Lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen ja varhaisen puuttumisen moniammatillista yhteistyötä kuvaileva malli
Inkilä, Jaana (2015)
Inkilä, Jaana
Tampere University Press
2015
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2015-12-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9981-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9981-4
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja muodostaa perheen sisällä tapahtuvan lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen ja varhaisen puuttumisen moniammatillista yhteistyötä kuvaileva malli. Tutkimuksen tavoitteena on edistää lasten ja vanhempien tuen ja avun saamista kaltoinkohtelun varhaisvaiheessa, kehittää moniammatillista yhteistyötä ja ennaltaehkäisyä.
Kyselyaineisto kerättiin Tampereen kaupungin alueen päivähoidon, perusopetuksen, sosiaalipalvelun, terveyspalvelun ja poliisin työntekijöiltä (n=887). Puhelinhaastatteluissa etä-isät (n=8) kuvasivat kokemuksiaan huoltoriidasta.
Peruslähestymistapa oli kvantitatiivinen. Pääkomponenttianalyysillä tiivistettiin kyselyaineiston väittämät (n=32) yhdeksäksi summamuuttujaksi. Vastaajien taustatietojen ja summamuuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla ja khiin neliö -testillä tai Fisherin tarkalla testillä. Tilastollisen merkitsevyyden rajana oli <0.01. Moniammatillista yhteistyötä kuvaavat summamuuttujat ryhmiteltiin neljään ryhmään: tiedot lasten kaltoinkohteluun puuttumisesta (artikkeli III), yhteistyö lasten ja vanhempien kanssa (artikkeli II ja IV), työntekijöiden välinen moniammatillinen yhteistyö (artikkeli I ja III) ja Tampereen alueen lasten kaltoinkohteluun puuttumisen toimintamallin tunnettavuus moniammatillisessa yhteistyössä (artikkeli III). Täydennyskoulutuksen kehittämiseen liittyvistä vastauksista muodostui viides ryhmä (artikkeli III). Tuloksissa ilmeni toimialojen ja summamuuttujien välisiä tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Lopuksi tilastollista mallia täydennettiin avointen kysymysten vastauksilla (artikkelit III ja IV) ja etä-isien haastatteluaineistolla (artikkeli II). Tutkimuksessa muodostui perheen sisällä tapahtuvan lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen ja varhaisen puuttumisen moniammatillista yhteistyötä kuvaileva malli.
Tulokset osoittivat, että työntekijöillä oli pääosin hyvät tiedot lasten kaltoinkohteluun puuttumisesta. Sosiaalipalvelun, poliisin ja päivähoidon vastaajilla oli parhaat tiedot.
Työntekijöiden kokemusten mukaan yhteistyö lasten ja vanhempien kanssa oli hyvää ja sitä kuvattiin avoimeksi. Etä-isät puolestetaan kuvasivat yhteistyötä tapaamisina ja ohjaamisena seuraavalle työntekijälle. Jotkut etä-isät kokivat moniammatillisen yhteistyön puuttuvan kokonaan. Työntekijöiden epäillessä lasten kaltoinkohtelua, he keskustelivat asiasta ensin omassa työyksikössä toisen työntekijän, erityistyöntekijän ja esimiehen kanssa. Työntekijöiden mukaan lähes kaikilla lapsilla ja vanhemmilla oli tilaisuus puhua kaltoinkohtelusta. Kuitenkin etä-isien oli vaikea todentaa kaltoinkohtelua ja saada neuvolan, sosiaalipalvelun, poliisin ja tuomioistuimen työntekijöitä puuttumaan siihen. Työntekijät kuvasivat suhdettaan lapsiin ja vanhempiin luottamukselliseksi. Naisilla, koko työaikansa lasten kanssa työskentelevillä, sosiaalipalvelun, päivähoidon, perusopetuksen ja terveyspalvelun vastaajilla oli luottamuksellisin suhde lapsiin ja vanhempiin. Myönteiset kokemukset edistivät yhteistyötä ja poistivat etä-isien ennakkoluuloja sosiaalipalvelua kohtaan.
Lasten kaltoinkohteluun liittyvää moniammatillista yhteistyötä arvioivat osaavansa tehdä parhaiten sosiaalipalvelun ja poliisin vastaajat. Työntekijät huomioivat toisten yhteistyötahojen näkökulmat. Eniten tukea lasten kaltoinkohteluun liittyvään moniammatilliseen yhteistyöhön saivat koko työaikansa lasten kanssa työskentelevät sekä sosiaalipalvelun, päivähoidon ja perusopetuksen vastaajat.
Lähes kolme neljännestä työntekijöistä tiesi Tampereen alueen lasten kaltoinkohteluun puuttumisen toimintamallin olemassaolosta. Tulosten mukaan toimintamallin tunnettavuutta tulisi lisätä etenkin sijaisille perehdytyksellä ja koulutuksella, jotta työntekijät saisivat siitä tukea.
Työntekijät kokivat tarvitsevansa lasten kaltoinkohtelun puuttumista ja moniammatillista yhteistyötä käsittelevää täydennyskoulutusta. Mutta vastaajien koulutuksiin osallistuminen oli ollut vähäistä.
Tulosten avulla voidaan edistää lasten kaltoinkohtelun aktiivista puheeksi ottamista. Tutkimuksessa saadun tiedon pohjalta on mahdollista kehittää yhteistä keskustelua ja kokemusten jakamista moniammatillisen yhteistyön tekemisestä ja tietoa yhteistyökumppaneiden toimenkuvasta. Tutkimuksessa kehitettyä mallia voidaan käyttää myös toimintamallien kehittämisessä sekä hyödyntää esimiestyössä, tukemalla työntekijöitä osallistumaan aihetta käsitteleviin koulutuksiin.
Kyselyaineisto kerättiin Tampereen kaupungin alueen päivähoidon, perusopetuksen, sosiaalipalvelun, terveyspalvelun ja poliisin työntekijöiltä (n=887). Puhelinhaastatteluissa etä-isät (n=8) kuvasivat kokemuksiaan huoltoriidasta.
Peruslähestymistapa oli kvantitatiivinen. Pääkomponenttianalyysillä tiivistettiin kyselyaineiston väittämät (n=32) yhdeksäksi summamuuttujaksi. Vastaajien taustatietojen ja summamuuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla ja khiin neliö -testillä tai Fisherin tarkalla testillä. Tilastollisen merkitsevyyden rajana oli <0.01. Moniammatillista yhteistyötä kuvaavat summamuuttujat ryhmiteltiin neljään ryhmään: tiedot lasten kaltoinkohteluun puuttumisesta (artikkeli III), yhteistyö lasten ja vanhempien kanssa (artikkeli II ja IV), työntekijöiden välinen moniammatillinen yhteistyö (artikkeli I ja III) ja Tampereen alueen lasten kaltoinkohteluun puuttumisen toimintamallin tunnettavuus moniammatillisessa yhteistyössä (artikkeli III). Täydennyskoulutuksen kehittämiseen liittyvistä vastauksista muodostui viides ryhmä (artikkeli III). Tuloksissa ilmeni toimialojen ja summamuuttujien välisiä tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Lopuksi tilastollista mallia täydennettiin avointen kysymysten vastauksilla (artikkelit III ja IV) ja etä-isien haastatteluaineistolla (artikkeli II). Tutkimuksessa muodostui perheen sisällä tapahtuvan lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen ja varhaisen puuttumisen moniammatillista yhteistyötä kuvaileva malli.
Tulokset osoittivat, että työntekijöillä oli pääosin hyvät tiedot lasten kaltoinkohteluun puuttumisesta. Sosiaalipalvelun, poliisin ja päivähoidon vastaajilla oli parhaat tiedot.
Työntekijöiden kokemusten mukaan yhteistyö lasten ja vanhempien kanssa oli hyvää ja sitä kuvattiin avoimeksi. Etä-isät puolestetaan kuvasivat yhteistyötä tapaamisina ja ohjaamisena seuraavalle työntekijälle. Jotkut etä-isät kokivat moniammatillisen yhteistyön puuttuvan kokonaan. Työntekijöiden epäillessä lasten kaltoinkohtelua, he keskustelivat asiasta ensin omassa työyksikössä toisen työntekijän, erityistyöntekijän ja esimiehen kanssa. Työntekijöiden mukaan lähes kaikilla lapsilla ja vanhemmilla oli tilaisuus puhua kaltoinkohtelusta. Kuitenkin etä-isien oli vaikea todentaa kaltoinkohtelua ja saada neuvolan, sosiaalipalvelun, poliisin ja tuomioistuimen työntekijöitä puuttumaan siihen. Työntekijät kuvasivat suhdettaan lapsiin ja vanhempiin luottamukselliseksi. Naisilla, koko työaikansa lasten kanssa työskentelevillä, sosiaalipalvelun, päivähoidon, perusopetuksen ja terveyspalvelun vastaajilla oli luottamuksellisin suhde lapsiin ja vanhempiin. Myönteiset kokemukset edistivät yhteistyötä ja poistivat etä-isien ennakkoluuloja sosiaalipalvelua kohtaan.
Lasten kaltoinkohteluun liittyvää moniammatillista yhteistyötä arvioivat osaavansa tehdä parhaiten sosiaalipalvelun ja poliisin vastaajat. Työntekijät huomioivat toisten yhteistyötahojen näkökulmat. Eniten tukea lasten kaltoinkohteluun liittyvään moniammatilliseen yhteistyöhön saivat koko työaikansa lasten kanssa työskentelevät sekä sosiaalipalvelun, päivähoidon ja perusopetuksen vastaajat.
Lähes kolme neljännestä työntekijöistä tiesi Tampereen alueen lasten kaltoinkohteluun puuttumisen toimintamallin olemassaolosta. Tulosten mukaan toimintamallin tunnettavuutta tulisi lisätä etenkin sijaisille perehdytyksellä ja koulutuksella, jotta työntekijät saisivat siitä tukea.
Työntekijät kokivat tarvitsevansa lasten kaltoinkohtelun puuttumista ja moniammatillista yhteistyötä käsittelevää täydennyskoulutusta. Mutta vastaajien koulutuksiin osallistuminen oli ollut vähäistä.
Tulosten avulla voidaan edistää lasten kaltoinkohtelun aktiivista puheeksi ottamista. Tutkimuksessa saadun tiedon pohjalta on mahdollista kehittää yhteistä keskustelua ja kokemusten jakamista moniammatillisen yhteistyön tekemisestä ja tietoa yhteistyökumppaneiden toimenkuvasta. Tutkimuksessa kehitettyä mallia voidaan käyttää myös toimintamallien kehittämisessä sekä hyödyntää esimiestyössä, tukemalla työntekijöitä osallistumaan aihetta käsitteleviin koulutuksiin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]