Vapaaehtoistyö, kansalaisjärjestöt ja hyvinvointipalvelujen kehittäminen Etelä-Savossa -esiselvitys
Hokkanen, Laura; Pirinen, Johanna; Kuitunen, Hanna (2014)
Hokkanen, Laura
Pirinen, Johanna
Kuitunen, Hanna
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-588-411-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-588-411-4
Tiivistelmä
Etelä-Savon maakuntaliiton toimeksiannosta toteutettu esiselvitys tarkastelee eteläsavolaisten vapaaehtoistoimijoiden näkemyksiä omasta roolistaan, tehtävästään, toimintansa edellytyksistä, mahdollisuuksista ja rajoitteista suhteessa eteläsavolaisten hyvinvointiin, osallisuuteen ja hyvinvointipalveluiden tuottamiseen nyt ja tulevaisuudessa. Selvityksessä kartoitetaan kolmannen sektorin tarpeita, haasteita, vahvuuksia ja tulevaisuuden näkemyksiä sekä kunta-järjestö-yhteistyön mahdollisuuksia Etelä-Savossa.
Selvitykseen valittiin 9 toiminnanjohtajaa tai luottamustehtävässä olevaa kolmannen sektorin edustajaa, joille toteutettiin teemahaastattelu koskien vapaaehtoistyön tilaa Etelä-Savossa. Haastatteluihin valittujen toiminnanjohtajien organisaatiot koskettivat yli 300 eteläsavolaista yhdistystä. Toiminnanjohtajien lisäksi haastateltiin viittä julkisen sektorin edustajaa, joista yhdellä oli myös yksityisen sektorin tuntemus. Johto- tai luottamusasemassa olevilta julkisen sektorin toimijoilta selvitettiin näkemyksiä kolmannen sektorin merkityksestä maakunnalle sekä palvelujen tuottamiselle. Tavallisten vapaaehtoisten näkemyksiä kerättiin kolmen kunnan alueella toteutetuissa vuorovaikutteisissa järjestöpajoissa sekä sosiaalisen median kautta järjestötoimijoille menneen avoimia kysymyksiä sisältäneen kyselyn avulla.
Työhön valittiin kvalitatiivinen aineistonkeruumenetelmä, sillä erityisesti palvelujen tuottamista käsittelevässä osiossa haluttiin päästä kyselylomaketta syvällisempiin ja tarkentaviin näkökulmiin. Toiminnanjohtajien avulla saatiin näkemyksiä järjestökentän tilasta koko maakunnan alueelta. Kerättyä aineistoa on käsitelty valtakunnallisten selvitysten ja tilastojen valossa, eikä eteläsavolainen aineisto poikkea tältä osin valtakunnallisista vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuden haasteista tai kolmannen sektorin vahvuuksista.
Tämän selvityksen pohjalta nousee esille neljä keskeistä teema-aluetta, joihin kolmannen sektorin kehittämisessä olisi maakunnassa tarpeita. Kunkin teema-alueen alle tarkennettiin selvityksessä esille nousseita kehittämisaihioita. Selvityksen perusteella huomiota olisi kiinnitettävä vapaaehtoistyön toimintamuotojen uudistamiseen, kuten järjestöjen tukemiseen, vapaaehtoistehtävien uudenlaiseen kohdentamiseen, yhteistyöverkostojen koordinoimiseen ja tiedon saamiseen eteläsavolaisten arjesta. Toisaalta kolmannen sektorin vaikuttavuuden mittaamisessa on puutteita, jota varten olisi otettava käyttöön työkaluja vaikutusten mittaamiseen ja todentamiseen, vaikuttavuuden hyödyntämiseen avustushakemuksissa, järjestöjen tekemän työn laadun hallinnan kehittämiseen sekä kunnan avustuskäytänteiden läpinäkyvyyden kehittämiseen. Kolmantena kehittämiskohteena selvityksessä nousee esille yhteistyörakenteiden synnyttäminen toisaalta järjestöjen välille ja toisaalta kunta-järjestö-yhteistyön kehittämiseksi. Toimenpiteitä tarvitaan myös ennakkoluulojen ja asenteiden muokkaamiseksi sekä vastuukäytänteiden ratkaisemiseksi vapaaehtoisten ja ammattilaisten yhteisillä toimintakentillä. Neljäntenä kehittämiskohteena selvitys nostaa esille palvelutoiminnan kehittämisen.
Palvelutoiminnan kehittäminen on selvityksen toimenpiteistä laajimmin näkemyksiä jakava osa-alue. Tämänhetkistä kolmannen sektorin asemoitumista yhteiskunnalliseen keskusteluun leilmaa eri tahojen hyödyntämät argumentit, joilla määritellään kolmannelle sektorille oikeutettuja toimintatapoja ja suhdetta muihin tahoihin. Nämä argumentit vaikuttavat myös monella tavalla järjestön kehittämistyöhön ja tulevaisuuden toimintakenttään. Pääpiirteittäin näissä argumenteissa otetaan kantaa siihen, onko kolmannen sektorin rooli perustoiminnan lisäksi myös palvelutoiminnan puolella ja millaisin oikeutuksin. Toisaalta, jos kolmannen sektorin rooli halutaan nähdä yleishyödyllistä tarkoitusta toteuttavan toiminnan organisoinnissa jäsenille, kuinka tätä perustoimintaa kuuluisi kehittää.
Tähän selvitykseen kerätyn aineiston ja valtakunnallisten kartoitusten pohjalta on selvää, että kolmannen sektorin asema suomalaisessa yhteiskunnassa on arvostetussa ja merkittävässä roolissa. Silti ongelmia aiheuttavat järjestöjen taloudellinen epävarmuus, toimitilojen, vapaaehtoisten ja vastuunkantajien puute, kasvava huoli heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemasta ja epäilys kunnan toimijoiden arvostuksesta järjestötoimintaa kohtaan. Selvityksen loppuun on koottu erilaisia malleja Suomessa ja Euroopassa toteutetuista vapaaehtoistoiminnan sekä kunta-järjestö-yhteistyön käytänteistä, joita olisi mahdollista hyödyntää soveltuvin osin myös Etelä-Savon kolmannen sektorin asemaa kehittävissä toimenpiteissä.
Selvitykseen valittiin 9 toiminnanjohtajaa tai luottamustehtävässä olevaa kolmannen sektorin edustajaa, joille toteutettiin teemahaastattelu koskien vapaaehtoistyön tilaa Etelä-Savossa. Haastatteluihin valittujen toiminnanjohtajien organisaatiot koskettivat yli 300 eteläsavolaista yhdistystä. Toiminnanjohtajien lisäksi haastateltiin viittä julkisen sektorin edustajaa, joista yhdellä oli myös yksityisen sektorin tuntemus. Johto- tai luottamusasemassa olevilta julkisen sektorin toimijoilta selvitettiin näkemyksiä kolmannen sektorin merkityksestä maakunnalle sekä palvelujen tuottamiselle. Tavallisten vapaaehtoisten näkemyksiä kerättiin kolmen kunnan alueella toteutetuissa vuorovaikutteisissa järjestöpajoissa sekä sosiaalisen median kautta järjestötoimijoille menneen avoimia kysymyksiä sisältäneen kyselyn avulla.
Työhön valittiin kvalitatiivinen aineistonkeruumenetelmä, sillä erityisesti palvelujen tuottamista käsittelevässä osiossa haluttiin päästä kyselylomaketta syvällisempiin ja tarkentaviin näkökulmiin. Toiminnanjohtajien avulla saatiin näkemyksiä järjestökentän tilasta koko maakunnan alueelta. Kerättyä aineistoa on käsitelty valtakunnallisten selvitysten ja tilastojen valossa, eikä eteläsavolainen aineisto poikkea tältä osin valtakunnallisista vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuden haasteista tai kolmannen sektorin vahvuuksista.
Tämän selvityksen pohjalta nousee esille neljä keskeistä teema-aluetta, joihin kolmannen sektorin kehittämisessä olisi maakunnassa tarpeita. Kunkin teema-alueen alle tarkennettiin selvityksessä esille nousseita kehittämisaihioita. Selvityksen perusteella huomiota olisi kiinnitettävä vapaaehtoistyön toimintamuotojen uudistamiseen, kuten järjestöjen tukemiseen, vapaaehtoistehtävien uudenlaiseen kohdentamiseen, yhteistyöverkostojen koordinoimiseen ja tiedon saamiseen eteläsavolaisten arjesta. Toisaalta kolmannen sektorin vaikuttavuuden mittaamisessa on puutteita, jota varten olisi otettava käyttöön työkaluja vaikutusten mittaamiseen ja todentamiseen, vaikuttavuuden hyödyntämiseen avustushakemuksissa, järjestöjen tekemän työn laadun hallinnan kehittämiseen sekä kunnan avustuskäytänteiden läpinäkyvyyden kehittämiseen. Kolmantena kehittämiskohteena selvityksessä nousee esille yhteistyörakenteiden synnyttäminen toisaalta järjestöjen välille ja toisaalta kunta-järjestö-yhteistyön kehittämiseksi. Toimenpiteitä tarvitaan myös ennakkoluulojen ja asenteiden muokkaamiseksi sekä vastuukäytänteiden ratkaisemiseksi vapaaehtoisten ja ammattilaisten yhteisillä toimintakentillä. Neljäntenä kehittämiskohteena selvitys nostaa esille palvelutoiminnan kehittämisen.
Palvelutoiminnan kehittäminen on selvityksen toimenpiteistä laajimmin näkemyksiä jakava osa-alue. Tämänhetkistä kolmannen sektorin asemoitumista yhteiskunnalliseen keskusteluun leilmaa eri tahojen hyödyntämät argumentit, joilla määritellään kolmannelle sektorille oikeutettuja toimintatapoja ja suhdetta muihin tahoihin. Nämä argumentit vaikuttavat myös monella tavalla järjestön kehittämistyöhön ja tulevaisuuden toimintakenttään. Pääpiirteittäin näissä argumenteissa otetaan kantaa siihen, onko kolmannen sektorin rooli perustoiminnan lisäksi myös palvelutoiminnan puolella ja millaisin oikeutuksin. Toisaalta, jos kolmannen sektorin rooli halutaan nähdä yleishyödyllistä tarkoitusta toteuttavan toiminnan organisoinnissa jäsenille, kuinka tätä perustoimintaa kuuluisi kehittää.
Tähän selvitykseen kerätyn aineiston ja valtakunnallisten kartoitusten pohjalta on selvää, että kolmannen sektorin asema suomalaisessa yhteiskunnassa on arvostetussa ja merkittävässä roolissa. Silti ongelmia aiheuttavat järjestöjen taloudellinen epävarmuus, toimitilojen, vapaaehtoisten ja vastuunkantajien puute, kasvava huoli heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemasta ja epäilys kunnan toimijoiden arvostuksesta järjestötoimintaa kohtaan. Selvityksen loppuun on koottu erilaisia malleja Suomessa ja Euroopassa toteutetuista vapaaehtoistoiminnan sekä kunta-järjestö-yhteistyön käytänteistä, joita olisi mahdollista hyödyntää soveltuvin osin myös Etelä-Savon kolmannen sektorin asemaa kehittävissä toimenpiteissä.