Sociability and Sense of Community among Users of Online Services
Malinen, Sanna (2016)
Malinen, Sanna
Tampere University Press
2016
Informaatiotutkimus ja interaktiivinen media - Information Studies and Interactive Media
Informaatiotieteiden yksikkö - School of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2016-01-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9998-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9998-2
Tiivistelmä
Yhteisöllisyyden kokemuksia voi syntyä myös verkossa
Tutkimus tarkastelee yhteisöllisyyttä ja sen ilmenemistä verkkovälitteisessä vuorovaikutuksessa. Tulokset osoittavat, että yhteisöllisyyden kokemuksia ja yhteisöllistä toimintaa voi esiintyä hyvin monenlaisissa verkkopalveluissa riippumatta niiden varsinaisesta käyttötarkoituksesta, mikäli käyttäjien keskinäinen verkostoituminen ja toistuva sosiaalinen vuorovaikutus ovat mahdollisia. Verkkopalveluiden tutkijoita ja kehittäjiä on usein kiinnostanut miten teknologia voisi parhaiten tukea käyttäjien sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tämä tutkimus osoittaa, että käyttäjille ei riitä vain teknologian hyvä käytettävyys. Sisällöllisesti rikas, monipuolisen viestinnän mahdollistava ja aktiivinen verkkoympäristö on paras perusta yhteisöllisyydelle.
Empiirinen tutkimusaineisto osoittaa, että saman verkkopalvelun käyttäjät voivat suhtautua yhteisöllisyyteen hyvin eri tavoin: toisia motivoi verkkopalvelun käyttöön ennen kaikkea sosiaalinen vuorovaikutus muiden käyttäjien kanssa, kun taas toisia kiinnostaa pelkkä sisältö tai omien digitaalisten sisältöjen, esimerkiksi valokuvien, jakaminen. Yhteisöllisesti suuntautuneet käyttäjät muodostavat aktiivisemmin uusia kontakteja, esittävät kommentteja toisille ja ovat kiinnostuneempia toisten tuottamasta sisällöstä. He myös todennäköisemmin kokevat verkkopalvelun verkkoyhteisöksi. Tutkimuksen teoreettinen osuus esittelee laajasti aiempaa yhteisöjen tutkimusta ja yhteisöjä koskevia teorioita, ja esittää, että perinteinen yhteisökäsite ei riitä kuvaamaan nykyaikaisten verkkoon syntyneiden sosiaalisten verkostojen toimintaa. Verkon yhteisöt ovat luonteeltaan intensiivisiä, väliaikaisia ja jatkuvasti muuttuvia. Niitä rakennetaan ja ylläpidetään käyttäjien keskinäisessä vuorovaikutuksessa erilaisten sosiaalisten käytäntöjen kautta.
Väitöksen kuusi osatutkimusta tarkastelevat verkkososiaalisuutta ja -yhteisöllisyyttä eri näkökulmista. Empiirinen aineisto koostuu viidestä tapaustutkimuksesta, joissa aineistoa on kerätty mm. haastattelujen, kyselyjen ja käyttäjätestien avulla yhteensä 665 osallistujalta. Väitöksen kuudes osatutkimus on kirjallisuuskatsaus, joka kokoaa yhteen verkkoyhteisöjen empiiristä tutkimusta viimeisen 12 vuoden ajalta keskittyen erityisesti siihen, miten niissä on ymmärretty käyttäjien osallistuminen.
Tutkimus tarkastelee yhteisöllisyyttä ja sen ilmenemistä verkkovälitteisessä vuorovaikutuksessa. Tulokset osoittavat, että yhteisöllisyyden kokemuksia ja yhteisöllistä toimintaa voi esiintyä hyvin monenlaisissa verkkopalveluissa riippumatta niiden varsinaisesta käyttötarkoituksesta, mikäli käyttäjien keskinäinen verkostoituminen ja toistuva sosiaalinen vuorovaikutus ovat mahdollisia. Verkkopalveluiden tutkijoita ja kehittäjiä on usein kiinnostanut miten teknologia voisi parhaiten tukea käyttäjien sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tämä tutkimus osoittaa, että käyttäjille ei riitä vain teknologian hyvä käytettävyys. Sisällöllisesti rikas, monipuolisen viestinnän mahdollistava ja aktiivinen verkkoympäristö on paras perusta yhteisöllisyydelle.
Empiirinen tutkimusaineisto osoittaa, että saman verkkopalvelun käyttäjät voivat suhtautua yhteisöllisyyteen hyvin eri tavoin: toisia motivoi verkkopalvelun käyttöön ennen kaikkea sosiaalinen vuorovaikutus muiden käyttäjien kanssa, kun taas toisia kiinnostaa pelkkä sisältö tai omien digitaalisten sisältöjen, esimerkiksi valokuvien, jakaminen. Yhteisöllisesti suuntautuneet käyttäjät muodostavat aktiivisemmin uusia kontakteja, esittävät kommentteja toisille ja ovat kiinnostuneempia toisten tuottamasta sisällöstä. He myös todennäköisemmin kokevat verkkopalvelun verkkoyhteisöksi. Tutkimuksen teoreettinen osuus esittelee laajasti aiempaa yhteisöjen tutkimusta ja yhteisöjä koskevia teorioita, ja esittää, että perinteinen yhteisökäsite ei riitä kuvaamaan nykyaikaisten verkkoon syntyneiden sosiaalisten verkostojen toimintaa. Verkon yhteisöt ovat luonteeltaan intensiivisiä, väliaikaisia ja jatkuvasti muuttuvia. Niitä rakennetaan ja ylläpidetään käyttäjien keskinäisessä vuorovaikutuksessa erilaisten sosiaalisten käytäntöjen kautta.
Väitöksen kuusi osatutkimusta tarkastelevat verkkososiaalisuutta ja -yhteisöllisyyttä eri näkökulmista. Empiirinen aineisto koostuu viidestä tapaustutkimuksesta, joissa aineistoa on kerätty mm. haastattelujen, kyselyjen ja käyttäjätestien avulla yhteensä 665 osallistujalta. Väitöksen kuudes osatutkimus on kirjallisuuskatsaus, joka kokoaa yhteen verkkoyhteisöjen empiiristä tutkimusta viimeisen 12 vuoden ajalta keskittyen erityisesti siihen, miten niissä on ymmärretty käyttäjien osallistuminen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]