Predicting outcome in extremely-low-birth-weight preterm and asphyxiated full-term infants. A study using pulsed Doppler sonography and clinical, neurophysiologic and neurodevelopmental assessments
Julkunen, Mia (2015)
Julkunen, Mia
Tampere University Press
2015
Lastentautioppi - Paediatrics
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2015-10-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9924-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9924-1
Tiivistelmä
Ennenaikaisen ja pienipainoisen lapsen syntymään liittyy huomattava aivovaurion riski. Täysiaikainenkin lapsi, joka on kärsinyt hapenpuutteesta, on hyvin altis aivovauriolle. Vaarassa olevan vastasyntyneen tunnistaminen on tärkeää oikean hoidon määrittämiseksi.
Tutkimuksen tavoitteena oli hyvin pienipainoisten ennenaikaisten (alle 1000 g) ja toisaalta täysiaikaisina syntynyneiden, mutta hapenpuutteesta kärsineiden lasten ennusteen arvioiminen. Käytimme Doppler-ultraäänitutkimusta, joka on turvallinen ja helposti vastasyntyneiden osastolla käytettävissä oleva menetelmä. Lisäksi käytimme kliinisiä, neurofysiologisia ja lapsen neurologista kehitystä kuvaavia menetelmiä.
Tutkimme 55 lasta, jotka olivat syntyneet ennenaikaisesti, raskausviikoilla 24-31. Lapsille oli tehty aivoverenkierron Doppler-, aivojen rakenteellinen- ja sydämen ultraäänitutkimus ainakin kerran ensimmäisen neljän päivän aikana. Pyrimme selvittämään, kuinka yleinen on niin sanottu aivoverenkierron loppudiastolinen virtauskatkos, ja onko aivoverenvuoto näillä lapsilla yleisempi. Aivoverenkierron loppudiastolinen virtauskatkos todettiin 22 hyvin pienipainoisella ennenaikaisella lapsella. 33 lapsella ei virtauskatkosta todettu. Lapsilla, joilla oli aivoverenkierron loppudiastolinen virtauskatkos ja joilla keskiverenpaine oli 30 mmHg tai alhaisempi, oli suurempi riski saada aivoverenvuoto kuin lapsilla, joilla oli virtauskatkos, mutta keskiverenpaine yli 30 mmHg. Avoin valtimotiehyt todettiin merkittäväksi aivoverenvuodon riskitekijäksi.
Asfyksiatutkimukseen (asfyksia=sikiön hapenpuute) osallistui 30 asfyktista ja 30 tervettä lasta. Sikiön sykekäyrä (KTG) rekisteröitiin synnytyksen aikana ja vastasyntyneiltä määritettiin verikaasuanalyysi ja Apgarin pisteet syntymän jälkeen. Vastasyntyneille tehtiin aivojen ultraäänitutkimus, aivoverenkierron Doppler-tutkimus ja sydämen ultraäänitutkimus kolme kertaa ensimmäisen elinvuorokauden aikana ja sen jälkeen tarvittaessa päivittäin. EEG-rekisteröinti tehtiin keskimäärin 1.5 vuorokauden iässä ja aivojen herätevastetutkimukset ensimmäisen elinviikon aikana. Fysioterapeutti arvioi tutkimukseen osallistuvien vastasyntyneiden liikunnallista kehitystä General movements (GMs) -menetelmällä kotiinlähtövaiheessa ja 3 kk iässä ja lisäksi kolmen, kuuden ja 12 kk:n iässä käyttäen Alberta Infant Motor Scale (AIMS) -testiä. Lastenneurologi arvioi lasten kehitystä 3, 6 ja 12 kk:n iässä käyttäen modifioitua Griffiths Scale -menetelmää neurologisen arvioinnin tukena ja 3 kk:n iässä käyttäen Neuromotor scoring (NMS) -menetelmää.
Asfyktisella täysiaikaisella vastasyntyneellä kiihtynyt systolinen aivoverenkierron virtausnopeus 24 tunnin iässä ja kohtalainen tai vaikea hypoksis-iskeeminen enkefalopatia ennustivat kehitysviivettä 12 kuukauden iässä 100 % sensitiivisyydellä ja 95 % spesifisyydellä. KTG:n, verikaasuanalyysin ja Apgarin pisteiden ennusteellinen arvo oli huono. Normaali EEG, normaali somatosensorinen herätevaste (SEP) ja normaali aivoverenkierron virtausnopeus 24 tunnin iässä ennustivat normaalia kehitystä asfyktisena syntyneelle lapselle 100 % spesifisyydellä ja 100 % positiivisella ennustearvolla 12 kuukauden iässä.
Tutkimuksessa käytetyistä kolmesta kliinisestä neurologisesta mittarista kolmen kuukauden iässä tehtynä GMs osoittautui käyttökelpoiseksi asfyktisen lapsen kehityksen seurannassa, koska poikkeava GMs ennusti kehitysviivettä, mutta normaali viittasi siihen, että lapsen kehityskin jatkuu normaalina 12 kuukauden ikään.
Tutkimuksen tavoitteena oli hyvin pienipainoisten ennenaikaisten (alle 1000 g) ja toisaalta täysiaikaisina syntynyneiden, mutta hapenpuutteesta kärsineiden lasten ennusteen arvioiminen. Käytimme Doppler-ultraäänitutkimusta, joka on turvallinen ja helposti vastasyntyneiden osastolla käytettävissä oleva menetelmä. Lisäksi käytimme kliinisiä, neurofysiologisia ja lapsen neurologista kehitystä kuvaavia menetelmiä.
Tutkimme 55 lasta, jotka olivat syntyneet ennenaikaisesti, raskausviikoilla 24-31. Lapsille oli tehty aivoverenkierron Doppler-, aivojen rakenteellinen- ja sydämen ultraäänitutkimus ainakin kerran ensimmäisen neljän päivän aikana. Pyrimme selvittämään, kuinka yleinen on niin sanottu aivoverenkierron loppudiastolinen virtauskatkos, ja onko aivoverenvuoto näillä lapsilla yleisempi. Aivoverenkierron loppudiastolinen virtauskatkos todettiin 22 hyvin pienipainoisella ennenaikaisella lapsella. 33 lapsella ei virtauskatkosta todettu. Lapsilla, joilla oli aivoverenkierron loppudiastolinen virtauskatkos ja joilla keskiverenpaine oli 30 mmHg tai alhaisempi, oli suurempi riski saada aivoverenvuoto kuin lapsilla, joilla oli virtauskatkos, mutta keskiverenpaine yli 30 mmHg. Avoin valtimotiehyt todettiin merkittäväksi aivoverenvuodon riskitekijäksi.
Asfyksiatutkimukseen (asfyksia=sikiön hapenpuute) osallistui 30 asfyktista ja 30 tervettä lasta. Sikiön sykekäyrä (KTG) rekisteröitiin synnytyksen aikana ja vastasyntyneiltä määritettiin verikaasuanalyysi ja Apgarin pisteet syntymän jälkeen. Vastasyntyneille tehtiin aivojen ultraäänitutkimus, aivoverenkierron Doppler-tutkimus ja sydämen ultraäänitutkimus kolme kertaa ensimmäisen elinvuorokauden aikana ja sen jälkeen tarvittaessa päivittäin. EEG-rekisteröinti tehtiin keskimäärin 1.5 vuorokauden iässä ja aivojen herätevastetutkimukset ensimmäisen elinviikon aikana. Fysioterapeutti arvioi tutkimukseen osallistuvien vastasyntyneiden liikunnallista kehitystä General movements (GMs) -menetelmällä kotiinlähtövaiheessa ja 3 kk iässä ja lisäksi kolmen, kuuden ja 12 kk:n iässä käyttäen Alberta Infant Motor Scale (AIMS) -testiä. Lastenneurologi arvioi lasten kehitystä 3, 6 ja 12 kk:n iässä käyttäen modifioitua Griffiths Scale -menetelmää neurologisen arvioinnin tukena ja 3 kk:n iässä käyttäen Neuromotor scoring (NMS) -menetelmää.
Asfyktisella täysiaikaisella vastasyntyneellä kiihtynyt systolinen aivoverenkierron virtausnopeus 24 tunnin iässä ja kohtalainen tai vaikea hypoksis-iskeeminen enkefalopatia ennustivat kehitysviivettä 12 kuukauden iässä 100 % sensitiivisyydellä ja 95 % spesifisyydellä. KTG:n, verikaasuanalyysin ja Apgarin pisteiden ennusteellinen arvo oli huono. Normaali EEG, normaali somatosensorinen herätevaste (SEP) ja normaali aivoverenkierron virtausnopeus 24 tunnin iässä ennustivat normaalia kehitystä asfyktisena syntyneelle lapselle 100 % spesifisyydellä ja 100 % positiivisella ennustearvolla 12 kuukauden iässä.
Tutkimuksessa käytetyistä kolmesta kliinisestä neurologisesta mittarista kolmen kuukauden iässä tehtynä GMs osoittautui käyttökelpoiseksi asfyktisen lapsen kehityksen seurannassa, koska poikkeava GMs ennusti kehitysviivettä, mutta normaali viittasi siihen, että lapsen kehityskin jatkuu normaalina 12 kuukauden ikään.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]