Work-life Interaction among International Business Travelers
Mäkelä, Liisa (2016)
Mäkelä, Liisa
Tampere University Press
2016
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2016-01-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9994-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9994-4
Tiivistelmä
Tämä väitöskirja koostuu kolmesta tutkimuksesta, joissa tarkastellaan kansainvälisten työmatkustajien työn ja yksityiselämän yhteensovittamista. Tutkimuksessa huomioidaan uraorientaatio, sukupuoli ja vanhemmuus tekijöinä, jotka mahdollisesti muuntavat työmatkojen määrän/keston ja työn ja yksityiselämän vuorovaikutuksen välistä suhdetta. Lisäksi tutkitaan työn ja yksityiselämän vuorovaikutusta liikematkojen keston ja uniongelmien yhteyttä välittävänä tekijänä.
Tutkimukset perustuvat kahteen suomalaiseen aineistoon. Tutkimus I pohjautuu vuonna 2011 kyselyin kerättyyn poikkileikkausaineistoon (N = 232), joka kerättiin yhden ammattiliiton jäsenistön sekä kolmen monikansallisen yrityksen kansainvälisiä työmatkoja tekevien työntekijöiden keskuudessa. Tutkimuksissa II ja III käytetty aineisto on osa laajempaa Työterveyslaitoksen toteuttamaa tutkimusprojektia ”Kansainvälisten työmatkojen kuormittavuus sekä terveys- ja hyvinvointivaikutukset”. Aineisto on kerätty kyselyin viidessä kansainvälisesti toimivassa organisaatiossa kahdessa vaiheessa: vuonna 2008 (T1) ja 2010 (T2) vuoden välein. Tutkimus II pohjautuu ensimmäisen mittauksen aineistoon (N = 1366) ja tutkimuksessa III hyödynnetään pitkittäisaineistoa (N = 868).
Tämän väitöstutkimuksen päätulokset osoittivat, että ensinnäkin intensiivinen kansainvälinen työmatkustaminen (etenkin korkea matkapäivien lukumäärä) oli yhteydessä työ-perhe-konfliktiin ja työ-yksityiselämä-konfliktiin, mutta kansainvälisen työmatkustamisen intensiivisyydellä ei ollut yhteyttä työstä yksityiselämään suuntautuvan rikastamisen kokemukseen. Toiseksi psykososiaalisella työympäristöllä oli tärkeä merkitys, sillä ponnistusten ja palkkioiden epätasapaino oli yhteydessä korkeampaan työ-yksityiselämä-konfliktiin ja vähäisempään työ-yksityiselämä- rikastamiseen. Kolmanneksi vahva kansainvälinen uraorientaatio oli yhteydessä korkeampaan työ-yksityiselämä-rikastamiseen. Vahva kansainvälinen uraorientaatio myös heikensi negatiivista yhteyttä matkojen lukumäärän ja työ-yksityiselämä-konfliktin väillä. Neljänneksi mies- ja naismatkustajien työ-perhe-ristiriidan määrässä ei löytynyt eroa, mutta matkustajat, joilla oli kotona asuvia lapsia, kokivat enemmän työ-perhe-konfliktia kuin ne matkustajat, joilla ei ollut lapsia. Kun työmatkojen intensiivisyys oli korkea, ristiriita työstä ja perheeseen oli muita matkustajia korkeampaa niillä naismatkustajilla, joilla oli kotona asuvia lapsia. Lopuksi havaittiin, että intensiivinen kansainvälinen työmatkustaminen ennakoi työ-perhe-konfliktin kautta univaikeuksia vuotta myöhemmin.
Kaikkiaan tutkimuksen päätulokset osoittivat, että sekä positiivinen että negatiivinen vuorovaikutus työn ja yksityiselämän/perhe-elämän välillä on osa kansainvälisten työmatkustajien elämää. Kansainvälinen työmatkustaminen sekä yleinen psykososiaalinen työympäristö osoittautuivat työn vaatimus- ja voimavaramallin mukaisesti sellaisiksi työn vaatimuksiksi, jotka ovat yhteydessä työn ja perheen tai työn ja yksityiselämän väliseen konfliktiin ja sitä kautta myös terveysongelmiin. Tästä syystä kansainvälisiä työmatkustajia työllistävien organisaatioiden tulisi kehittää toimintatapoja niin kansainväliseen työmatkustamiseen, psykososiaaliseen työympäristöön kuin työn ja yksityis-/perhe-elämän yhteensovittamisen mahdollistamiseen liittyen. Säännöllinen työmatkustamisen intensiivisyyden ja työn kuormituksen seuranta ja niihin liittyvistä riskeistä keskustelu voisi edistää myös kansainvälisten työmatkustajien omia mahdollisuuksia pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Tutkimustulosten perusteella kansainvälistä työmatkustamista sisältäviin työtehtäviin rekrytoitaessa olisi hyvä huomioida hakijan kansainvälinen uraorientaatio. Näin voitaisiin ottaa huomioon työntekijän soveltuvuus tällaisiin työtehtäviin ja ennakoida positiivista vuorovaikutusta työn ja yksityiselämän välillä.
Tutkimukset perustuvat kahteen suomalaiseen aineistoon. Tutkimus I pohjautuu vuonna 2011 kyselyin kerättyyn poikkileikkausaineistoon (N = 232), joka kerättiin yhden ammattiliiton jäsenistön sekä kolmen monikansallisen yrityksen kansainvälisiä työmatkoja tekevien työntekijöiden keskuudessa. Tutkimuksissa II ja III käytetty aineisto on osa laajempaa Työterveyslaitoksen toteuttamaa tutkimusprojektia ”Kansainvälisten työmatkojen kuormittavuus sekä terveys- ja hyvinvointivaikutukset”. Aineisto on kerätty kyselyin viidessä kansainvälisesti toimivassa organisaatiossa kahdessa vaiheessa: vuonna 2008 (T1) ja 2010 (T2) vuoden välein. Tutkimus II pohjautuu ensimmäisen mittauksen aineistoon (N = 1366) ja tutkimuksessa III hyödynnetään pitkittäisaineistoa (N = 868).
Tämän väitöstutkimuksen päätulokset osoittivat, että ensinnäkin intensiivinen kansainvälinen työmatkustaminen (etenkin korkea matkapäivien lukumäärä) oli yhteydessä työ-perhe-konfliktiin ja työ-yksityiselämä-konfliktiin, mutta kansainvälisen työmatkustamisen intensiivisyydellä ei ollut yhteyttä työstä yksityiselämään suuntautuvan rikastamisen kokemukseen. Toiseksi psykososiaalisella työympäristöllä oli tärkeä merkitys, sillä ponnistusten ja palkkioiden epätasapaino oli yhteydessä korkeampaan työ-yksityiselämä-konfliktiin ja vähäisempään työ-yksityiselämä- rikastamiseen. Kolmanneksi vahva kansainvälinen uraorientaatio oli yhteydessä korkeampaan työ-yksityiselämä-rikastamiseen. Vahva kansainvälinen uraorientaatio myös heikensi negatiivista yhteyttä matkojen lukumäärän ja työ-yksityiselämä-konfliktin väillä. Neljänneksi mies- ja naismatkustajien työ-perhe-ristiriidan määrässä ei löytynyt eroa, mutta matkustajat, joilla oli kotona asuvia lapsia, kokivat enemmän työ-perhe-konfliktia kuin ne matkustajat, joilla ei ollut lapsia. Kun työmatkojen intensiivisyys oli korkea, ristiriita työstä ja perheeseen oli muita matkustajia korkeampaa niillä naismatkustajilla, joilla oli kotona asuvia lapsia. Lopuksi havaittiin, että intensiivinen kansainvälinen työmatkustaminen ennakoi työ-perhe-konfliktin kautta univaikeuksia vuotta myöhemmin.
Kaikkiaan tutkimuksen päätulokset osoittivat, että sekä positiivinen että negatiivinen vuorovaikutus työn ja yksityiselämän/perhe-elämän välillä on osa kansainvälisten työmatkustajien elämää. Kansainvälinen työmatkustaminen sekä yleinen psykososiaalinen työympäristö osoittautuivat työn vaatimus- ja voimavaramallin mukaisesti sellaisiksi työn vaatimuksiksi, jotka ovat yhteydessä työn ja perheen tai työn ja yksityiselämän väliseen konfliktiin ja sitä kautta myös terveysongelmiin. Tästä syystä kansainvälisiä työmatkustajia työllistävien organisaatioiden tulisi kehittää toimintatapoja niin kansainväliseen työmatkustamiseen, psykososiaaliseen työympäristöön kuin työn ja yksityis-/perhe-elämän yhteensovittamisen mahdollistamiseen liittyen. Säännöllinen työmatkustamisen intensiivisyyden ja työn kuormituksen seuranta ja niihin liittyvistä riskeistä keskustelu voisi edistää myös kansainvälisten työmatkustajien omia mahdollisuuksia pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Tutkimustulosten perusteella kansainvälistä työmatkustamista sisältäviin työtehtäviin rekrytoitaessa olisi hyvä huomioida hakijan kansainvälinen uraorientaatio. Näin voitaisiin ottaa huomioon työntekijän soveltuvuus tällaisiin työtehtäviin ja ennakoida positiivista vuorovaikutusta työn ja yksityiselämän välillä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4775]