Ura kerronnallisena työnä – ammattikorkeakoulun opettajat kertojina
Marttila, Liisa (2015)
Marttila, Liisa
Tampere University Press
2015
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2015-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9809-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9809-1
Tiivistelmä
Uraa, esimerkiksi opiskelu- ja työuraa, voidaan tarkastella yksilön, ammatillisten yhteisöjen ja yhteiskunnan välillä rakentuvana sosiaalisena konstruktiona. Urista kerrottaessa elämänhistorian sekä työelämän tapahtumiin ja ilmiöihin otetaan kantaa niin yksityishenkilönä kuin ammattien, työpaikkojen ja toimialojen edustajana, tietyssä historiallisessa ajassa ja paikassa. Vaikka urakokemukset ovat yksilön kokemuksia, heijastavat niiden juonentamisen ja sanoittamisen tavat myös laajempia yhteiskunnallisia arvojärjestelmiä sekä sitä konkreettista sosiaalista tilannetta, jossa urasta kerrotaan.
KL Liisa Marttilan väitöstutkimuksessa Ura kerronnallisena työnä – ammattikorkeakoulun opettajat kertojina analysoidaan kerronnallista työtä ammattikorkeakoulun opettajien urakertomuksissa.
Kertomisen tapahtumaan sisältyy aina erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia odotuksia. Väitöstutkimuksessa yleisiä ja sovinnaisia tapoja kertoa urasta nimitetään urakerronnan konventioiksi. Sitä, miten ja mitä tavoitellen kerronnan konventioita kulloinkin mukaillaan, sovelletaan tai tietoisesti rikotaan, kuvataan kerronnallisena työnä. Kerronnallinen työ tapahtuu kerronnallisessa ympäristössä, joka osaltaan määrittää, mitkä teemat ovat urakerronnassa relevantteja ja miten niistä on suotavaa kertoa.
Väitöstutkimus nivoutuu kulttuurisen työelämäntutkimuksen ja kerronnallisen (narratiivisen) uratutkimuksen perinteisiin. Tutkimusaineisto koostuu urahaastatteluista sekä niiden tueksi piirretyistä uralinjoista. Haastateltavat ovat eri-ikäisiä opettajia kolmesta ammattikorkeakoulusta, kahdelta eri alalta. Tutkimuksessa haastatteluista rakennetaan urakertomuksia. Niiden pohjalta analysoidaan, millaista kerronnallista työtä ammattikorkeakoulun opettajat tekevät kertoessaan urastaan.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että urakerronnassa kertojasta rakentuu aktiivinen hahmo, jolla on viime kädessä valta ja vastuu omasta urastaan. Lisäksi omaa ammatillista mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa pyritään urakerronnan keinoin sitomaan yhteen. Vaikka kertojat poimivat luovasti erilaisia perusteluja kuvaamilleen uratapahtumille, urakerronta heijastelee aina kertojan ammatillista nykyisyyttä sekä kerronnallista ympäristöä.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että asiantuntijaroolissa toimivan yksilön urakerronnassa tärkeintä ei ole se, että ura kuvattaisiin mahdollisimman voitokkaana. Sen sijaan uran käänteet ja tehdyt valinnat tulee perustella mahdollisimman vakuuttavasti, siten, ettei kuulijalla ole tarvetta kyseenalaistaa kertojan vastuullisuutta tai pätevyyttä uratoimijana.
Ammattikorkeakoulu, osana kerronnallista ympäristöä, luo urakerronnalle omat erityispiirteensä. Urasta kerrotaan yleensä soljuvana ammatillisena jatkumona, mutta siirtymä ammattilaisesta ammatin opettajaksi muodostaa legitiimin katkoksen ammattikorkeakoulun opettajan uralla. Lisäksi ammattikorkeakoulun opettajien urakerronnassa omat uratapahtumat sidotaan usein yhteiskunnan ja työelämän laajempiin kehityskulkuihin, onhan tällainen ymmärrys olennainen osa ammatillisen opettajan asiantuntemusta.
Vaikka autonomisen opettajan työn ja individualistisen työuran ihanteet korostuvat urakertomuksissa, kertomuksissa työympäristön jatkuvista muutoksista kerrottaessa kuuluu silti myös toive perinteisemmästä työelämästä: pysyvyydestä sekä selkeistä organisaation tarjoamista urapoluista.
Väitöstutkimuksessa urakerronta ymmärretään yksilöiden tavaksi rakentaa ammatillista jatkuvuutta elämäänsä. Kerronnallisen työn tarkastelu voi paljastaa työuriin, ammatteihin ja organisaatioihin liitettyjä kulttuurisia itsestäänselvyyksiä. Urakerronnan konventioiden avaaminen on tärkeää, jottei niistä muodostu liian rajoittavia tapoja jäsentää maailmaa eikä urakerronnan konventioiden taustalla oleva arvomaailma ajaudu liian kauas keskenään erilaisten kertojien arkipäivästä.
KL Liisa Marttilan väitöstutkimuksessa Ura kerronnallisena työnä – ammattikorkeakoulun opettajat kertojina analysoidaan kerronnallista työtä ammattikorkeakoulun opettajien urakertomuksissa.
Kertomisen tapahtumaan sisältyy aina erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia odotuksia. Väitöstutkimuksessa yleisiä ja sovinnaisia tapoja kertoa urasta nimitetään urakerronnan konventioiksi. Sitä, miten ja mitä tavoitellen kerronnan konventioita kulloinkin mukaillaan, sovelletaan tai tietoisesti rikotaan, kuvataan kerronnallisena työnä. Kerronnallinen työ tapahtuu kerronnallisessa ympäristössä, joka osaltaan määrittää, mitkä teemat ovat urakerronnassa relevantteja ja miten niistä on suotavaa kertoa.
Väitöstutkimus nivoutuu kulttuurisen työelämäntutkimuksen ja kerronnallisen (narratiivisen) uratutkimuksen perinteisiin. Tutkimusaineisto koostuu urahaastatteluista sekä niiden tueksi piirretyistä uralinjoista. Haastateltavat ovat eri-ikäisiä opettajia kolmesta ammattikorkeakoulusta, kahdelta eri alalta. Tutkimuksessa haastatteluista rakennetaan urakertomuksia. Niiden pohjalta analysoidaan, millaista kerronnallista työtä ammattikorkeakoulun opettajat tekevät kertoessaan urastaan.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että urakerronnassa kertojasta rakentuu aktiivinen hahmo, jolla on viime kädessä valta ja vastuu omasta urastaan. Lisäksi omaa ammatillista mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa pyritään urakerronnan keinoin sitomaan yhteen. Vaikka kertojat poimivat luovasti erilaisia perusteluja kuvaamilleen uratapahtumille, urakerronta heijastelee aina kertojan ammatillista nykyisyyttä sekä kerronnallista ympäristöä.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että asiantuntijaroolissa toimivan yksilön urakerronnassa tärkeintä ei ole se, että ura kuvattaisiin mahdollisimman voitokkaana. Sen sijaan uran käänteet ja tehdyt valinnat tulee perustella mahdollisimman vakuuttavasti, siten, ettei kuulijalla ole tarvetta kyseenalaistaa kertojan vastuullisuutta tai pätevyyttä uratoimijana.
Ammattikorkeakoulu, osana kerronnallista ympäristöä, luo urakerronnalle omat erityispiirteensä. Urasta kerrotaan yleensä soljuvana ammatillisena jatkumona, mutta siirtymä ammattilaisesta ammatin opettajaksi muodostaa legitiimin katkoksen ammattikorkeakoulun opettajan uralla. Lisäksi ammattikorkeakoulun opettajien urakerronnassa omat uratapahtumat sidotaan usein yhteiskunnan ja työelämän laajempiin kehityskulkuihin, onhan tällainen ymmärrys olennainen osa ammatillisen opettajan asiantuntemusta.
Vaikka autonomisen opettajan työn ja individualistisen työuran ihanteet korostuvat urakertomuksissa, kertomuksissa työympäristön jatkuvista muutoksista kerrottaessa kuuluu silti myös toive perinteisemmästä työelämästä: pysyvyydestä sekä selkeistä organisaation tarjoamista urapoluista.
Väitöstutkimuksessa urakerronta ymmärretään yksilöiden tavaksi rakentaa ammatillista jatkuvuutta elämäänsä. Kerronnallisen työn tarkastelu voi paljastaa työuriin, ammatteihin ja organisaatioihin liitettyjä kulttuurisia itsestäänselvyyksiä. Urakerronnan konventioiden avaaminen on tärkeää, jottei niistä muodostu liian rajoittavia tapoja jäsentää maailmaa eikä urakerronnan konventioiden taustalla oleva arvomaailma ajaudu liian kauas keskenään erilaisten kertojien arkipäivästä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]