia nousta uudeksi supermarjaksi mustikan rinnalle. Marjalla on todettu korkea antioksidanttiaktiivisuus ja tunnistettu runsaasti flavonoideja sekä monimuotoinen antosyaaniprofiili. Variksenmarja on Suomen kolmanneksi satoisin luonnonmarja ja sen marjoja voi kerätä aina heinäkuulta seuraavaan kevääseen asti. Koskela, A. & Karjalainen, R. 2010. Variksenmarjan (Empetrum migrum) bioaktiiviset yhdisteet. Teoksessa A. Lavola, R. Julkunen-Tiitto & O. Sastamoinen (toim.) 2010. Luonnontuotealan valtakunnallinen tutkimusseminaari. Itä-Suomen yliopisto. Kopijyvä, Joensuu. Hakupäivä 18.2.2013. www.charcoalfinland.fi/luonnontuotealan%20seminaari.pdf

Karpaloa tulee Suomessa myyntiin yleensä vain pieniä määriä ja elintarviketeollisuuden käyttämä karpalo ostetaankin pääasiassa ulkomailta. Mesimarjan käyttöä rajoittaa sen korkea hinta. Pihlajanmarjaa tuodaan ulkomailta, koska sillä on käyttöä teollisuudessa. Metsävadelman käyttöä rajoittaa sen korkea hinta sekä herkkä pilaantuminen. Tyrnin myynti tapahtuu suurelta osin suoraan kuluttajille erilaisissa tapahtumissa kuten markkinoilla ja myyjäisissä. Viljelty tyrni on valtaamassa tyrnimarkkinat luonnonvaraiselta. Maaseutuvirasto. 2012. MARSI 2011. Luonnonmarjojen ja -sientenkauppaantulomäärät vuonna 2011. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/66zJIc5Cd/Korjattu2_MARSI_2011_MMM_rap_final.pdf Vuonna 2011 tyrniä viljeltiin Pohjois-Pohjanmaalla 14,9 hehtaarin alalla. Maakunnassa tyrniä viljeli 31 yritystä ja tyrnisato oli 9,5 tonnia. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. 2012. Puutarhatilastot 2011. Helsinki, Edita Oy. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.maataloustilastot.fi/sites/default/modules/pubdlcnt/pubdlcnt.php?file=http://www.maataloustilastot.fi/sites/default/files/pure_2011_kansineen_ilman_leikk.varoja.pdf&nid=2788

Ikääntyminen on vähentänyt kotimaisten poimijoiden määrää kaupallisessa poiminnassa, sillä nuoremmat ikäluokat poimivat lähinnä kotitarpeiksi. Suomessa onkin viime vuosina ollut paljon ulkomaisia poimijoita. Vuonna 2011 ulkomaalaisten poimijoiden osuus koko luonnonmarjamyynnistä Oulun läänissä oli 76 %. Poimintatuloa kertyi Oulun läänissä noin 9,7 milj. euroa eli noin 45 % koko Suomen poimintatulosta. Maaseutuvirasto. 2012. MARSI 2011. Luonnonmarjojen ja -sientenkauppaantulomäärät vuonna 2011. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/66zJIc5Cd/Korjattu2_MARSI_2011_MMM_rap_final.pdf

Pohjois-Pohjanmaalta löytyy useita luonnontuotteiden välitystoimintaa harjoittavia yrityksiä ja myös monet maakunnan 4H-yhdistykset välittävät erilaisia luonnonmarjoja, -sieniä ja -yrttejä. Puolukkaa ostavat esimerkiksi Haapajärven, Kärsämäen, Limingan, Merijärven, Ylikiimingin, Siikajoen, Siikalatvan ja Tyrnävän 4H-yhdistykset. Mesimarjan ostoa harjoitetaan 4H-yhdistysten toimesta Hailuodossa, Kempeleessä, Kiimingissä, Limingassa, Lumijoella, Merijärvellä, Oulussa, Oulunsalossa, Ylikiimingissä sekä Pyhäjoella Oulun 4H-piiri. 2012. Hakupäivä 25.6.2012. http://oulun4h-piiri.4h.fi/luonnontuotteet/.

Sienten kaupallinen poiminta vähäistä Pohjois-Pohjanmaalla

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira pitää yllä ohjeellista listausta suositeltavista ruokasienistä. Eviran listalla ovat herkkutatit, kangastatti, punikkitatit, voitatti, haaparouskut, kangasrousku, leppärouskut, isohapero, kangashapero, keltahapero, viinihapero, mustavahakas, kehnäsieni, mesisienet, kantarelli, suppilovahvero, mustatorvisieni, lampaankääpä, vaaleaorakas, korvasieni, huhtasienet, tuoksuvalmuska sekä viljellyt ruokasienet. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. 2012. Hakupäivä 20.12.2012. http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/kasvikset/ruokasienet/kauppasienet

Vientimahdollisuuksiensa ansiosta herkkutatti on ylivoimaisesti kaupallisesti merkittävin suomalainen sieni. Muita kaupallisesti hyödynnettyjä sieniä ovat korvasieni, keltavahvero, suppilovahvero sekä erityisesti suolasieninä käytetyt rouskut. Suurimmat sienten myyntimäärät tulevat Itä-Suomesta, mutta myyntiä tapahtuu jonkin verran myös Oulun läänissä. Vuonna 2011 sienistä kertyi poimintatuloa Oulun läänissä yhteensä noin 86 000 euroa, mikä oli vain 4 % koko Suomen poimintatulosta. Maaseutuvirasto. 2012. MARSI 2011. Luonnonmarjojen ja -sientenkauppaantulomäärät vuonna 2011. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/66zJIc5Cd/Korjattu2_MARSI_2011_MMM_rap_final.pdf

Kilomääräisesti suurin Oulun läänissä myyntiin kerätty sienilaji on yleisimmin herkkutatti. Herkkutatti on arvostettu ruokasieni erityisesti Etelä- ja Keski-Euroopassa ja suurin osa suomalaisista tateista viedäänkin ulkomaille. Herkkutatin herkkä pilaantuvuus vaatii kokeneita poimijoita sekä nopeasti toimivan keräily- ja kuljetusketjun. Vuonna 2011 herkkutattisadosta saatu poimintatulo Oulun läänissä oli 65 000 euroa. Oulun läänin osuus herkkutattien koko Suomen poimintatulosta oli 5 %. Maaseutuvirasto. 2012. MARSI 2011. Luonnonmarjojen ja -sientenkauppaantulomäärät vuonna 2011. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/66zJIc5Cd/Korjattu2_MARSI_2011_MMM_rap_final.pdf

Korvasienen myrkyllisyyttä koskeva julkisuus on vähentänyt sen käyttöä erityisesti uusilla potentiaalisilla käyttäjillä. Ostoa rajoittaa myös poikkeava keruuaika sekä määrien pienuus. Ravintolat ostavat korvasientä jonkin verran suoraan poimijoilta. Lähes 38 % myyntiin poimituista korvasienistä poimittiin vuonna 2011 Oulun läänissä. Maaseutuvirasto. 2012. MARSI 2011. Luonnonmarjojen ja -sientenkauppaantulomäärät vuonna 2011. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/66zJIc5Cd/Korjattu2_MARSI_2011_MMM_rap_final.pdf

Muiden sienilajien kauppaantulomäärät Oulun läänissä ovat selvästi herkkutattia ja korvasientä vähäisempiä. Keltavahvero sekä suppilovahvero ovat erityisesti kotitarvepoimijoiden suosiossa, mutta niitä myös myydään suoraan torilla sekä suurtalouksille ja ravintoloille. Oulun läänin osuus koko Suomen poimintatulosta oli vuonna 2011 keltavahveron osalta 2 %, suppilovahverolla 0,2 %. Kaupallisesti tärkeitä rouskuja ovat haaparousku sekä kangasrousku. Myös karvarouskua kerätään Suomessa myyntiin vuosittain. Oulun läänin osuus rouskujen koko Suomen poimintatulosta vuonna 2011 oli vain 0,2 %. Maaseutuvirasto. 2012. MARSI 2011. Luonnonmarjojen ja -sientenkauppaantulomäärät vuonna 2011. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/66zJIc5Cd/Korjattu2_MARSI_2011_MMM_rap_final.pdf                                                                                    

Luonnonmarjojen poiminnasta poiketen suurin osa sienten kaupallisesta poiminnasta tapahtuu kotimaisten poimijoiden toimesta. Vuonna 2011 ulkomaalaiset poimivat Oulun läänissä vain 2 % MARSI-tilastojen sienimyynnistä. Maaseutuvirasto. 2012. MARSI 2011. Luonnonmarjojen ja -sientenkauppaantulomäärät vuonna 2011. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/66zJIc5Cd/Korjattu2_MARSI_2011_MMM_rap_final.pdf

Luonnonyrttiraaka-aine pääasiassa keruusta – viljelytoiminta pienimuotoista

Suomessa yrttejä käyttävät yritykset saavat tarvitsemiaan raaka-aineita luonnonkeruusta, viljelystä tai tuonnista. Suomessa käytettyjä luonnonyrttejä ovat muun muassa:

Kaupallista kysyntää joko Suomessa tai ulkomailla on myös muun muassa heinäratamolla, mäkikuismalla, ruiskaunokilla, keto-orvokilla, niittyhumalalla, takiaisella, vesiheinällä, juolavehnällä, suomyrtillä, ruusujuurella, rohtomesikällä, huopakeltanolla, peltoemäkillä, pietaryrtillä sekä kangasajuruoholla Galambosi, B. 2007. Viljelyn merkitys luonnonyrttien raaka-ainehankinnassa Suomessa. Luonnontuotealan teemaryhmä. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.arctic-flavours.fi/binary/file/-/id/29/fid/671/.

Luonnonyrttien keruulla vahvimmat alueet ovat Oulun ja Lapin lääneissä. Pohjois-Pohjanmaalla useat 4H-yhdistykset välittävät erilaisia luonnonyrttejä, muun muassa pyöreälehtikihokkia sekä suopursua. Kihokkia vastaanottavia asemia löytyy Kiimingistä, Limingasta, Oulusta, Oulunsalosta, Ylikiimingistä sekä Utajärveltä. Oulun 4H-piiri. 2012. Hakupäivä 25.6.2012. http://oulun4h-piiri.4h.fi/luonnontuotteet/

Luonnon- ja viljeltyjen yrttien välillä ei ole selvää rajaa, koska osa nykyisin luonnosta kerättävistä kasveista on vähitellen siirtymässä myös viljelyn piiriin. Virallisista tilastoista ei Suomessa saa tietoja viljellyistä luonnonyrteistä. Suomessa luonnonyrttien viljelytoiminta on melko pienimuotoista, viljelyala vuonna 2006 oli arviolta 9–12 hehtaaria. Suomessa viljeltiin tuolloin noin 10–12 yrttilajia, joista tärkeimmät olivat nokkonen, ruusujuuri ja siankärsämö. Galambosi, B. 2007. Viljelyn merkitys luonnonyrttien raaka-ainehankinnassa Suomessa. Luonnontuotealan teemaryhmä. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.arctic-flavours.fi/binary/file/-/id/29/fid/671/ Kasvukauden lyhyys ja viileys, pitkä talvi, lumi sekä routa heikentävät Suomen yrttiviljelyn kilpailukykyä ja maamme onkin Euroopan pohjoisimpia yrttiviljelymaita. Viljelyolosuhteet paranevat Suomen rajojen sisäpuolella selvästi Oulusta etelään päin. Mikkonen, H. 2008. Yrtti-Suomi. Suomen yrttialan kehitysohjelma 2008–2013. Wasa Graphics Oy, Vaasa. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.arktisetaromit.fi/binary/file/-/id/29/fid/679/

Galambosin Galambosi, B. 2007. Viljelyn merkitys luonnonyrttien raaka-ainehankinnassa Suomessa. Luonnontuotealan teemaryhmä. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.arctic-flavours.fi/binary/file/-/id/29/fid/671/ mukaan muutama lääketehdas Suomessa käyttää kotimaista raaka-ainetta tuotteidensa valmistukseen ja viljelyttää rohdosyrttinsä ammattimaisilla sopimusviljelijöillä. Suomessa on lisäksi pieniä erikoistiloja, joilla useita eri yrttejä viljellään yrityksen omien tuotteiden tai palveluiden raaka-aineiksi tai kotimaisille ostajille. Joko itse kerätyillä tai keräilijöiltä ostetuilla luonnonyrteillä on myös suuri merkitys näiden pientilojen tuotevalikoimassa. Yleisesti ottaen yrttiviljely on Suomessa sivuelinkeino ja paikallisten erikoistuotteiden merkitys korostuu muun yritystoiminnan yhteydessä, esimerkiksi maatilamatkailussa. Pohjois-Pohjanmaalla toimii muutamia yrityksiä, jotka saavat osan toimeentulostaan luonnonyrttien alkutuotannosta.

Suurimmat potentiaaliset asiakasmäärät Suomessa ovat väestön keskittymisestä johtuen maan eteläosissa. Pohjoisten yrttien eksoottisuutta voidaan siis käyttää markkinointikeinona vientituotteiden lisäksi myös kotimaassa. Mielikuvamarkkinoinnin lisäksi kannattaa hyödyntää myös pohjoisten kasvuolosuhteiden tuomat edut raaka-aineen ominaisuuksissa.

Erikoisluonnontuotteet raaka-aineena useilla toimialoilla

Erikoisluonnontuotteiksi luetaan muun muassa pajut, sammalet, kaislat, jäkälät, koristekasvit, turve sekä puun sivutuotteet, kuten mahla, pettu, terva, tuohi, kävyt ja havut. Myös kuitukasveina hyödynnettävät tupasvilla ja nokkonen luetaan erikoisluonnontuotteisiin. Kuluttajien ympäristötietoisuuden kasvaessa myös luonnontuotteiden merkitys kasvaa. Luonnontuotteita käytetään yhä enenevässä määrin esimerkiksi käsityö- ja floristiikka-aloilla. Ympäristötietoisuuden kasvusta huolimatta vain pieni osa Suomessa myytävistä käsityö- ja koristemateriaaleista on kotimaista alkuperää. Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry. 2005. Hakupäivä 20.12.2012. http://www.luontoyrittaja.fi/213.html

Kotimaisen raaka-aineen käyttöä lisää kuitenkin se, että pienyritykset keräävät usein itse tarvitsemansa raaka-aineet, kuten pajut tai tuohet. Toisaalta viljellyn pajun suosio punontamateriaalina on kasvussa, sillä sen punontaominaisuudet ovat luonnosta kerättyä pajua paremmat. Suomessa pajua viljellään käsityömateriaaliksi useissa yrityksissä, mutta viljelytoiminta on painottunut Etelä-Suomeen.

Taloudellisesti merkittävin metsästä kerättävä koristemateriaali Suomessa on palleroporonjäkälä. Jäkälää kerätään erityisesti Oulujokilaaksossa, Kainuussa sekä Perämeren rannikolla. Parhaimmillaan jäkälän keräysmäärät ovat Suomessa olleet 500 tonnia vuodessa. Vuosina 2008–2010 vuosittainen vienti on ollut vajaa 200 tonnia ja arvo hieman alle miljoona euroa. Ylitalo, E. (toim.) 2012. Metsätilastollinen vuosikirja 2012. Metsäntutkimuslaitos. Sastamala: Vantaan Kirjapaino Oy. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/vsk/2012/vsk12_06.pdf Hailuodossa toimii Euroopankin mittakaavassa suuri koristejäkäläyritys, joka palleroporonjäkälän lisäksi kerää harmaaporonjäkälää ja isohirvenjäkälää sekä valmistaa muun muassa jäkäläseppeleitä ja värjättyä jäkälää. Koristekäytön lisäksi jäkälää kerätään myös poronrehuksi.

Puiden sivutuotteiden keruu- tai myyntimääristä ei ole saatavissa virallista tilastotietoa. Tervanpoltolla on pitkät perinteet erityisesti Kainuussa sekä Pohjois-Pohjanmaalla. Hautatervan tuotanto Suomessa 2000-luvun alkupuolella on ollut noin 50 000–100 000 litraa vuodessa Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry. 2005. Hakupäivä 20.12.2012. http://www.luontoyrittaja.fi/213.html.

Nykyisin Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan hautatervaa myyntiä varten ainakin Pohjois-Pohjanmaan museon toimesta Turkansaaren ulkomuseoalueella. Puun sivutuotteeksi voidaan lukea myös sienen aiheuttama koivun kasvannainen, pakurikääpä. Alustavan arvion mukaan pakurikääpää esiintyy Suomen metsissä 1–2 kg hehtaarilla, mikäli pääpuulajina on hies- tai rauduskoivu. VMI 10:n mukaan Suomessa on noin 2,3 miljoonaa hehtaaria koivuvaltaisia metsä- tai kitumaaksi luokiteltavia alueita, minkä perusteella pakuria esiintyisi Suomessa noin 2–4,5 miljoonaa kiloa. Pakurin alueellisesta esiintymisestä ei ole varmaa kuvaa, mutta lähtökohtaisesti pakuri on jakaantunut metsiin epätasaisesti. Pohjois-Suomessa oletetaan pakuria olevan enemmän kuin etelässä. Lehtinen, J. 2010. Pakurikäävän mahdollisuudet elintarvikkeiden raaka-aineina. Esiselvityshankkeen loppuraportti.

Turpeen hyödyntäminen hyvinvointialan palveluissa ja tuotteissa perustuu turpeen sisältämiin humus- ja fulvohappoihin. Hoitoturpeena käytetään luonnontilaisten soiden hyvin maatunutta sara- tai rahkaturvetta syvältä suosta. Pohjois-Pohjanmaalla toimii hoitoturvetta sivutoimisesti keräävä yritys. Pohjois-Pohjanmaa on Suomen soisimpia maakuntia, joten turveraaka-ainetta alueella riittää.

Luonnonkasveilla kestävyyttä viherrakentamiseen

Viherrakentamisen ongelmia pohjoisen kasvuolosuhteissa on kestävän pohjoista alkuperää olevan taimimateriaalin saatavuus. Paikallisesti tuotetusta kasvimateriaalista on pulaa. Pohjois-Pohjanmaalta löytyy muutamia luonnonkasvien taimituotantoa harjoittavia taimistoja, mutta useimmilla taimistoilla luonnonkasvit ovat vain pieni osa taimivalikoimaa. Kotimaisissa luonnonkasveissa on runsaasti vaihtoehtoja pohjoiseen viherrakentamiseen niin puiden, pensaiden, varpujen kuin perennojen osalta.

3.2 Luonnontuotteet elintarvikealalla – ekologista lähiruokaa

Pitkät välimatkat ovat Pohjois-Pohjanmaan elintarvikealan yritysten keskeisiä ongelmia. Energian hinnan nousulla on vaikutusta sekä kuljetuskustannuksiin että yritysten kannattavuuteen. Toisaalta haasteita kotimaiselle elintarviketeollisuudelle luo globalisaation myötä lisääntynyt elintarviketuonti ulkomailta, mikä lisää hintakilpailua markkinoilla. Kuluttajien arvojen muutoksessa piilee lähiruoan arvostuksen kasvun lisäksi uhkakuvia. Arjen kiireisyys saattaa ohjata kuluttajia puolivalmisteiden ja einesten käyttöön. Myös mieltymys etnisiin ruokiin on lisääntymässä. Isolahti, M. (toim.) 2006. Pohjois-Pohjanmaan alueellinen maaseutuohjelma 2007–2013. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen julkaisuja 24. Hakupäivä18.2.2013. www.oulunetelainen.fi/downloader.asp?id=1321&type=1

Pohjois-Pohjanmaan elintarvikealan menestys pohjautuu monitieteisen tutkimuksen hyödyntämiseen sekä vahvaan liiketoiminta- ja markkinointiosaamiseen. Mainonnassa ja markkinoinnissa on kiinnitettävä huomiota kuluttajien ympäristö-, terveys- ja laatutietoisuuden lisääntymiseen, mikä saattaa olla pohjoisen yrittäjille uusi kilpailuetu. Tuotekehityksen tulee olla asiakaslähtöistä ja korostaa tuoteturvallisuutta. Toimijoiden tulee hyödyntää maakunnan omia puhtaita raaka-aineita ja olla aktiivisesti yhteistyössä keskenään sekä lähitoimialojen kanssa. Tavoitteena ovat kansainvälisesti tunnetut maakunnallisista vahvuuksista nousevat brändit. Pohjoisen sijainnin mukana tulevat erityispiirteet kuten puhtaus ja maku tulee hyödyntää tuotteistamisessa. Vitikka, P. 2005. Pohjois-Pohjanmaan elintarvikealan strategia 2005–2020. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen julkaisuja 21. Hakupäivä 18.2.2013. www.hankerekisteri.fi/sisalto/raportit/elintarviketyoohjelma.pdf

Hyvänä esimerkkinä pohjoisten luonnontuotteiden hyödyntämisestä voidaan mainita suklaakonvehtien valmistus pohjoissuomalaisista luonnonmarjoista sekä tervasta. Luonnonmarjoja sisältävät konvehdit kiinnostavat sekä kotimaisia asiakkaita että turisteja, ja niitä viedäänkin runsaasti tuliaisiksi sekä lahjoiksi.

Kuluttajien vaatimukset ruoan puhtaudesta ja saatavuudesta ohjaavat markkinoita suuriin jalostusyksiköihin, tehokkaisiin jakeluketjuihin ja voimakkaaseen merkkituotemarkkinointiin. Tieto elintarvikkeen alkuperästä kiinnostaa kuluttajia ja kehittämistoimien tulee tähdätä tuotteen jäljitettävyyteen, laatuun ja turvallisuuteen. Kilpailukyvyn parantamiseksi pienyrittäjien verkostoitumista ja yhteistyötä rohkaistaan ja yksittäisten yritysten tulevaisuuden mahdollisuutena nähdään erikoistuminen. Uusien sovellusten hyödyntämistä ja laadukasta koulutusta alalla edistetään. Lähiruoan merkitystä maakunnan ruokahuollossa, ravintoloiden tarjonnassa sekä yhdistettynä muuhun palvelutarjontaan lisätään. Isolahti, M. (toim.) 2006. Pohjois-Pohjanmaan alueellinen maaseutuohjelma 2007–2013. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen julkaisuja 24. Hakupäivä18.2.2013. www.oulunetelainen.fi/downloader.asp?id=1321&type=1

Yritysten yhteiset ponnistelut esimerkiksi markkinoinnissa tuovat kasvumahdollisuuksia. Yrittäjien on paremmin tuotteistettava omat kestävillä ja eettisillä tuotantotavoilla tuotetut paikalliset elintarvikkeensa. Pohjois-Pohjanmaan elintarvikealan strategiassa 2005–2020 alueen raaka-aineista saatavat erikoistuotteet nähdään yhtenä maakunnan suurimmista vahvuuksista. Strategiassa luonnontuoteala mainitaan eräänä Pohjois-Pohjanmaan parhaista mahdollisuuksista elintarvikealan kehittämisessä. Elintarvikealan yritysten toimintaympäristön tärkeänä kehityskohteena nähdään luonnonvaraisten raaka-aineiden keruun organisointiin ja jalostukseen panostaminen. Vitikka, P. 2005. Pohjois-Pohjanmaan elintarvikealan strategia 2005–2020. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen julkaisuja 21. Hakupäivä 18.2.2013. www.hankerekisteri.fi/sisalto/raportit/elintarviketyoohjelma.pdf

Jalostusteollisuus edellyttää raaka-aineen toimittajilta luotettavuutta ja toimitusvarmuutta. Raaka-aineita tuodaan paljon ulkomailta halvemman hinnan vuoksi. Toisaalta esimerkiksi yrttiraaka-aineissa kotimaisuus saattaa olla merkittävä valintakriteeri, mikäli yrttien osuus tuotteessa on suuri tai markkinoinnissa korostetaan tuotteen kotimaisuutta. Yrttien hyödyntämisen edistämiseksi käyttökoulutusta pitäisi olla enemmän jo suurkeittiöiden henkilökunnan peruskoulutusvaiheessa. Nykyisin suuret ravintolakeittiöt hankkivat raaka-aineensa yleensä isoilta tukuilta ja vain harvoin paikallisilta toimittajilta. Mikkonen, H. 2008. Yrtti-Suomi. Suomen yrttialan kehitysohjelma 2008–2013. Wasa Graphics Oy, Vaasa. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.arktisetaromit.fi/binary/file/-/id/29/fid/679/

Poikkeuksia säännöstä onneksi löytyy lähiruokaan ja pientuottajien tuotteisiin panostavien ravintoloiden ansiosta. Villiyrteillä on mahdollisuuksia ravintolamaailmassa, ja niiden käyttöä onkin kokeiltu Rovaniemen ammattikorkeakoulun restonomiopiskelija Jarkko Kääriäisen opinnäytetyöhön liittyen vuonna 2012 myös oululaisissa ravintoloissa.

Pohjois-Pohjanmaalla toimii nykyisin noin 200 elintarvikealan yritystä. Maakunnassa jalostetaan vallitsevien tuotantosuuntien mukaisesti erityisesti maitoa ja lihaa, perunoita sekä luonnontuotteita. Onkalo, P. 2012. Pohjois-Pohjanmaan alueellinen maaseudun kehittämisstrategia 2014–2020. Hakupäivä 1.4.2013. http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/pohjoispohjanmaanely/Maaseutuelinkeinotjakalatalous/Tulevan%20ohjelmakauden%20asiakirjat/Pohjois-Pohjanmaan%20maaseutustrategia%202014-2020%201%2010%202012%20VALMIS.pdf Pohjois-Pohjanmaalla marjat ovat elintarvikealalla selvästi yleisimmin hyödynnettyjä luonnontuotteita. Yleisimmin marjoista valmistetaan hilloja, hyytelöitä, marmeladeja ja mehuja. Maakunnassa toimii myös yrtti- sekä sienijalosteita valmistavia yrityksiä. Monet luonnontuotteita elintarvikkeiksi jalostavista yrityksistä ovat pieniä ja toimivat usein muun yritystoiminnan ohessa. Pohjois-Pohjanmaalta löytyy kuitenkin myös suurempia elintarvikealan yrityksiä, joiden tuotevalikoimassa luonnontuotejalosteilla on merkittävä sija.

3.3 Luonnosta lisäarvoa matkailualalle

Kaupungistuvassa yhteiskunnassa moninainen luonnon kiinnostavuus lisääntyy ja mahdollisuuksia syntyy palvelevalle ja laadukkaalle elämys- ja luontomatkailutuotannolle. Matkailijoita houkuttelevat Pohjois-Pohjanmaan luonnonkauniit maisemat sekä vuodenaikojen vaihtelu, ja matkailu onkin kasvanut maakunnassa palvelusektorin johtavaksi toimialaksi. Pohjois-Pohjanmaalla on kolme profiililtaan omaleimaista matkailualuetta: Kalajoki, Oulun seutu ja Rokua sekä Koillismaa (kuva 3). Kaupunki- ja kulttuurimatkailu keskittyy Oulun alueelle, kesämatkailun keskus on Kalajoki hiekkasärkkineen. Erämatkailijat suuntaavat pääasiassa Koillismaalle, vaikkakin erämatkailukeskus sekä hyvinvointimatkailua löytyy myös Rokualta. Isolahti, M. (toim.) 2006. Pohjois-Pohjanmaan alueellinen maaseutuohjelma 2007–2013. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen julkaisuja 24. Hakupäivä18.2.2013. www.oulunetelainen.fi/downloader.asp?id=1321&type=1 Pohjois-Pohjanmaan maakuntasuunnitelman 2030 mukaan luonnonvarojen hyödyntäminen huomioidaan matkailuelinkeinossa.

KUVA 3. Pohjois-Pohjanmaan matkailualueet Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2011. Pohjois-Pohjanmaan matkailustrategia 2015. Hakupäivä 18.2.2013. http://ppohjanmaa.tjhosting.com/kokous/2011132-4-835.PDF

Koillismaalla luonnon hyödyntäminen matkailussa on lisännyt kesämatkailua perinteisen talvimatkailun rinnalle. Jatkossa luonnonvara-alan palvelujen kysynnän odotetaan edelleen kasvavan. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2005. Pohjoisen luonnonvara-alan kehittämisohjelma vuosille 2007–2013. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.hankerekisteri.fi/sisalto/raportit/luonnonvara-alan_kehittamisohjelma.pdf Viidennes Koillismaan matkailijoista on ulkomaisia ja Kuusamo onkin koonnut kansainvälistä markkinointia varten yritysten ja kuntien yhteistyöverkoston Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2011. Pohjois-Pohjanmaan matkailustrategia 2015. Hakupäivä 18.2.2013. http://ppohjanmaa.tjhosting.com/kokous/2011132-4-835.PDF. Koillismaalla matkailun imago pyritään nostamaan uudelle tasolle paikallisten luonnontuotteiden avulla. Luonnontuotteet pyritään tuomaan osaksi matkailukokemusta ja alueen brändiä. Naturpolis Oy. 2010. Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011–2015. Pohjoisen luottamuksen, luonto-osaamisen ja perheyrittäjyyden menestystarina. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.naturpolis.fi/dynamic/Nettiversio_Koillis-Suomen_elinkeinostrat.pdf

Pohjois-Pohjanmaan kolme kansallispuistoa Oulanka, Riisitunturi ja Syöte ovat merkittäviä luontomatkailuvetonauloja. Oulangan kansallispuisto kuuluu kansainväliseen Euroopan upeimpien erämaiden PAN Parks -verkostoon. Puistoa kehitetään luontomatkailun eurooppalaisena kärkikohteena yhdessä venäläisen sisarpuistonsa Paanajärven kansallispuiston kanssa. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2011. Pohjois-Pohjanmaan matkailustrategia 2015. Hakupäivä 18.2.2013. http://ppohjanmaa.tjhosting.com/kokous/2011132-4-835.PDF

Oulu on viime vuosina luonut kansainvälistä profiilia teemalla ArcticGateway. Oulu haluaa toimia matkailun porttina pohjoiseen ja siihen sillä onkin edellytyksiä hyvien lentoyhteyksiensä ja infrastruktuurinsa takia. Noin viidesosa matkailijoista on Oulun seudulla ulkomaalaisia. Oulun seudun yritysten yhteistyötä ja markkinointia on tehostanut Oulun Matkailu Oy:n perustaminen. Suomen eteläisin tunturialue Syöte haluaa profiloitua ympärivuotisena perhekohteena painottaen tarjontaansa luontoliikuntaan. Kansainvälisessä markkinoinnissa Syöte tekee yhteistyötä Oulun, Kuusamon sekä Lapin kanssa. RokuaGeopark on päässyt osaksi kansainvälistä verkostoa ja on kehittänyt itselleen omaleimaisen profiilin. Maakunnallinen matkailuverkosto voi hyödyntää maailmanlaajuista geoparkien matkailuverkostoa. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2011. Pohjois-Pohjanmaan matkailustrategia 2015. Hakupäivä 18.2.2013. http://ppohjanmaa.tjhosting.com/kokous/2011132-4-835.PDF

Kesäkohteena tunnetun Kalajoen kesäsesongin rinnalle kehitetään ympärivuotisia palveluja muun muassa hyvinvointialalle. Kalajoella yli 90 % matkailijoista on kotimaisia. Nivala-Haapajärven ja Haapavesi-Siikalatvan seutukuntien matkailua kehitetään muun muassa tapahtumien pohjalta, ja yhteismarkkinointia hoitaa Keskipisteen matkailuyhdistys. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2011. Pohjois-Pohjanmaan matkailustrategia 2015. Hakupäivä 18.2.2013. http://ppohjanmaa.tjhosting.com/kokous/2011132-4-835.PDF

Yöpymisten määrällä mitattuna Pohjois-Pohjanmaa on Suomen kolmanneksi suurin matkailumaakunta heti Uudenmaan ja Lapin jälkeen. Mainonnassa Pohjois-Pohjanmaa on jäänyt vaille sille kuuluvaa huomiota, sillä Pohjois-Pohjanmaa ei kuulu selkeästi mihinkään Matkailun edistämiskeskuksen markkinoimista suuralueista, joita ovat Lappi, Pääkaupunkiseutu, Järvialue sekä Länsirannikko. Toisaalta Pohjois-Pohjanmaan monimuotoisuudesta löytyy kaikkien näiden matkailuprofiilien teemoja: rannikkoa, järviä, kaupunkimatkailua sekä myös vaaroja ja tuntureita. Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu ovat liittoutuneet kansainvälisille markkinoille yhteisellä teemalla Pohjola Arctic. Tekemistä riittää, sillä kansainvälisessä tunnettuudessa Pohjois-Pohjanmaa on selkeästi Lappia ja Pääkaupunkiseutua jäljessä. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2011. Pohjois-Pohjanmaan matkailustrategia 2015. Hakupäivä 18.2.2013. http://ppohjanmaa.tjhosting.com/kokous/2011132-4-835.PDF

Tunnettavuusongelman lisäksi Pohjois-Pohjanmaan yritysten toimintaa vaikeuttavat liikenneyhteydet sekä osittain epätasainen tuote- ja palvelutaso. Matkailualaa kehitetään yrittäjien osaamista ja yritysten toimintaedellytyksiä parantamalla. Pohjois-Pohjanmaan matkailustrategiassa 2015 painopistealueena on matkailuprofiilin kirkastamisen, liikenneyhteyksiin panostamisen sekä vientimarkkinoinnin ja myynnin tehostamisen ohella myös liiketoiminta-, tuote- ja palveluosaamisen kehittäminen. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2011. Pohjois-Pohjanmaan matkailustrategia 2015. Hakupäivä 18.2.2013. http://ppohjanmaa.tjhosting.com/kokous/2011132-4-835.PDF

Matkailuyritysten toiminnan laadun parantaminen on alan kehittämisen tärkeitä tavoitteita. Maaseudun matkailuyrityksiä kannustetaan laatujärjestelmien käyttöönottoon ja toiminnan sertifioimiseen. Yritysten osaamista kehitetään sekä tuotekehityksessä ja tuotteistamisessa että markkinoinnissa ja myynnissä. Pohjois-Pohjanmaan maaseudun matkailuyritysten kehittymismahdollisuudet ovat paikallisissa perinteissä ja luonnossa. Yrityksiä rohkaistaan hyödyntämään alueellisia vahvuuksia ja kulttuuria, joita voivat olla esimerkiksi maakunnan paikallisista raaka-aineista valmistettu lähiruoka tai hyvät marjastusmaastot.  Yhteistyötä pyritään lisäämään sekä matkailualan sisällä että siihen yhteydessä olevien alojen kanssa. Isolahti, M. (toim.) 2006. Pohjois-Pohjanmaan alueellinen maaseutuohjelma 2007–2013. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen julkaisuja 24. Hakupäivä18.2.2013. www.oulunetelainen.fi/downloader.asp?id=1321&type=1

Mielenkiintoisena markkinointiesimerkkinä voidaan mainita kulttuuriseikkailijoiden yhteisö Pohjolan Kilta, joka esittelee maakuntaa tarinoiden kautta. Marjojen, sienten ja muiden luonnontuotteiden esiintuonti kulttuuritarinoiden kautta kohottaa luonnontuotteiden kiinnostavuutta ja imagoa. Matkailualan tuleekin toimia kiinteässä yhteistyössä elintarvikealan kanssa pohjoispohjalaisen rikkaan ruokakulttuurin tuotteistamiseksi. Marjojen käyttö ruokataloudessa on aina ollut merkittävää Pohjois-Pohjanmaalla. Survotuista metsämarjoista, jauhoista ja sokerista valmistetut pöperöt eli tollerot tai sokerin kanssa keitetyistä marjoista valmistettu kompotti ja kräämi kermavaahdolla koristettuna maistuvat varmasti tämänkin päivän herkkusuille. Sienten käyttö sen sijaan yleistyi Pohjois-Pohjanmaalla vasta kato- ja pulavuosien vaikutuksesta, sillä historiallisesti niitä on täällä pidetty lähinnä lehmän ruokana Syrjänen, A. 1999. Pohjois-Pohjanmaan ruokakulttuuri. Hakupäivä 31.5.2012. http://www.kirjastovirma.net/ruokakulttuuri.

Nykyisin paikallisen ruokakulttuurin kirjon ja monipuoliset raaka-aineet, sienet mukaanlukien, saa maisteltavakseen esimerkiksi Makujen Suomi -ravintoloissa, jotka valitsevat kaupunki- ja maakuntamenujensa raaka-aineet vuodenaikoja ja paikallisuutta korostaen Ruokatieto Yhdistys ry, Makujen Suomi -internetsivut. Hakupäivä 1.4.2013. http://www.tasteoffinland.fi/fi/menu/oulumenu.

Pohjois-Pohjanmaalla on useita luonnontuotteita hyödyntäviä matkailualan yrityksiä. Maaseutu- ja luontomatkailun yhteydessä toimivat ravintolapalvelut käyttävät tuotteissaan runsaasti luonnontuotteita, erityisesti marjoja ja sieniä. Luonnontuotteita hyödynnetään matkailualalla ravintolapalveluiden lisäksi ohjelmapalveluissa sekä hyvinvointipalveluissa. Luonnontuotteita sisältäviä ohjelmapalveluita ovat esimerkiksi opastetut sieniretket tai yrttien keruu hyvinvointituotteiden valmistusta varten.

3.4 Luonnontuotteet hyvinvointialalla – mahdollisuuksia yhteistyössä ja uusissa sovelluksissa

Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelmassa 2011–2014 yhtenä tavoitteena on alueen hyvinvointiohjelman toteuttaminen. Tähän tavoitteeseen pyritään muun muassa kehittämällä yritysten välisiä yhteistyömuotoja sekä hyvinvointi- ja terveysmatkailua. Uudet bioteknologian hyödyntämisalueet, kuten terveellinen ravitsemus sekä hyvinvointiin liittyvät palvelut, auttavat tavoitteen saavuttamisessa. Tärkeää on kehittää yhteistyötä tutkijoiden ja hyvinvointialan toimijoiden välillä. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2010. Pohjois-Pohjanmaa: Nuorten maakunta – Maakuntasuunnitelma 2030, Maakuntaohjelma 2011–2014. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/file.php?73 Terveydenhoidosta löytyy selkeitä kytköksiä luonnon virkistysarvojen ja luonnontuotteiden hyötykäyttöön, esimerkiksi marjojen terveysvaikutukset ovat yleisesti tunnettuja. Villivihanneksilla sekä -yrteillä on nykyistä laajempaa potentiaalia terveysvaikutteisina tuotteina. Onkalo, P. 2012. Pohjois-Pohjanmaan alueellinen maaseudun kehittämisstrategia 2014–2020. Hakupäivä 1.4.2013. http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/pohjoispohjanmaanely/Maaseutuelinkeinotjakalatalous/Tulevan%20ohjelmakauden%20asiakirjat/Pohjois-Pohjanmaan%20maaseutustrategia%202014-2020%201%2010%202012%20VALMIS.pdf

Pohjois-Pohjanmaan alueellisen maaseutuohjelman 2007–2013 mukaan kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin yhteistyötä pyritään lisäämään ja tiivistämään. Maaseudun hyvinvointialan toimijoita kannustetaan yhteistyöhön. Maatalouden sivuelinkeinona toimivien yritysten liiketoimintamalleja kehitetään ja yritysten toimintaedellytykset turvataan. Hyvinvointialalle etsitään uusia työmuotoja ja työtilaisuuksia. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus. 2006. Pohjois-Pohjanmaan maaseudun kehittämissuunnitelma 2007–2013. Hakupäivä 18.2.2013. http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/pohjoispohjanmaanely/Maaseutuelinkeinotjakalatalous/Documents/Pohjois-Pohjanmaan%20maaseudun%20kehittamissuunnitelma_valmis%2027.9.2006.pdf

Koillis-Suomen elinkeinostrategiassa 2011–2015 luonnontuotteet yhdistetään vahvasti matkailuun ja sitä kautta myös hyvinvointialaan. Verkostoja tulee kehittää laaja-alaisesti koko maakunnan alueella yhdistäen esimerkiksi virkistysmatkailu-, lähiruoka- ja hyvinvointipalvelunäkökohdat Onkalo, P. 2012. Pohjois-Pohjanmaan alueellinen maaseudun kehittämisstrategia 2014–2020. Hakupäivä 1.4.2013. http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/pohjoispohjanmaanely/Maaseutuelinkeinotjakalatalous/Tulevan%20ohjelmakauden%20asiakirjat/Pohjois-Pohjanmaan%20maaseutustrategia%202014-2020%201%2010%202012%20VALMIS.pdf.

Pohjois-Pohjanmaalla on runsaasti erilaisia hyvinvointipalveluja tarjoavia yrityksiä. Yleisimpiä hoitomuotoja, joissa hyödynnetään luonnontuotteita, ovat turvehauteet ja -saunat. Myös tervaa ja yrttejä käytetään Pohjois-Pohjanmaalla hyvinvointialan palveluissa sekä hoitoloissa, kylpylöissä että matkailualan yrityksissä. Aromaterapiassa hyödynnetään luonnontuotteista valmistettuja eteerisiä öljyjä. Jotkin Pohjois-Pohjanmaan yritykset tarjoavat luontaishoitoja ja kasvilääkintää myös eläimille.

Maakunnasta löytyy yrityksiä, joiden ohjelmapalveluissa hyödynnetään luonnon psyykkistä terveyttä edistäviä vaikutuksia esimerkiksi metsäkellinnän muodossa. Hyvinvointituotteita valmistavat Pohjois-Pohjanmaalla useat yritykset. Yleisimpiä hoitotuotteita ovat erilaiset yrttivalmisteet, esimerkiksi yrttivoiteet. Yritykset hyödyntävät hyvinvointituotteiden valmistusta myös ohjelmapalveluissaan lähtien aina raaka-aineiden keruusta ja päättyen valmiilla tuotteella suoritettavaan hoitoon.

3.5 Luonnontuotteet kemiallisten tuotteiden valmistuksessa

Luonnontuotteilla on suuri potentiaali erilaisten kemiallisten valmisteiden raaka-aineena. Pohjoisista marjoista, kasveista ja muista luonnontuotteista saatavista raaka-aineista voidaan valmistaa esimerkiksi ravintolisätuotteita, lääkkeitä, rohdoksia, hyvinvointituotteita tai kosmetiikkaa. Erilaisilla terveyttä ja hyvinvointia edistävillä tuotteilla on markkinoilla kasvavaa kysyntää.

Pohjois-Pohjanmaalla toimii muutamia kemiallisia tuotteita luonnon raaka-aineista valmistavia yrityksiä. Yritysten tuotevalikoimista löytyy esimerkiksi luonnontuoteraaka-aineita sisältävää kosmetiikkaa sekä hyvinvointituotteita kuten uutteita, yrttitippoja ja voiteita, kelomaaleja, erilaisia karkotteita sekä luontaislääkintä- ja rohdostuotteita.

3.6 Luonnontuotteiden hyödyntäminen muilla toimialoilla

Muut toimialat -sektoriin luetaan kuuluvaksi muun muassa käsityö- ja floristiikka-alat, koulutus- ja neuvontapalveluiden tarjoaminen sekä viherrakentaminen siltä osin kuin aloilla hyödynnetään luonnontuotteita.

Pohjois-Pohjanmaalla toimii useita käsityöyrittäjiä, jotka käyttävät raaka-aineinaan luonnontuotteita. Käsityöalan yritykset hyödyntävät toiminnassaan muun muassa tuohta, pahkoja, pajua sekä käpyjä. Käsityöalan yritykset ovat yleensä hyvin pieniä ja toimivat sangen suppealla markkina-alueella. Monessa tapauksessa yrittäjä hyödyntää ammattitaitoaan tarjoamalla myös alansa koulutuspalveluita. Osa käsityöyrittäjistä on saanut tuotteilleen Bothnia Design -tuotemerkin käyttöoikeuden, mikä myönnetään vain korkealuokkaisille Pohjois-Pohjanmaalla valmistetuille taidekäsityötuotteille.

Maakunnassa koulutuspalveluja tarjoavat käsityötaitajien lisäksi useat hyvinvointialan yritykset, jotka järjestävät sekä ammattiin johtavaa luontaisterapeuttikoulutusta että lyhytkursseja esimerkiksi kasvilääkinnästä tai hyvinvointituotteiden valmistuksesta. Kurssit voivat kohdistua joko ihmisille tai eläimille suunnattuihin palveluihin tai tuotteisiin.

Pohjois-Pohjanmaalla luonnontuotteita hyödynnetään monissa viherrakennusyrityksissä. Kotimaisissa luonnonkasveissa on runsaasti kestäviä vaihtoehtoja pohjoiseen viherrakentamiseen. Sopivia lajeja löytyy niin puista, pensaista, varvuista kuin perennoistakin. Jotkut viherrakennusyritykset keräävät ja myyvät edelleen kunttaa sekä yksityisille asiakkaille että toisille viherrakennusyrityksille.

4 Luonnontuotealan nykytila ja mahdollisuudet Pohjois-Pohjanmaalla – alueen yrittäjien ja toimijoiden näkemyksiä

4.1 Tutkimusaineisto ja -menetelmät

LT-INNO-hankkeessa kartoitettiin kesän 2012 aikana luonnontuotealan yrityksiä ja toimijoita Pohjois-Pohjanmaan alueella. Luonnontuotealaan käsitettiin kuuluvan luonnonmarjoihin, -sieniin ja -yrtteihin sekä muihin luonnontuotteisiin liittyvä toiminta aina raaka-aineen keruusta ja viljelystä luonnontuotteiden hyödyntämiseen eri elinkeinoalojen tuotteissa ja palveluissa.

Yritysten kartoitus suoritettiin pääasiassa eri internet-sivustojen ja hakupalvelujen avulla. Apuna käytettiin muun muassa Aitoja Makuja -hakupalvelua, Suomen yrittäjyysverkosto ry:n nettisivuja, Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton internetsivuja, Elintarviketeollisuusliiton nettisivuja, Arktiset Aromit ry:n hakupalvelua, Fonecta ProFinderia, Luonnosta Sinulle II -hankkeen internetsivuja, Pellervoseuran osuuskuntarekisteriä sekä Ruoka-Suomi -internetsivustoa. 

Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan toimijoille ja yrityksille suoritettiin kesällä 2012 haastattelututkimus. Haastateltaviksi valittiin kymmenen luonnontuotealan toimijaa sekä kolmetoista yritystä eri alatoimialoilta. Haastattelukysymykset yrityksille ja toimijoille on esitetty liitteessä 1.

Kyselyn avulla selvitettiin maakunnan luonnontuotealan palvelu- ja osaamistarjontaa, yritysten luonnontuotteiden käyttöä sekä luonnontuotealaa edistäviä verkostoja niin maakunnan sisällä kuin myös laajemmassa mittakaavassa. Haastatteluissa kartoitettiin lisäksi yritysten ja toimijoiden näkemyksiä luonnontuotealan nykytilanteesta sekä alan mahdollisuuksista Pohjois-Pohjanmaalla. Haastateltavilta tiedusteltiin mielipiteitä luonnontuoteyrittäjyyden eri osa-alueiden merkittävyydestä alan laajentamisessa maakunnallisesti, luonnontuotealan kehittymistä rajoittavia tekijöitä sekä alan keskeisimpiä tutkimus-, koulutus- ja kehittämistarpeita. Haastatteluissa kerättiin myös ideoita ja esimerkkejä luonnontuotealan yrittäjyyden edistämiseksi sekä toiveita yhteistyön laajenemissuunnista luonnontuotteiden hyödyntämisen kannalta.

Lokakuussa 2012 järjestettiin Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan yrityksille ja toimijoille yhteinen kehittämistyöpaja, johon osallistui maakunnasta yhteensä 27 yrittäjää ja toimijaa. Työpajassa kartoitettiin ryhmätyötehtävien avulla  Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan mahdollisuuksia, ennakoitiin luonnontuotealan tulevaisuutta sekä pohdittiin luonnontuotealan kehittämistarpeita. 

4.2 Luonnontuotealan toimijat Pohjois-Pohjanmaalla 

Koulutusorganisaatiot

Luonnontuotealan perustutkintoon johtavaa koulutusta tarjotaan Suomessa sekä nuorille että aikuisille. Pohjois-Pohjanmaan oppilaitosten luonnontuotteisiin liittyvää tutkintoon johtavaa koulutusta sekä koulutuksen järjestäjiä on esitetty liitteessä 2. Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnossa luonnontuotteet sisältyvät tiiviisti luonnonvaratuottajan, luonto-ohjaajan sekä luonto- ja ympäristökasvattajan osaamisalaan. Lajintuntemusta opiskellaan myös ko. perustutkinnon muilla koulutusaloilla. Luonnontuotteisiin liittyvää opetusta sisältyy muun muassa metsäalan perustutkintoon, puutarhatalouden perustutkintoon, elintarvikealan perustutkintoon sekä hotelli-, ravintola- ja cateringalan perustutkintoon.

Luonnontuotteiden tuntemuksen tulisi liittyä viimeksi mainitussa perustutkinnossa nykyistä perusteellisemmin erityisesti kokin koulutusohjelmaan, sillä tutkinnon suorittaneilla henkilöillä on mahdollisuus vaikuttaa ammattikeittiöiden raaka-ainehankintoihin sekä kansallisen ruoka-, juoma- ja tapakulttuurin muodostumiseen. Elintarvikealan perustutkinnon elintarviketeknologian koulutusohjelmassa painotetaan muun muassa marjavalmisteiden valmistusta ja tuotekehitystä. Puutarhatalouden perustutkintoon luonnontuotteet sisältyvät esimerkiksi koristelutöiden osalta. Metsäalan perustutkinnossa luonnontuotteisiin liittyvää opetusta on metsätalouden koulutusohjelmassa, erityisesti opintokokonaisuuksissa Metsäluontopalvelut sekä Luontomatkailu.

Aikuisopiskelijoiden on mahdollista suorittaa luonnontuotteisiin liittyviä ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Luonnontuotealan ammattitutkinnossa koulutukseen sisältyy luonnontuotteiden tuntemusta, talteenottoa, käsittelyä, tuotteistamista, jatkojalostusta, markkinointia sekä poimijoiden kouluttamista. Tutkinnon suorittanut saa keruutuoteneuvojan pätevyyden. Myös erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto sisältää luonnontuotteisiin liittyvää koulutusta. Luonnontuotealan erikoisammattitutkinnossa (ent. keruutuotetarkastaja) koulutetaan luonnontuotteiden talteenottoa ja hyödyntämistä edistäviä asiantuntijoita. Asiantuntijatehtävien lisäksi keruutuotetarkastajien perustehtävänä on kouluttaa keruutuoteneuvojia. Elintarviketekniikan erikoisammattitutkinnossa, elintarvikejalostajan ammattitutkinnossa sekä elintarviketeollisuuden ammattitutkinnossa luonnontuotteet esiintyvät tietyssä määrin koulutuksen sisällössä. 

Luonnontuotteet sisältyvät muutamien koulutusalojen opintoihin myös Pohjois-Pohjanmaan korkeakouluissa. Korkeakoulutasoista luonnontuotteisiin liittyvää opetusta järjestetään sekä Oamkissa että Oulun yliopistossa. Oamkin luonnonvara-alan yksikön opintotarjontaan kuuluu muun muassa 12 opintopisteen suuruinen Luonnontuotteet-opiskelumoduuli, joka sisältää luonnontuoteneuvojaksi pätevöittävät osuudet. Oulun yliopistossa järjestetään lajintuntemuksen lisäksi opetusta esimerkiksi biotekniikassa. 

Luonnontuotteisiin liittyvää opetusta voi saada lyhyemmissä kurssimuotoisissa koulutuksissa myös erilaisissa opistoissa. Pohjois-Pohjanmaalla lyhytkoulutuksia oli vuonna 2012 tarjolla liittyen muun muassa pajunpunontaan, tuohitöihin, kasvivärjäykseen sekä lajintunnistukseen. Luonnontuotteisiin liittyviä lyhytkursseja sekä niitä järjestäviä opistoja on esitetty liitteessä 3.

Muita luonnontuotealaan liittyviä organisaatioita 

Useilla liitteessä 2 mainituilla koulutusorganisaatioilla on opetuksen lisäksi muita luonnontuotealaan liittyviä tehtäviä, esimerkiksi tutkimusta tai hanketoimintaa. Oppilaitosten lisäksi liittymäkohtia luonnontuotealaan löytyy neuvontaan sekä erilaiseen kehittämistyöhön ja tutkimukseen keskittyneistä organisaatioista. Pohjois-Pohjanmaan toimintaryhmät toiminta-alueineen ja kehittämisohjelmineen on käsitelty luvussa 3 ja niiden yhteystiedot löytyvät liitteestä 4. Muita luonnontuotealaan liittyviä Pohjois-Pohjanmaalla toimivia organisaatioita ovat:

• Oulun 4H-piiri
• ProAgria Oulu
• Oulun Maa- ja kotitalousnaiset
• Pohjois-Pohjanmaan Martat ry
• Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
• Pohjois-Pohjanmaan liitto
• MTK Pohjois-Suomi
• Maaseudun Sivistysliitto
• Metsähallitus
• Metsäkeskus Pohjois-Pohjanmaa – Kainuu
• Metsänhoitoyhdistykset
• LYNET
• Thule-instituutti
• Oulun Eteläisen Instituutti
• VTT
• Naturpolis Oy
• Oulun Seudun Uusyrityskeskus ry
• BusinessOulu
• Oulun Yritystakomo
• Pohjois-Pohjanmaan Käsi- ja taideteollisuus ry
• Oulun Luonnonsuojeluyhdistys ry
• Oulun Sieniseura
• Pohjanmaan Partiolaiset ry 

Yllä mainittujen organisaatioiden yhteystiedot sekä tehtäväkuvaukset löytyvät liitteestä 4. 

Hanketoiminta

Useat edellisissä kappaleissa mainituista organisaatioista pyrkivät kehittämään maakunnan luonnontuotealaa hanketoiminnan avulla. Oamkin LT-INNO-hankkeen lisäksi keväällä 2013 Pohjois-Pohjanmaalla on käynnissä muun muassa Oulun 4H-piirin Luonnontuoteala tutuksi -tiedotushanke sekä MTT Ruukin Sienestä on moneksi -esiselvityshanke.

Koska luonnontuotteet sisältyvät moniin eri toimialoihin, ne liittyvät läheisesti myös esimerkiksi lähiruoka-, matkailu- sekä green care -hankkeisiin, kuten käynnissä oleviin Maaseudun Sivistysliiton Syökkö nää lähiruokaa?, Oulun Maa- ja kotitalousnaisten Bothnia á la carte tai PSK-Aikuisopiston Luonnostaan hyvinvoiva -hankkeisiin. Kuvauksia parasta aikaa käynnissä olevista sekä hiljattain päättyneistä luonnontuotteisiin liittyvistä hankkeista Pohjois-Pohjanmaalla on esitetty liitteessä 5.

4.3 Luonnontuotealan yritykset Pohjois-Pohjanmaalla

Keväällä 2013 tätä raporttia kirjoitettaessa Pohjois-Pohjanmaalla oli käynnissä noin 100 toiminnassaan luonnontuotteita eri tavoin hyödyntäviä yritystä. Luonnontuotealan yrityksille on ominaista moni- ja sivutoimisuus ja vain pieni osa yrityksistä toimii päätoimisesti luonnontuotealalla. Pohjois-Pohjanmaalla toimii luonnontuotteita hyödyntäviä yrityksiä niin raaka-ainetuotannon, elintarvikkeiden valmistuksen ja muun luonnontuotteiden jatkojalostuksen, matkailu- ja hyvinvointipalvelujen kuin myös esimerkiksi käsityöalan piirissä. Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan yritysluettelo löytyy liitteestä 6.

4.4 Yritys- ja toimijahaastattelut

Toimija- ja yrityshaastatteluja suoritettiin yhteensä 23 kpl. Haastatteluun osallistuneet henkilöt on lueteltu liitteessä 7. Haastattelututkimuksen suhteellisen pienen otoskoon vuoksi saatuja tuloksia on pidettävä suuntaa-antavina.

4.4.1 Luonnontuotealaa edistävät verkostot ja toimijat

Kuviossa 1 on esitetty haastatteluissa ilmenneet toimijat ja verkostot, joiden koettiin edistävän luonnontuotealaa. Eniten mainintoja keräsivät luonnontuotealan valtakunnallinen toimialajärjestö Arktiset Aromit ry, 4H-järjestö sekä erilaiset koulutusorganisaatiot. Luonnonvara-alan koulutusta järjestävät oppilaitokset ja erityisesti PSK-Aikuisopisto mainittiin useissa haastatteluissa. Oppilaitokset vaikuttavat luonnontuotealan kehittymiseen lähtien jo peruskoulutasolta. Useissa haastatteluissa todettiin, että alan kasvattamisessa on kyse nuorison kiinnostuksen herättämisestä. 4H-järjestön toiminta keräsi nuorisokasvatuksen ohella kiitosta sekä luonnontuotteiden välityksestä että tiedotuksesta.

Erilaiset hankkeet edistävät luonnontuotealan toimintaa. Luonnontuotealan hankkeista nimeltä mainittiin Kiuruveden suunnalla yrttialan toimintaa kehittänyt HerbaCentria. Lähiruokahankkeet sekä lähiruokatoimijat koettiin luonnontuotealaa edistävinä. Maaseudun Sivistysliiton Syökkö nää lähiruokaa? -hanke mainittiin nimeltä. 

Yrityksillä itsellään koettiin olevan suuri potentiaali luonnontuotealan kehittymisessä. Erilaiset yritysverkostot ovat hyvä tapa edistää ja mahdollisesti laajentaa yritystoimintaa. Luonnontuotteiden tukkumyyjillä sekä jatkojalostajilla nähtiin olevan vaikutusta alan kehittymiseen. Yritysten yhteistyötä muille toimialoille pidettiin hyvänä kehityksenä. Esimerkiksi keittiömestareiden mahdollisuudet edistää alaa katsottiin oivallisiksi.

Kansainväliset yhteistyökumppanit mainittiin erityisesti sieniviennin yhteydessä. Yritysten kansainvälistymisessä apuna voivat olla esimerkiksi kielitaitoiset konsultit, hankkeet tai Finpro.

KUVIO 1. Haastattelussa esille tulleet luonnontuotealaa edistävät toimijat, yhteistyötahot sekä verkostot (mainintojen lukumäärä)

4.4.2 Hyvät esimerkit luonnontuotealan edistämiseksi

Luonnontuotealan edistämisen kannalta hyviksi esimerkeiksi mainittiin haastatteluissa erilaisia yrityksiä, hankkeita, toimintatapoja, järjestöjä sekä yksittäinen tuote. Haastatteluissa ilmenneet hyvät hanke-esimerkit luonnontuotealan edistämiseksi on esitetty alla. Esiintymiskertojen lukumäärä vastauksissa on esitetty suluissa.

• Luonnontuoteala tutuksi (3)
• Arktisten Aromien hankkeet (1)
• HerbaCentria (1)
• Lappi luo (1)
• Syökkö nää lähiruokaa? (1)
• Taitajien tierna (1)
• Luontaishoidon palveluita Lapista ammattitaitoisesti ja turvallisesti (1)

Haastatteluissa mainittiin erityisesti Oulun 4H-piirin Luonnontuoteala tutuksi -hankkeen villiyrttikokeilu, jossa järjestettiin poimijainfopäiviä ja poimittiin villiyrttejä kolmen oululaisen ravintolan käyttöön. Arktisten Aromien -hankkeet koettiin yleisesti ottaen luonnontuotealaa edistäviksi.

Kiuruveden Pohjois-Savon yrttiviljely – HerbaCentria II -hanke on hyvä esimerkki yrttialan kehittämisestä. Hankkeessa koulutetaan villivihannesten kerääjiä ja poimijoita sekä yrittäjiä erikoiskasvien viljelyyn ja luonnonyrttien siirtämiseen peltoviljelyyn. Lapin luonnontuote- ja elintarviketoimijoiden työohjelmaa pidettiin hyvänä esimerkkinä alan toiminnan koordinoinnista. Syökkö nää lähiruokaa? -hanke nähtiin positiivisena  esimerkkinä, sillä hanke on aktiivisesti järjestänyt erilaisia työpajoja ja markkinoita eri puolilla maakuntaa.

Taitajien Tierna -hanke mainittiin hyvänä esimerkkinä luonnontuotteita esille tuovista hankkeista. Hankkeessa luonnontuotteille perustettiin myyntipiste Oulunsalon lentoasemalle. Useat haastatelluista mainitsivat, että luonnontuotteiden hyödyntäminen matkailualalla on nousussa. Paikallisten luonnontuotteiden käytöllä on positiivinen vaikutus yrityksen imagoon sekä myynnin edistämiseen. Luontaishoidon palveluita Lapista ammattitaitoisesti ja turvallisesti -hanke oli erään haastatellun mielestä todella kattava ja monipuolinen. 

Hyvinä yritysesimerkkeinä, joista kannattaisi ottaa oppia, mainittiin haastatteluissa alla esitetyt yritykset. Esiintymiskertojen lukumäärä vastauksissa on esitetty suluissa. 

• Frantsilan yrttitila (2)
• LapCream (2)
• Sienestä Oy (2)
• Berrier (1)
• Charcoal Finland Oy (1)
• Dalla Valle (1)
• Detria (1)
• Korpihilla (1)
• Luttu Oy (1)
• Majakarin Majakka Ay (1)
• Nelituulia Oy (1)
• Ranuan-Revontuli Oy (1)
• Riitan Herkku (1) 

Muita mainittuja hyviä esimerkkejä luonnontuotealan edistämiseksi olivat:

• Yritysten yhteistyö (6)
• PSK-Aikuisopisto (3)
• Luonnontuotteiden verkkomyynti (2)
• Yhteistyö eri toimialojen kanssa (1)
• Oamk Luova (1)
• 4H (1)
• Maa-ja kotitalousnaiset (1)
• Martat (1)
• Tutkimustoiminta esim. yliopistoissa, MTT:llä sekä Tekesissä (1)
• af Ursinin tattihälytysjärjestelmä (1)
• Mainostempaukset (1)
• Vihreä lippu (1)
• Pihkavoide Abilar (1)

Hyviä esimerkkejä löytyi erityisen paljon yritysten omasta toiminnasta. Luonnontuotealan edistämisessä kannattaa ottaa oppia onnistuneista yritysten välisistä yhteistyömuodoista, esimerkiksi hyvin toimivista viljelyrenkaista. Osakeyhtiömuotoinen marjoja ostava, pakastava sekä myyvä yritys, jossa osakkaina ovat viljelijät, on eräs yhteistyömahdollisuus.

Luonnontuotteita jatkojalostavien yritysten pitkien etäisyyksien ongelmaan ratkaisuksi esitettiin kiertävää keräilyautoa, joka noutaa raaka-aineita toimittajilta tai toimittaa valmiit tuotteet asiakkaille. Tämä kuljetustapa on yksittäisten toimittajien omia erillisiä kuljetuksia tehokkaampi ratkaisu. Yritysten välinen markkinointiyhteistyö puolestaan tuo näkyvyyttä ja laajentaa valikoimaa esimerkiksi messupöydässä. Markkinoinnissa Sortolan Jäätelön jäätelökärryn tyyppisellä sapluunalla voidaan saada positiivista huomiota. Luonnontuotealan yritysten kohdalla jäätelökärryä vastaava tempaus voisi olla vaikkapa jättimäinen pärekori, johon on koottu eri yritysten tuotteita. Luonnontuotteiden verkkomyynnissä sekä verkostomyynnissä on mahdollisuuksia, hyvinä esimerkkeinä mainittiin Viskaalin Oy, Biovälitys sekä Luontoäidin Hevoset.

Luonnontuotealan edistämisessä koulutuksella ja tutkimustoiminnalla on suuri merkitys. Pohjois-Pohjanmaalla erityisesti PSK-Aikuisopiston toiminta ja luonnontuotealan koulutus mainittiin ansiokkaaksi. Yrittäjille tarpeellista tuotekehityskoulutusta sisältyy sekä luonnontuotealan ammattitutkintoon että erikoisammattitutkintoon. Myös Oamkin Luonnonvara-alan yksikön koulutus mainittiin.

Neuvontajärjestöjen toiminta koettiin positiivisena. 4H-järjestön osalta mainittiin erityisesti yhdistysten järjestämät villiyrttikurssit sekä rooli luonnontuoteraaka-aineen keruussa. 

4.4.3 Luonnontuotealan nykytila – vahvuudet ja painotukset

Luonnontuoteala on tällä hetkellä marginaaliala Pohjois-Pohjanmaalla. Maakunta ei ole profiloitunut luonnontuotealalle ja toimintaa on kehitettävä. Läpi vuoden toimivia näkyviä toimijoita on alueella vähän ja ala on sirpaleinen ja kausiluonteinen. Luonnontuotealalta puuttuu oma status ja imagon luominen onkin alan toimijoiden tärkeitä tehtäviä. Haastatteluissa esitetyt kommentit Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan nykytilanteesta olivat seuraavanlaisia:

• Marginaaliala.
• Paljon vielä kehittämistä.
• Alan tilanne ei kovin hääppöinen.
• Vähän ongelmallinen nykytilanne.
• Tavallaan huolestunut alan kehityksestä.
• Aika surkea tilanne, voisi olla muutakin kuin eläkeläisten tulonlähde.
• Mahdollisuuksia, kunhan tietämystä lisätään.
• Tietoisuutta pitäisi parantaa.
• Ihmisillä ei käsitystä alan suuruudesta tai potentiaalista, pidetään piperryksenä.
• Ala saatava isompiin piireihin.
• Kehitettävää on, pitäisi olla isompia määriä ja myös vientiä.
• Vielä on kehitettävää.
• Taivalkoskella lapsenkengissä.
• Alaa voisi painottaa enemmän.
• Painotusta voisi olla enemmän.
• Poliitikot hoitaneet asiat huonosti (biotalous). 

Luonnontuotealan tilanne on kuitenkin paranemaan päin, mikä kävi ilmi useasta haastattelusta:

• Ala kasvamassa tai kehittymässä, koulutustahoja tullut lisää.
• Kehitys alkamassa.
• Kiinnostus ja tieto lisääntymässä.
• Positiivinen noste.
• Merkitys kasvussa, asiakkailla kiinnostusta.
• Tilanne ihan hyvä, paranemassa.
• Paranemassa.
• Tiedotusvälineissä lähiaikoina -> aletaan havahtua.
• Ollut esillä julkisuudessa, tiedotusvälineet tärkeä sidosryhmä.
• Parempaan suuntaan menossa.
• Medianäkyvyys kasvanut.
• On hankkeita ja kiinnostusta.

Pohjois-Pohjanmaalla luonnontuotealan yrittäjyys on pienyritysten varassa ja alalle mahtuisi nykyistä enemmän yrittäjiä. Haastatteluissa kävi ilmi, että vaikka maakunnasta löytyy keruuperinnettä ja marjanpoimintaa on edelleen runsaasti, ihmisillä ei pääsääntöisesti ole käsitystä alan liiketoiminnan mahdollisuuksista. Tällä hetkellä luonnontuoteala on kuitenkin nousussa  ja yritystoimintaa on alettu viedä eteenpäin. Alla on esitetty haastateltujen näkemyksiä luonnontuotealan yrittäjyydestä Pohjois-Pohjanmaalla.

• Pääasiassa pienten tuottajien varassa, vain muutama isompi.
• Yritykset ovat pieniä.
• Kuusamossa ei juuri tuotantoa.
• Taivalkoskella ei alan yritystoimintaa.
• Alalle mahtuisi enemmän yrittäjiä.
• Toivottavaa olisi saada enemmän yrityksiä.
• Yrityksiä kaivattaisiin enemmän.
• Tarvittaisiin myös jatkojalostajia.
• Alkutuotantoa saisi olla enemmän.
• Väestö vanhaa, ei synny uusia innovaatioita (Koillismaalla).
• Lisäelinkeinomahdollisuus. 

Tuotteiden ja palveluiden tarjonta maakunnassa ei vastaa kysyntää. Matkailuala, ravintolat ja kauppa olisivat kiinnostuneita käyttämään enemmän luonnontuotteita. Asiakasvaatimukset tuotteiden puhtaudesta, terveellisyydestä sekä ekologisuudesta kasvattavat luonnontuotteiden mahdollisuuksia. Alla on esitetty haastateltujen näkemyksiä luonnontuotealan kuluttajatrendeistä Pohjois-Pohjanmaalla.

• Kysyntä ylittää tarjonnan.
• Tuotannon määrä ei vastaa kysyntään.
• Lähituotteiden kysyntä kasvanut.
• Lähiruoka. 
• Asiakkaat vaativat puhdasta, terveellistä, vähemmän pakkauksia.
• Palvelutuotteet puuttuvat.
• Nuoret perheet eivät kiinnostuneita luonnontuotteista.
• Tarvitaan sopivia myyntipaikkoja.
• Pienyrittäjien tuotteet saatava paremmin markkinoille.
• Hoitotuotteet voimakkaassa nousussa. 
• Menossa villiyrttibuumi.
• Nyt eletään buumia.
• Villiyrttipuolella nousua, kiinnostus lisääntyy. 

Raaka-ainevarannot maakunnassa ovat suuret ja monipuoliset, ja erityisesti jatkojalostukselle olisi nykyistä enemmän sijaa. Pohjois-Pohjanmaan luonnontuoteala painottuu vahvasti marjoihin. Maakunnassa on perinteisesti osattu hyödyntää metsämarjoja, mutta kaupallinen poiminta on siirtymässä enemmän ulkomaisille poimijoille. Pohjois-Pohjanmaalla on jonkin verran sieniin liittyvää yrittäjyyttä, nousussa olevaa luonnonyrtteihin liittyvää toimintaa sekä jäkäläalan yrityksiä. Haastatteluissa ilmeni seuraavanlaisia näkemyksiä luonnontuotealan painotuksista maakunnassa:

• Painotuksena raaka-aineen hankinta, marjoissa.
• Näkyy marjapainotus.
• Marjanjalostusta on.
• Muutamia marjajalostajia on.
• Marjat alueen painotuksena, jalostajia monia.
• Marjat yksi suurin (painotus).
• Marjaa olisi, jos vain olisi ostajia ja jalostajia likellä.
• Marjojen osalta vähän enemmän tuotteita.
• Marjanpoimintaa on paljon.
• Puolukkavaltaista.
• Marjat ja sienet osataan hyödyntää, on käyttöperinnettä.
• Marjamaailma (poiminta) mennyt ulkomaalaisille.
• Ulkomaalaiset aiheuttavat närää.
• On jäkäläalan asiantuntemusta.
• Sieniin liittyvää toimintaa jonkin verran.
• Sienipuolella jalostusta Pyhäjärven suunnalla.
• Villiyrttitoiminta vasta alussa.
• On myös yrttialaa.
• Yrttipuolella jokunen yritys vienyt asioita eteenpäin.

Kuviossa 2 on esitetty haastatteluissa esiin nousseet Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan vahvuudet. Suurin osa haastatelluista oli sitä mieltä, että maakunnan suurimmat vahvuudet löytyvät runsaista ja monipuolisista raaka-ainevarannoista. Raaka-aineista erityisesti marjat mainittiin, mutta vahvuuksina nähtiin myös alueen runsaat sieni-, turve- sekä käsityöraaka-aineet. Raaka-aineresurssit ovat maakunnassa nykyisin alihyödynnettyjä. Pohjois-Pohjanmaan vahvuutena on keruuperinne sekä olemassa oleva ”hiljainen tieto” luonnontuotteiden hyödyntämisestä. Maakunnan puhdas luonto mainittiin myös alueen etuna. Erityisesti Koillismaan suunnalla nähtiin mahdollisuuksia matkailualan yhteistyössä. Eri alan yritysten yhteisellä tuotekehityksellä tuotanto saadaan vastaamaan kysyntään.

Pohjois-Pohjanmaan vahvuuksiin voidaan lukea laaja koulutustarjonta: luonnonvara-ala löytyy Oamkista, Oulun yliopisto tutkii luonnontuotteita ja lisäksi eri puolilla maakuntaa järjestetään ammatillista koulutusta sekä nuoriso- että aikuispuolella. Luonnontuotteisiin liittyvää koulutusta pitää kehittää edelleen ja eri kouluasteiden yhteistyötä lisätä. Maakunnan runsas lasten ja nuorten määrä on mahdollisuus, johon pitää panostaa, jotta luonnontuotealalle saadaan tekijöitä myös tulevaisuudessa.

Positiivisena seikkana haastatteluissa mainittiin, että maakunnassa on runsaasti toimijoita, jotka voivat osallistua luonnontuotealan kehitystoimintaan. Hanketoiminta koettiin alueen vahvuudeksi ja kehittämistyö on saamassa maakunnassa jalansijaa. 

KUVIO 2. Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan vahvuuksia (mainintojen lukumäärä)

4.4.4 Luonnontuotealan tulevaisuus – mahdollisuudet ja kehitysnäkymät

Vaikka maakunnan luonnontuotealan koettiin jo ennestään painottuvan marjoihin, luonnonmarjoilla nähtiin olevan mahdollisuuksia myös tulevaisuudessa (kuvio 3). Viljelyn lisääminen, kokonaisvaltainen tuotekehitys sekä marjojen jatkojalostus ovat keinoja marja-alan kehittämiseksi. Perinteisten hyytelöiden, hillojen ja mehujen lisäksi marjoissa on potentiaalia uusiin ja erilaisiin tuotteisiin. Mustikan, puolukan ja lakan ohella mahdollisuuksia omaaviksi marjalajeiksi mainittiin tyrni sekä variksenmarja. Maakunnassa on luonnonmarjojen osalta vahva poimintakulttuuri.

Villiyrtit mainittiin tulevaisuuden mahdollisuutena yli puolessa haastatteluista. Sekä matkailualalla että ravintoloilla on kiinnostusta hyödyntää luonnonyrttejä nykyistä enemmän. Saatavuuden kasvattamisen keinona nähtiin yrttiviljelyn kehittäminen. Mallia voidaan ottaa Lapista, missä luonnontuotteiden viljelytoiminnasta otetaan Pohjois-Pohjanmaata enemmän irti, vaikka etelämpänä useat lajit menestyisivät paremmin. Villivihannekset pitää saada kansalaisten tietoisuuteen, osaamisalueelle sekä ruokapöytään. Yrttiviljelyala tulee kasvamaan, kun yrttituntemus lisääntyy. Mielipiteet luonnonyrttien hyödyntämistavoista vaihtelivat haastateltujen kesken ja näkemyksiä esitettiin sekä villiyrteistä exclusive-herkkuja- että luonnontuotteista arkiruokaa -linjan puolesta. Esimerkkinä jokapäiväisen käyttöön tarkoitetusta yrttituotteesta käytettiin pihlajanlehtiteetä, jolla voisi korvata tuontitavaraa. Luonnonyrttien tuotekehityksellä tulee pyrkiä kausiluonteisuuden haihduttamiseen eli säilöntämenetelmien kehittämiseen. Oulun alueella olisi bioalan osaamisen kautta mahdollisuuksia profiloitua yrttien jatkojalostajana nimenomaan terveyspuolella. 

Myös sienet ja niiden jatkojalostus paljastuivat haastatteluissa Pohjois-Pohjanmaan mahdollisuudeksi. Sieni-innostus on kasvamassa ja sienituntemusta edelleen lisäämällä sienet saadaan sekä suomalaisten ruokapöytiin että ulkomaan vientiin. Suomessa on paljon arvokkaita sienilajeja, joita ei vielä osata hyödyntää. Koillismaan suunnalla sienten poimintakulttuuria ei oikeastaan ole. Ravintolat ovat kiinnostuneita käyttämään luonnonsieniä enemmän kuin tarjontaa on. Sienten jatkojalostus vaatii kehittämistä. 

Innovatiivisia ja ennakkoluulottomia tuotteita peräänkuulutettiin useissa haastatteluissa. Kysyntää ja mahdollisuuksia koettiin olevan muun muassa luonnontuotteiden jalostuksella matkamuistoiksi sekä erikoiskeruutuotteiden jalostamisella pohjoispohjalaiseksi designiksi. Kulttuuria ja perinteitä kannattaa hyödyntää. Maakunnassa on puukäsityön taitajia, mutta muutoin käsityömateriaalin hyödyntäminen on joko aliarvostettua tai taitajat ovat eläköitymässä. Terva nähtiin alueelle ominaisena raaka-aineena / tuotteena. Petulla sekä tuohen käytöllä nähtiin lisäysmahdollisuuksia. Pohjois-Pohjanmaalta löytyy runsaasti käsityö- ja floristiikkaraaka-aineita, esimerkiksi jäkälää. Jäkäläalalla jatkojalostus ja värjäys ovat tulevaisuuden menestymismahdollisuuksia. Maakunnassa on mahdollisuuksia pajunviljelyyn. 

Tulevaisuuden mahdollisuutena nähtiin erilaiset yhteistyömuodot sekä yritysten että toimialojen välillä. Pienyritysten keskinäinen yhteistyö auttaa vaikkapa jakelulogistiikan järjestämisessä. Yhteistyö viljelijöiden suuntaan nähtiin kannattavaksi. Kaupan alan, matkailualan sekä ravintoloiden lisäksi luonnontuotealan yritysten kannattaa tehdä yhteistyötä innovatiivisten jatkojalosteiden suhteen esimerkiksi leipomoiden tai paikallisten juomatehtaiden kanssa. Hyvinvointituotteet tulivat ilmi yhtenä tulevaisuuden mahdollisuutena, erityisesti hoitoturve sekä koivuvalmisteet hoitotuotteina mainittiin. Hyvinvointivalmisteidenkin tuotekehitystä voi suunnata matkailijoita ajatellen. Markkinointimahdollisuutena pohjoisten marjojen terveysominaisuudet on alihyödynnetty. Luotettavia tutkimuksia sekä niiden tuloksista tiedottamista kaivataan nykyistä enemmän. 

KUVIO 3. Haastatteluissa ilmenneitä Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan mahdollisuuksia (mainintojen lukumäärä)

Kuviossa 4 on esitetty haastateltujen näkemykset eri luonnontuotealan osa-alueiden merkityksestä alan laajentamisessa. Tietyt osa-alueet jäivät useammalta haastatelluista vaille vastausta, koska koettiin, ettei merkittävyyttä osattu arvioida. Haastattelututkimuksen otoskoko oli suhteellisen pieni ja tulokset ovat siksi vain suuntaa-antavia.

Tämän otoksen perusteella luonnontuotealan laajentamisessa merkittäviä osa-alueita vaikuttavat olevan erityisesti luonnontuotteiden talteenotto luonnosta, metsämarjojen jalostus elintarvikkeina sekä luonnontuotteisiin tukeutuvat matkailupalvelut. Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan laajentamisessa vähiten merkitystä koettiin olevan eläinrehujen valmistuksella.

KUVIO 4. Haastateltujen näkemys luonnontuotealan eri osa-alueiden merkityksestä alan laajentamisessa Pohjois-Pohjanmaalla. Muina hyvin merkittävinä osa-alueina mainittiin tiedotus sekä luonnontuotealan verkostoituminen, melko merkittävinä villiyrttien jalostus elintarvikkeina sekä kulttuuriin ja perinteisiin liittyvät luonnontuotteet 

Kysyttäessä kaikkein merkittävintä osa-aluetta vastauksissa oli runsaasti hajontaa, eivätkä kaikki osanneet nimetä tärkeintä yksittäistä osa-aluetta. Useimmin esille tulivat hyvinvointi- sekä matkailuteemat, koulutus- ja neuvontapalveluiden tarjoaminen sekä erilainen luonnontuotteiden jalostaminen. Merkittävimmästä osa-alueesta oli seuraavanlaisia näkemyksiä:

Toimijat:

• Luonnontuotteiden talteenotto luonnosta, erikoistuotteiden jalostus elintarvikkeina, koulutus- ja neuvontapalveluiden tarjoaminen. 
• Jalostuskysymykset, matkailupalvelut.
• Koulutus- ja neuvontapalveluiden tarjoaminen, tiedotus.
• Matkailu ja hyvinvointi, käsityöt ja floristiikka.'
• Luonnontuotteisiin liittyvät hyvinvointipalvelut, nimenomaan matkailussa, floristiikka ja vihersisustus.
• Bioaktiiviset yhdisteet (tutkiminen), metsämarjojen ja -sienten jalostus (rahallisesti).

Yrittäjät:

• Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät ruoka-aineet.
• Luonnontuotteet ravintona, ei ravintolisänä.
• Ruokaan ja hyvinvointiin liittyvät asiat, terveys, kauneus.
• Luonnontuotteisiin tukeutuvat hyvinvointipalvelut.
• Hyvinvointituotteet.
• Luonnonvarojen hyödyntäminen.
• Metsämarjojen jalostus, koulutus- ja neuvontapalveluiden tarjoaminen, luonnontuotteiden talteenotto.
• Matkailu.
• Luonnontuotteiden viljely.
• Käsityö- ja koristemateriaalien jalostaminen.

Haatateltujen arvion perusteella luonnontuotealan yleiset kehitysnäkymät ovat sangen positiivisia. Yli 90 % haastatelluista odottaa luonnontuotealan tilanteen paranevan ainakin jonkin verran vuoteen 2020 mennessä (kuvio 5).

KUVIO 5. Haastateltujen yrittäjien ja toimijoiden näkemykset luonnontuotealan kehitysnäkymistä. Kaaviossa on ilmoitettu vastausten esiintymiskertojen lukumäärä

4.4.5 Luonnontuotealaa rajoittavat tekijät

Luonnontuoteala koetaan edelleen liian pienimuotoiseksi toiminnaksi, jotta se otettaisiin vakavissaan. Ala kaipaa lisää näkyviä kasvoja ja puolestapuhujia sekä kunnollista omaa statusta. Uskonpuute alan yrittäjyyteen sekä yritysmahdollisuuksien tiedostamisen puutteet rajoittavat alan toimintaa. Luonnontuoteala on saatava markkinoitua paremmin sekä potentiaalisille yrittäjille että alueen päättäjille. Luonnontuotealan hajanaisuus sekä yritysten vähyys rajoittavat alan kehittymistä.

Alalla esiintyy perustuotanto-ongelmia johtuen maaseudun toimijoiden iäkkyydestä ja vähyydestä. Iäkkään väestönosan mukana häviävä tieto on eräs alan kehittymistä hankaloittava tekijä. Luonnontuotealalle pitäisi saada innostettua uusia ihmisiä, mutta nuorison houkuttelu alalle on vaikeaa. Kuluttajien kannalta ajateltuna elämäntapakulttuuri mainittiin luonnontuotealaa rajoittavaksi. Erityisen huolestuttavaksi koettiin, etteivät nuoret perheet enää osaa hyödyntää luonnontuotteita. Käyttämättömyydestä seuraa luonnontuotteiden arvostuksen puute. Hyvinvointipalveluiden puolella maaseudun ihmisten ennakkoluuloinen asenne koettiin toimintaa rajoittavaksi.  

Yhteistyön vähäisyys rajoittaa luonnontuotealan kehittymistä. Haastatteluissa ilmeni tarve luonnontuotealan kehittämistä ohjaavalle pysyvälle verkostolle, joka vähentäisi päällekkäistä työtä koordinoimalla alan toimintaa. Luonnontuotealan tiimoilta ei ole yhteistä historiaa ja asenteet hankaloittavat yhteistyötä. Monet eivät ole halukkaita jakamaan omia ideoitaan. Koska ei tunneta toisia yrittäjiä, tieto tuotteista ja niiden kysynnästä jää usein saamatta. Tuotteita kannattaa tarjota ja jopa suunnitella yhdessä muiden toimialojen yritysten kanssa, jolloin kysyntä ja tarjonta saadaan kohtaamaan paremmin.

Pienyrittäjiä hyödyntäviä yhteistyömuotoja ovat myös erilaiset yritysryppäät, joissa eri toimijat vastaavat jalostus- tai toimitusketjun eri vaiheiden toteuttamisesta eli kukin omasta erikoisalueestaan. Erilaiset markkinointiyhteistyön muodot ovat yksi varteenotettava yhteistoimintavaihtoehto. Erityisen tärkeää on kehittää vientimarkkinoita yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Vientitoimintaa hyödyttäisi markkina-alueiden selvittäminen sekä toimivien markkinointikanavien löytäminen. 

Lainsäädäntö ja byrokratia koettiin alan kehittymistä rajoittaviksi tekijöiksi. Erityisesti elintarvikelainsäädännön tiukkuus ja toistuvat muutokset koettiin haastaviksi. Pienyrittäjyyttä hankaloittavaksi koettiin kauppaketjujen ostopolitiikka sekä julkisen sektorin kilpailutuspolitiikka. Yritykset tarvitsevat lisää tukea, esimerkiksi alan kausiluonteisuuden aiheuttamien rajoitusten vuoksi. Hanketoiminta koettiin liian maaseuturahastokeskeiseksi ja rahoitusmalleihin kaivattiin lisää joustavuutta. Alan kehittämistoiminta on saatava pitkäjänteisemmäksi, sillä hankkeiden jälkeen jää liian vähän pysyviä toimintamalleja. Myös hankkeiden päällekkäisyys vähentää niistä saatavaa hyötyä. 

Poimintapolitiikka vaikeuttaa luonnontuotealan kehittymistä. Erityisesti poimijoiden saatavuus sekä heidän tuotteistaan saamansa maksu aiheuttavat alalle rajoituksia. Eräs haastatelluista pohti, kuinka joka vuosi toistuva kohu ulkomaalaispoimijoista vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen. Ihmisten innostaminen luonnontuotteiden hyödyntämiseen sekä alan yrittäjyyteen on tärkeää, sillä nykyisin toimintaa rajoittaa liiaksi uskonpuute alan mahdollisuuksiin. Esiin tulleet rajoittavat tekijät on esitetty taulukossa 3.

TAULUKKO 3. Haastateltujen näkemyksiä Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan kehittymistä rajoittavista tekijöistä

Kuviossa 6 on esitetty haastateltujen näkemykset luonnontuotealan yrittäjyyttä hankaloittavista tekijöistä. Selvästi hankaloittavina mainittiin asenteet yrittäjyyteen, sitoutumisen tai uskon puute, näköalattomuus ja suppeakatseisuus sekä luonnonsadon epävarmuus ja sadon ajoituksen huono ennustettavuus. Taulukossa esitettyjen lisäksi muina hyvin merkittävästi hankaloittavina tekijöinä mainittiin ilmasto, pelko tai näköalattomuus sekä asenne.

Haastattelututkimuksen otoskoko oli pieni ja tulokset ovat siksi vain suuntaa-antavia. Näiden haastatteluiden perusteella erityisen hankaloittavia tekijöitä vaikuttavat olevan toiminnan kausiluonteisuus, markkinoinnin osaaminen sekä yhteistyön puutteet. Raaka-aineen laatu vaikuttaa olevan vain vähän hankaloittava tekijä, kuten myös ympäristöosaaminen.

KUVIO 6. Haastateltujen toimijoiden näkemys luonnontuotealanyrittäjyyttä hankaloittavista tekijöistä 

Kysyttäessä kaikkein merkittävintä hankaloittavaa tekijää kaikki eivät osanneet nimetä yhtä tärkeintä ja hajontaa vastauksissa oli runsaasti. Toimijahaastatteluissa useimmin tuli esille alan kausiluonteisuus sekä raaka-aineen saatavuus. Yrittäjillä puolestaan lainsäädäntö koettiin yleisimmin toimintaa eniten hankaloittavana. Haastatelluilla oli seuraavanlaisia näkemyksiä eniten hankaloittavasta tekijästä:

Toimijat:

• Raaka-aineen saatavuus, kausiluonteisuus.
• Kausiluonteisuus.
• Tutkimustiedon puutteet, tiedonsaannin ja koulutuksen puutteet, raaka-aineen saatavuus, kausiluonteisuus.
• Tuotteistaminen, markkinointi, rahoitus, lainsäädäntö.
• Markkinointi, raaka-aineen saatavuus, toiminnan rahoitus.

4.4.6 Keskeisimmät tutkimus-, koulutus- ja kehittämistarpeet

Haastatteluissa kävi ilmi, että erilaiset yhteistyön muodot koetaan tärkeiksi luonnontuotealan kehittämisessä. Pienyritysten keskinäisellä verkostoitumisella on alan kehittymisen kannalta suuri merkitys. Yritykset voivat tehdä yhteistyötä esimerkiksi tavaran tilauksissa, markkinoinnissa, tuotekehityksessä, jalostusketjun työnjaossa tai jakelussa. Yhteistyöllä voidaan monipuolistaa tuotevalikoimaa ja pienentää kustannuksia.

Myös eri alojen välistä yhteistyötä yritysten kesken pidettiin toivottavana, koska luonnontuoteala sijoittuu monen eri toimialan välimaastoon. Esimerkiksi elintarvike-, matkailu-, hyvinvointi- ja ravintola-alat pitää kytkeä aktiivisesti mukaan luonnontuotealan toimintaan. Myös puutarha-ala on alkanut kiinnostua luonnontuotealasta, kun yrttitaimien kysyntä on kasvanut. 

Tuotekehitys sekä jatkojalostukseen panostaminen nähtiin tärkeiksi luonnontuotealan kehittämiskohteiksi. Osa yrityksistä koki, että ulkomaankaupan osaamiseen ja markkina-alueiden selvittämiseen olisi hyvä saada ulkopuolista apua. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi vientiin liittyvä selvitysprojekti eli hanketoimintaa kaivattiin. Luonnontuotteiden käytön lisäämistä sekä puoliviljelyn kehittämistä kaivattiin.

Tiedonvälityksen tärkeys nousi esille useissa haastatteluissa. Tiedonvälitystä kaivattiin sekä yritysten välille että yleisluontoisesti erityisesti lasten ja nuorten parissa. Luonnontuotteet pitäisi tuoda paremmin esille jo perusopetuksessa. Eräs haastatelluista koki erityisesti kotitalousopettajien roolin tärkeäksi. Kotimaisten luonnontuotteiden terveysvaikutukset, niiden tutkiminen ja tutkimustulosten hyödyntäminen nähtiin selkeästi kehittämistarpeena.

TAULUKKO 4. Haastateltujen näkemyksiä keskeisistä luonnontuotealan kehittämistarpeista

Kuviossa 7 on esitetty haastatteluissa ilmenneet koulutustarpeet. Markkinointi- ja liiketoimintaosaamiselle on tarvetta luonnontuotealan yrityksissä, sillä tuoteideoiden kaupallistamisessa on parannettavaa. Tärkeiksi nähtiin asiakaslähtöiset koulutukset, jotka valmentavat erityisesti liiketoimintaosaamiseen, markkinointiin, myyntiin sekä verkosto-osaamiseen.

Luonnontuotealan yritykset hyötyisivät myös tuotekehityskoulutuksista, jotka voisivat olla esimerkiksi käytännön työpajoja, joissa kokeiltaisiin yhdessä ideoiden toimivuutta. Yrittäjille järjestettyjen koulutusten ja työpajojen hyötynä olisi myös yrittäjien keskinäisen verkostoitumisen mahdollisuus. Yrittäjien osallistumismahdollisuudet kasvavat, mikäli koulutus järjestetään iltaisin tai kurssimuotoisena. 

Haastatteluissa esitettiin myös yleisten yrittäjyystaitojen koulutusta, esimerkiksi yrittäjien kouluttamista luonnontuotealan riskien huomioimiseen tai oikean yritysmuodon valintaan. Esille tuli lisäksi tarve yleiselle luonnontuotteiden hyödyntämisen opastamiselle sekä luonnontuotteiden käyttökoulutukselle, kuten yrttikursseille. Eräs haastatelluista ehdotti säännöllisesti pyörivää keruukoulutusta hygieniapassin tyyliin, mikä nostaisi alan näkyvyyttä. Viljelyalan koulutusta luonnontuotteista toivottiin.

KUVIO 7. Haastatteluissa esiin tulleet koulutustarpeet (mainintojen lukumäärä)

Tutkimustiedot luonnontuotteiden terveysvaikutuksista koettiin tärkeiksi ja tutkitut tulokset pitäisi hyödyntää nykyistä paremmin. Luotettavista tutkimustuloksista tiedottaminen kohottaa alan painoarvoa, esimerkiksi pihkavoide on pystytty tuotteistamaan luotettavien tutkimustulosten avulla. Tuotekohtaiset markkinatutkimukset nähtiin tärkeinä yrittäjien innostamisen kannalta, sillä ne luovat uskoa tuotteiden menekkiin. Alla on esitetty haastatteluissa esitettyjä tutkimustarpeita.

• Vanhan kansan lääkkeiden tutkinta ja tiedon jako.
• Bioaktiiviset aineet (marjojen, sienten ja yrttien terveysvaikutteiset aineet).
• Tutkimusta ja tulosten julkisuutta kotimaisten marjojen terveysominaisuuksista, tiedotus kansanomaisesti.
• Tutkimusta tehdään, mutta tutkimusten pitäisi olla yleisesti hyväksyttäviä.
• Tutkimustyötä luonnontuotteiden viljelystä kaivataan.
• Markkinatutkimus (osattaisiin tehdä tuotteita, joista asiakkaat valmiita maksamaan).
• Markkinatutkimus tuotekohtaisesti.
• Markkinoiden haku (ja luominen).
• Kaikkea pitäisi tutkia, asennetutkimus esimerkiksi.

4.4.7 Ideat yrittäjyyden edistämiseksi

Useammassa haastattelussa tuli ilmi yrittäjiä avustavan katto-organisaation tarve. Pieniä toimijoita luonnontuotealalla löytyy, mutta suurempi ”hallinnoiva yksikkö” puuttuu. Koordinoinnin puutteen vuoksi tehdään turhan paljon päällekkäistä työtä ja uusien ideoiden toteutus ontuu organisoivan tahon puuttuessa. Pidemmällä mittakaavalla tärkeämmäksi muodostuu yrittäjien välinen yhteistyö. Yhteistyön lisääminen sekä luonnontuotealalla että eri alojen yrittäjien kesken koettiin erittäin tärkeäksi keinoksi edistää luonnontuotealan yrittäjyyttä. Esimerkiksi logistiikka on ongelma pitkillä välimatkoilla. Tietoa yritysten hyvistä toimintatavoista pitäisi jakaa enemmän.

Yhteistyön edistämiseksi ehdotettiin vuorovaikutteisia seminaareja tai tapaamisia, joissa eri alojen toimijat koottaisiin yhteen. Verkostoitumisen edistämiseksi ehdotettiin maakunnallisia luonnontuotealan kehittämispäiviä, joiden aikana kuultaisiin eri toimijoiden puheenvuoroja sekä saataisiin luotua keskinäisiä kontakteja. Yritysten toimivista yhteistyömuodoista nousivat esiin erityisesti tuottajaosuuskunnat sekä alihankinta- ja markkinointiverkostot. Markkinoinnissa yhteistyötä kaivattiin esimerkiksi ulkomaisiin messuesiintymisiin.

Koulutusta pidettiin ehdottoman tärkeänä luonnontuotealan yrittäjyyden edistämiskeinona. Erityisesti asiakaslähtöiset koulutukset liiketoimintaosaamisesta, myynnistä, markkinoinnista sekä verkosto-osaamisesta koettiin hyväksi. Käytännönläheistä tuotekehityskoulutusta kaivattiin. Luonnontuotealalle on koulutettava osaajia yrittäjiä ja lisäinformaatiota tästä erikoisalasta kaipaavat myös yritysneuvojat. 

Hankkeiden koettiin edistävän luonnontuotealan yrittäjyyttä. Muun muassa tiedotushankkeilla voidaan innostaa poimijoita, mikä parantaa raaka-aineen saatavuutta. Erään ehdotuksen mukaan yrittäjyyttä voitaisiin edistää työ- ja elinkeinopolitiikkaan liittyvän hankkeen avulla, esimerkiksi osana elinkeinojen tukemista syrjäseuduilla tai työvoimakoulutuksella. Eräs haastatelluista oli sitä mieltä, että yritysryhmien kehityshankkeet toimivat hyvin luonnontuotealalla. Hankkeet tulee toteuttaa siten, että yritykset alkavat joko keskenään tai ulkopuolisen tahon vetämänä kehittää itse omaa toimintaansa, esimerkiksi markkinointiosaamistaan. Hankkeiden yhteydessä yrittäjille voidaan jakaa hyödyllistä tietoa esimerkiksi lainsäädännöstä sekä tuotekehityksestä. Yrittäjyyttä voidaan edistää kytkemällä luonnontuotealan toimijat ja jatkojalostajat tiukemmin lähiruokahankkeisiin. Hankkeista tulee tiedottaa paremmin ja alan kehittämistoiminta on saatava pitkäjänteisemmäksi.

Kaupat voisivat tuoda luonnontuotealaa paremmin esille. Toimiva tapa voisi olla nykyisiä lähituotehyllyjä vastaavat luonnontuotehyllyt. Myös mediajulkisuus sekä erilaiset yleisötapahtumat, kuten messut, vaikuttavat positiivisesti luonnontuotealan kehittymiseen. Alaa pitää markkinoida erityisesti nuorille.

Yrittäjäksi alkamista pitäisi yleisestikin helpottaa ja yrittäjille tarjota parempi turva mahdollisen epäonistumisen varalta. Nykyisin yrittäjäksi alkamiseen on iso kynnys hyvänkin yritysidean keksineillä. Byrokratian helpottaminen edistäisi myös luonnontuotealan yrittäjyyttä. Lakien ja asetusten muuttaminen biotaloutta suosivaksi vaikuttaisi positiivisesti luonnontuotealaan.

KUVIO 8. Haastateltujen ajatuksia luonnontuotealan yrittäjyyden edistämiseksi (mainintojen lukumäärä)

4.4.8 Toivottavat yhteistyön laajenemissuunnat

Haastattelujen perusteella yhteistyötä kaivataan sekä yksityisen että julkisen sektorin kanssa. Suomen ja EU:n päättäjät ovat keskeisessä asemassa luonnontuotealan kehittämisessä. Kehittymisen koettiin lähtevän liikkeelle ylemmän tason ohjauksen perusteella, muun muassa koulutuksen suuntauksilla. Luonnontuotteiden tulisi näkyä enemmän esimerkiksi ravitsemus- ja elintarvikealan koulutuksissa. Luonnontuotteita pitäisi käyttää enemmän julkisissa laitoksissa ja palveluissa, kuten oppilaitosruokailuissa.

Virallisen hallintokoneiston luonnontuotealalle antamaa arvostusta kaivattiin. Luonnontuotealaa tulisi tukea päätöksenteossa. Luonnontuotealan kehitystyöhön tarvitaan mukaan sekä kehittäjät että rahoittajat. Järjestöjen, oppilaitosten sekä muiden toimijoiden lisäksi yritysten itsensä täytyy olla mukana kehittämistoiminnassa. Yhteistyö tutkimuslaitosten kanssa on luonnontuotealalla tärkeää. Lääketieteen, hyvinvoinnin, ravintofysiologian sekä muiden alojen ammattilaisten kanssa tehtävä yhteistyö ja tutkimustiedon jakaminen kaikille ymmärrettävässä muodossa sekä julkisuudessa että erityisesti yrittäjille suunnatuissa koulutuksissa edistävät luonnontuotealan kehittymistä. Yrityshautomotoimintaa kaivattiin luonnontuotealalle. 

Haastatteluissa koettiin tärkeäksi muodostaa yhteenliittymiä niin luonnontuotealan sisällä kuin eri toimialojen kesken. Erityisesti hyvinvointi-, matkailu- ja ravintola-alat koettiin hyviksi yhteistyökumppaneiksi. Muita mainittuja yhteistyötahoja olivat metsäala, kaupan ala, elintarvikela, käsityöala sekä viljelijät. Eräs haastatelluista peräänkuulutti ennakkoluulottomuutta yhteistyökumpaneiden suunnittelussa ja pohti, mitä annettavaa esimerkiksi ICT-alalla voisi luonnontuotealalle olla.

Yrittäjien välinen yhteistyö koettiin erityisen hyödylliseksi markkinoinnin ja logistiikan järjestämisessä. Esimerkiksi osuuskuntamuotoisella tuottajien yhteistyöllä voidaan parantaa raaka-aineen toimitusvarmuutta. Ulkomaankaupanosaajia kaivattiin mukaan luonnontuotealan toimintaan. Pienyritysten kannattaa pyrkiä yhteistyöhön suurempien yritysten kanssa, sillä näiden mukana on mahdollista saavuttaa laajemmat markkinat ja saada myyntipisteitä Suomen rajojen ulkopuolelle. Yhteistyö suurten yritysten kanssa on hyödyllistä myös muulla tavoin, esimerkiksi tuotepakkausten tilaamisessa. Useissa haastatteluissa ilmeni, että luonnontuotealan kehittämiseen kaivataan mukaan yritys- ja liiketoiminnan ammattilaisia, eli niin sanottuja ”kovan rahan sijoittajia”. Ala tarvitsee paljon liiketoimintaosaamista päästäkseen nousuun. 

4.4.9 Haastattelutulosten yhteenveto

Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan toiminta on tällä hetkellä pääasiassa sangen pienimuotoista. Maakunta ei ole profiloitunut luonnontuotealalle. Ala on hajanainen sekä kausiluonteinen ja siltä puuttuu vahva oma status. Alan tunnettuuden kasvattaminen ja liiketoiminnallisesti uskottavan imagon luominen ovat keskeisiä luonnontuotealan toimijoiden tehtäviä. Luonnontuotealan toimijoista riippuu, miten alaa tuodaan esille julkisuudessa sekä päättäjien tietoisuuteen. Tiedotusvälineet ovat tärkeä sidosryhmä alan tunnetuksi tekemisen välineenä ja luonnontuoteala onkin saanut viime aikoina enemmän julkisuutta, erityisesti villiyrtteihin liittyen.

Luonnontuoteraaka-aineiden varannot ovat Pohjois-Pohjanmaan laajassa maakunnassa suuret ja monipuoliset. Pohjois-Pohjanmaan metsät ja suot tarjoavat runsaan valikoiman marjoja, sieniä ja yrttejä sekä erikoisluonnontuotteita kuten turvetta ja erilaisia käsityömateriaaleja. Alueen raaka-aineresurssit eivät ole tällä hetkellä täysin hyödynnettyjä ja maakunnan luonnontuotealan yritystoiminta painottuu erittäin voimakkaasti marjoihin. Marjojen osalta kaupallinen poiminta on Pohjois-Pohjanmaalla siirtynyt pääasiassa ulkomaisille poimijoille, vaikkakin maakunnassa on edelleen vahva keruuperinne. Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan yrittäjyys on nykyisin lähinnä pienyritysten varassa ja alalle mahtuisi nykyistä enemmän toimijoita. 

Pohjois-Pohjanmaan vahvuuksia luonnontuotealan kehittymisen kannalta ovat runsas kehittämis- ja tutkimusorganisaatioiden määrä sekä laaja koulutustarjonta. Luonnontuotteisiin liittyen koulutusta on saatavilla sekä ammattiopistoissa että korkeakoulutasolla. Maakunnan runsas lasten ja nuorten määrä on mahdollisuus, johon on panostettava tarvittavan työvoiman saamiseksi tulevaisuudessa. Luonnontuotteiden esiintuominen on tärkeää alkaen lastentarhoista ja perusopetuksesta.

Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan kehitystoimintaan kaivataan suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä, mikä on toteutettavissa muodostamalla pysyvä yhteistyöverkosto, joka vastaa alan toiminnan koordinoinnista. Pysyviä toimintamalleja saadaan aikaiseksi kouluttamalla yritykset itsensä toiminnan kehittämisen kannalta olennaisiin asioihin, esimerkiksi yritysryhmien kehittämishankkeiden kautta. Tiedonvälityksen toimivuus on ratkaisevaa luonnontuotealan kehittymiseksi ja sitä voidaan parantaa muun muassa hanketoiminnan kautta. Alan tunnettuuden kasvattaminen suuren yleisön keskuudessa nostaa luonnontuotealan profiilia ja toisaalta esimerkiksi tutkimustiedon tai lainsäädännön uusien kiemuroiden tuominen yrittäjien tietouteen parantaa yrittäjien toimintaedellytyksiä. 

Luonnontuoteala on syytä kytkeä nykyistä tiukemmin lähiruokahankkeisiin. Meneillään oleva villiyrttibuumi on hyödynnettävä ja ihmisten innostus käännettävä kasvavaksi yritystoiminnaksi. Luonnontuotealan yrittäjyyttä voidaan edistää opastamalla ihmisiä luonnontuotteiden hyödyntämiseen sekä tuottajia luonnontuotteiden puoliviljelyyn ja viljelyyn. Kotimaisten luonnontuotteiden terveysvaikutusten tutkiminen ja tutkimustulosten nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen on yksi alan selkeistä kehittämistarpeista. Luotettavista tutkimustuloksista tiedottaminen kohottaa luonnontuotealan painoarvoa.

Erilaiset yhteistyön muodot ovat tärkeitä Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan kehittämisessä. Pienyritysten keskinäisellä verkostoitumisella on alan kehittymisen kannalta suuri merkitys. Yritysyhteistyöllä hyötyjä on saavutettavissa esimerkiksi tavaran tilauksissa, markkinoinnissa, tuotekehityksessä, jalostusketjun työnjaossa tai jakelussa. Yhteistyö voi monipuolistaa tuotevalikoimaa, pienentää kustannuksia sekä tuoda tuotteille toimitusvarmuutta. Toimitusten luotettavuuden kasvaessa mahdollisuudet kauppojen tuotevalikoimaan pääsemiseksi kasvavat.

Kaupoilla on paljon mahdollisuuksia luonnontuotealan nykyistä näkyvämpään esiintuomiseen; toimiva tapa voisi olla nykyisiä lähituotehyllyjä vastaavat luonnontuotehyllyt. Koska luonnontuoteala sijoittuu monen eri toimialan välimaastoon, yhteistyöllä on tilausta yli toimialarajojen kaupan alan lisäksi myös muihin suuntiin. Esimerkiksi käsityö-, elintarvike-, matkailu-, hyvinvointi- ja ravintola-alat pitäisi kytkeä aktiivisesti mukaan luonnontuotealan toimintaan. Vuorovaikutteiset seminaarit tai tapaamiset, joissa eri alojen toimijat koottaisiin yhteen, edistäisivät tällaisen yhteistyön syntymistä. Luonnontuotealan laajenemisen kannalta matkailu- ja hyvinvointialat ovat erityisen tärkeitä tulevaisuuden yhteistyösuuntia.

Tuotekehitys- sekä markkinointi- ja liiketoimintaosaamisen kasvattaminen ovat tärkeitä luonnontuotealan kehittämiskohteita. Innovatiiviset uudet tuoteideat sekä perinteistä ja kulttuurista ammentavat tuotteet vaativat yrittäjiltä kekseliäisyyden lisäksi tuotteistamisen taitamista. Tällä hetkellä tuoteideoiden kaupallistamisen hallinnassa löytyy parannettavaa. Yrittäjien tärkeitä osaamisalueita on mahdollista kehittää erityisesti koulutuksilla, joissa huomioidaan myös yhdessä tekemisen mahdollisuudet ja verkosto-osaaminen sekä asiakaslähtöisyys. Asiantuntevaa yrittäjyyttä voidaan tukea riittävillä koulutus- ja neuvontapalveluilla, mikä on olennaista alan laajenemiseksi.

Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan yritysten toimintaa hankaloittaa markkinoinnin osaamisen puutteiden ja yhteistyön puutteiden lisäksi toiminnan kausiluonteisuus sekä lainsäädäntö jatkuvine muutoksineen. Liiallinen byrokratia sekä julkisen sektorin kilpailutuspolitiikka vaikeuttavat pienyritysten toimintaa ja kilpailumahdollisuuksia. Raaka-aineen ja poimijoiden saatavuus sekä poimijoille maksettava hinta tuovat mukanaan omat hankaluutensa. Luonnontuotteiden talteenotto luonnosta on merkittävä osa-alue maakunnan luonnontuotealan laajenemisen kannalta.

Luonnontuotealan mahdollisuuksia kasvattavat tämän päivän kuluttajien vaatimukset tuotteiden puhtaudesta, terveellisyydestä sekä ekologisuudesta. Kotimaisten luonnontuotteiden terveysvaikutuksista tehdyt tutkimukset kasvattavat luonnontuotealan painoarvoa. Alalla on positiivista nostetta, mutta Pohjois-Pohjanmaalla tuotanto ei tällä hetkellä pysty vastaamaan kysyntään. Suurta kysyntää luonnontuotteille on erityisesti ravintola- ja matkailualoilla sekä voimistuneen lähiruokatrendin myötä että luonnonläheisissä ohjelma- ja hyvinvointipalveluissa. Eri toimialojen välisellä yhteistyöllä ja yhteisellä tuotekehityksellä kysyntä ja tarjonta on mahdollista saada kohtaamaan nykyistä paremmin. 

Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan tulevaisuuden suuria mahdollisuuksia ovat nykyisen painopistealueen eli metsämarjojen lisäksi villiyrtit sekä sienet ja niiden jalostaminen. Marja-alaa voidaan kehittää edelleen viljelyä lisäämällä sekä innovatiivisella tuotekehityksellä ja jatkojalostukseen panostamisella. Nykyisin vähemmän hyödynnetyissä marjoissa, kuten variksenmarjassa, on potentiaalia uusiin tuoteideoihin. Villiyrteillä on tällä hetkellä runsaasti kysyntää esimerkiksi matkailu- ja ravintola-aloilla. Luonnonyrttien laajempaa käyttöä ajatellen tärkeitä kehitystarpeita ovat viljelyn kehittäminen raaka-aineen saatavuuden turvaamiseksi sekä säilöntämenetelmien kehityksen avulla sesonkiluonteisuudesta irti pääseminen. Luonnonyrttien osalta kaivataan edelleen tiedotustoimintaa yleisen tunnettuuden sekä käytön kasvattamiseksi.

Ravintokäytön lisäksi yrteillä on runsaasti potentiaalia hyvinvointituotteissa sekä rohdoksissa. Oulun alueelta löytyvän bioalan osaamisen kautta seudulla on mahdollisuuksia profiloitua yrttien jatkojalostajana erityisesti terveyspuolella. Sienialalle mahdollisuuksia luovat yleisen kiinnostuksen kasvu sekä uudet Suomessa vielä hyödyntämättömät sienilajit. Luonnonsienten pariin kaivataan Pohjois-Pohjanmaalla lisää yritystoimintaa sekä tuotekehitystä. Luonnontuotteiden jalostamisella matkamuistoiksi on mahdollisuuksia. 

4.5 Pohjois-Pohjanmaan alueellinen INNO-työpaja 

Oulussa 18.10.2012 järjestettyyn INNO-työpajaan osallistui maakunnasta yhteensä 27 yrittäjää ja toimijaa. Ensimmäisessä ryhmätyössä keskityttiin Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan mahdollisuuksien kartoittamiseen. Osallistujille esitettiin kesällä 2012 suoritettujen maakunnan luonnontuotealan yritys- ja toimijahaastatteluiden tuloksia sekä esiselvityksen perusteella luonnosteltu SWOT Pohjois-Pohjanmaan alueelta. Osallistujat valitsivat luonnoksesta pienryhmittäin 5 tärkeintä vahvuutta ja mahdollisuutta sekä 3 tärkeintä heikkoutta ja uhkaa Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealaa ajatellen. Myös omien näkemysten lisääminen SWOT-luonnokseen oli mahdollista. Ryhmäpohdintojen tulokset on esitetty taulukossa 5.

TAULUKKO 5. Pienryhmien näkemykset Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan tärkeimmistä vahvuuksista ja mahdollisuuksista sekä heikkouksista ja uhkista

SWOT-luonnoksen ulkopuolelta esille tulleita vahvuuksia olivat ryhmän 1 mielestä ruokapiirit koko maakunnan alueella sekä pimeys, lumi ja hiljaisuus. Ryhmä 3 piti vahvuutena valtakunnallista viranomaisten yhteistyötä. Ryhmä 3 näki mahdollisuuksia seuraavissa SWOT-luonnoksesta puuttuneissa seikoissa: tunnettuuden nosto, tiedotus, television kokkiohjelmat (”villiyrtti-TV vientiin”), kuluttajien arvojen muutos (trendikkyys, kotoilu, marttailu), arjen kiireisyyden lisääntyminen (luonnontuotejalosteet), skandinaavisen ruoan nousu maailmalla sekä eläimille suunnatut tuotteet. 

SWOT-luonnoksen ulkopuolelta heikkouksina nähtiin tiedon puute (yrittäjät: tukiasiat, hankkeet ym., luonnontuotteiden käyttö vieläkin vierasta), luonnonsatovaihtelut sekä sadon ajoittuminen ja hankkeista saatava konkreettinen hyöty (ryhmä 1). Ryhmä 2 piti heikkoutena maakunnan heterogeenisuutta sekä hallituksen ja rahoituksen laahaamista alan kehityksestä jäljessä. Ryhmä 3 näki heikkoudeksi terveysväittämien käytön vaikeuden. Ryhmä 1 piti uhkina ydinvoimaa ja kaivosteollisuutta (imagohaitat, konkreettiset haitat, uraani), ryhmä 2 teollistuneen elämäntavan kasvua (saastuminen), maaseudun autioitumista sekä luontokuvan vääristymistä. Ryhmän 3 mielestä lupakäytäntöjen joustamattomuus (tuotteiden käyttö ja myyntiin saattaminen) on uhka maakunnan luonnontuotealalle. Ryhmä 3 jakoi ryhmän 1 näkemyksen kaivosteollisuuden aiheuttamasta uhkasta.

Aamupäivän aikana pienryhmittäin myös ennakoitiin luonnontuotealan tulevaisuutta. Tuloksina haettiin konkreettisia näkemyksiä siitä, mitä maakunnan luonnontuoteala voisi tulevaisuudessa olla.  Pienryhmien ajatukset on esitetty taulukossa 6.

TAULUKKO 6. Pienryhmien näkemykset tulevaisuuden luonnontuotealasta Pohjois-Pohjanmaalla

Iltapäivän työryhmätyöskentelyssä osallistujat jaettiin teemoittain neljään pienryhmään. Pienryhmissä pohdittiin teemaa koskevia luonnontuotealan kehittämistarpeita ja -toimenpiteitä sekä niiden toteuttajatahoja. Pienryhmien näkemykset alan tärkeimmistä kehittämistarpeista sekä toteuttajatahoista on esitetty taulukossa 7. 

TAULUKKO 7. Pienryhmien näkemykset luonnontuotealan tärkeimmistä kehittämistarpeista

Muut alatoimialakohtaisessa työryhmätyöskentelyssä esiin tulleet kehittämistarpeet on esitetty taulukossa 8.

TAULUKKO 8. Työryhmien näkemyksiä Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan muista kehittämistarpeista

5 Luonnontuotealan alueellinen nelikenttäanalyysi (SWOT)

Pohjois-Pohjanmaan luonnontuotealan taustakartoituksen, yritys- ja toimijahaastatteluiden sekä INNO-työpajan tulosten perusteella laadittiin maakunnan luonnontuotealan nelikenttäanalyysi.

Tämä raportti on katsaus luonnontuotealan nykytilanteesta ja alan uusista mahdollisuuksista Pohjois-Pohjanmaalla. Raportti on laadittu Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin hallinnoimassa Luonnontuotealan innovaatioverkosto ja toimialan uudet mahdollisuudet -hankkeessa (LT-INNO), jossa Oulun seudun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan yksikkö on yhtenä osatoteuttajana. Hankkeen toteutusaika on 1.12.2011–30.11.2013. Hanke toteuttaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007–2013. 

Liitteet

Lähteet

Uusimmat artikkelit