Essays on Real-Time Macroeconomic Forecasting
Hännikäinen, Jari (2015)
Hännikäinen, Jari
Tampere University Press
2015
Taloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2015-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9801-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9801-5
Tiivistelmä
Talousennusteilla on keskeinen vaikutus kuluttajien, sijoittajien sekä raha- ja finanssipolitiikan harjoittajien päätöksiin. Talousennusteiden tärkeästä yhteiskunnallisesta asemasta johtuen ekonomistit laativat ennusteita keskeisistä makrotaloudellisista muuttujista, kuten bruttokansantuotteen (BKT) kasvusta ja kuluttajahintainflaatiosta. Ekonomistit kokevat usein tarkkojen makrotaloudellisten ennusteiden laatimisen vaikeaksi.
On olemassa useita syitä sille, miksi makrotaloudellinen ennustaminen on niin haastavaa. Ensinnäkin talousteoria on harvoin niin täsmällinen, että se määrittelisi ennustemallin funktiomuodon tai edes sen, mitä ennakoivia muuttujia tulisi sisällyttää ennustemalliin. Tästä syystä käytettävän ennustemallin valintaan liittyy huomattavaa epävarmuutta. Toiseksi useat makrotaloudelliset aikasarjat ovat kokeneet rakennemuutoksia. Nämä rakennemuutokset voivat johtua esimerkiksi kuluttajien kulutustottumusten, tuotantoteknologian tai institutionaalisten rakenteiden muutoksista. Aikaisemman empiirisen ennustekirjallisuuden perusteella rakennemuutokset vaikuttavat merkittävästi ennustemallien ennustetarkkuuteen. Lisäksi useiden makrotaloudellisten muuttujien arvot julkaistaan pitkällä viiveellä ja julkaistuja arvoja päivitetään yli ajan. Nämä päivitykset voivat olla hyvin suuria, mikä vaikeuttaa entisestään tarkkojen reaaliaikaisten ennusteiden laatimista.
Tämä väitöskirja koostuu johdantoluvusta ja neljästä makrotaloudellista ennustamista käsittelevästä esseestä. Johdantoluvussa keskustellaan siitä, miten olennaisesti ennustemalliin liittyvä epävarmuus, rakennemuutokset ja aineiston päivittäminen vaikuttavat makrotaloudelliseen ennustamiseen.
Väitöskirjan kaksi ensimmäistä esseetä analysoivat sitä, miten autoregressiiviset ennusteet tulisi laatia silloin, kun ennustettavassa aikasarjassa on tapahtunut rakennemuutos ja sarjan havaintoarvoja päivitetään yli ajan. Ensimmäisessä esseessä tarkastellaan ennustemallien parametrien estimointi-ikkunan valintaa tilanteessa, jossa aikasarjan havaintoja päivitetään yli ajan ja sarjassa on tapahtunut rakennemuutos juuri ennen ennusteen laatimishetkeä. Esseen Monte Carlo simulaatiotulokset ja empiiriset tulokset Yhdysvaltojen reaaliselle BKT:lle ja inflaatiolle osoittavat, että laajeneva estimointi-ikkuna tuottaa tällaisessa tilanteessa tyypillisesti kaikkein tarkimmat ennusteet.
Toinen essee vertailee erilaisten useiden askelien ennustemenetelmien ennustetarkkuutta silloin, kun ennustettavassa aikasarjassa on tapahtunut rakennemuutos. Monte Carlo simulaatioiden perusteella rakennemuutoksen tyyppi ja ajankohta vaikuttavat ennustemenetelmien suhteelliseen ennustetarkkuuteen. Iteratiivinen menetelmä tuottaa tyypillisesti tarkimmat ennusteet, erityisesti silloin kun parametreihin kohdistuu vain pieniä muutoksia. Yhdysvaltojen reaaliaikaisten tuotanto- ja inflaatiosarjojen empiirinen analysointi osoittaa, että vaihtoehtoiset usean askeleen ennustemenetelmät tuottavat vain harvoin tarkempia ennusteita kuin iteratiivinen ennustemenetelmä.
Väitöskirjan kaksi viimeistä esseetä analysoivat korkoeron eli pitkän ja lyhyen valtionlainan koron erotuksen sekä luottoeron eli luottoriskin aiheuttaman korkoeron ennustekykyä. Kolmas essee tutkii korkoeron ja erilaisten luottoerojen ennustekykyä silloin, kun nimellinen lyhyt korko on nollatasolla ja Yhdysvaltojen keskuspankki on harjoittanut epätavallista rahapolitiikkaa. Esseen tulokset viittaavat siihen, että korkoeron ennustekyky on muuttunut sen jälkeen kun lyhyt korko asetettiin nollatasolle ja keskuspankki aloitti epätavallisen rahapolitiikan harjoittamisen. Tutkimustulokset tukevat siis aikaisemmassa kirjallisuudessa esitettyä näkökantaa, jonka mukaan muutokset keskuspankin tavassa harjoittaa rahapolitiikkaa muuttavat korkoeron ennustekykyä. Esseen tulokset osoittavat myös, että luottoerojen ennustekyky vaihtelee merkittävästi yli ajan. Nollakorkorajoitteen ja epätavallisen rahapolitiikan ei kuitenkaan havaita muuttavan luottoerojen ennustekykyä.
Neljäs essee tutkii sitä, onko niin sanottu asuntolainaspredi eli asuntolainan koron ja valtionlainan koron erotus hyödyllinen ennakoiva muuttuja. Esseen päätulos on se, että asuntolainaspredin avulla voidaan ennustaa Yhdysvaltojen reaalisen BKT:n ja teollisuustuotannon kasvua. Asuntolainaspredi osoittautuu tarkemmaksi ennakoivaksi muuttujaksi kuin paljon huomiota aikaisemmassa ennustekirjallisuudessa saaneet korkoero ja Gilchrist–Zakrajšek luottoero. Tulosten perusteella asuntolainaspredin ennustekyky vaihtelee yli ajan. Asuntolainaspredi on ollut erityisen hyödyllinen ennakoiva muuttuja vuodesta 2000 lähtien.
On olemassa useita syitä sille, miksi makrotaloudellinen ennustaminen on niin haastavaa. Ensinnäkin talousteoria on harvoin niin täsmällinen, että se määrittelisi ennustemallin funktiomuodon tai edes sen, mitä ennakoivia muuttujia tulisi sisällyttää ennustemalliin. Tästä syystä käytettävän ennustemallin valintaan liittyy huomattavaa epävarmuutta. Toiseksi useat makrotaloudelliset aikasarjat ovat kokeneet rakennemuutoksia. Nämä rakennemuutokset voivat johtua esimerkiksi kuluttajien kulutustottumusten, tuotantoteknologian tai institutionaalisten rakenteiden muutoksista. Aikaisemman empiirisen ennustekirjallisuuden perusteella rakennemuutokset vaikuttavat merkittävästi ennustemallien ennustetarkkuuteen. Lisäksi useiden makrotaloudellisten muuttujien arvot julkaistaan pitkällä viiveellä ja julkaistuja arvoja päivitetään yli ajan. Nämä päivitykset voivat olla hyvin suuria, mikä vaikeuttaa entisestään tarkkojen reaaliaikaisten ennusteiden laatimista.
Tämä väitöskirja koostuu johdantoluvusta ja neljästä makrotaloudellista ennustamista käsittelevästä esseestä. Johdantoluvussa keskustellaan siitä, miten olennaisesti ennustemalliin liittyvä epävarmuus, rakennemuutokset ja aineiston päivittäminen vaikuttavat makrotaloudelliseen ennustamiseen.
Väitöskirjan kaksi ensimmäistä esseetä analysoivat sitä, miten autoregressiiviset ennusteet tulisi laatia silloin, kun ennustettavassa aikasarjassa on tapahtunut rakennemuutos ja sarjan havaintoarvoja päivitetään yli ajan. Ensimmäisessä esseessä tarkastellaan ennustemallien parametrien estimointi-ikkunan valintaa tilanteessa, jossa aikasarjan havaintoja päivitetään yli ajan ja sarjassa on tapahtunut rakennemuutos juuri ennen ennusteen laatimishetkeä. Esseen Monte Carlo simulaatiotulokset ja empiiriset tulokset Yhdysvaltojen reaaliselle BKT:lle ja inflaatiolle osoittavat, että laajeneva estimointi-ikkuna tuottaa tällaisessa tilanteessa tyypillisesti kaikkein tarkimmat ennusteet.
Toinen essee vertailee erilaisten useiden askelien ennustemenetelmien ennustetarkkuutta silloin, kun ennustettavassa aikasarjassa on tapahtunut rakennemuutos. Monte Carlo simulaatioiden perusteella rakennemuutoksen tyyppi ja ajankohta vaikuttavat ennustemenetelmien suhteelliseen ennustetarkkuuteen. Iteratiivinen menetelmä tuottaa tyypillisesti tarkimmat ennusteet, erityisesti silloin kun parametreihin kohdistuu vain pieniä muutoksia. Yhdysvaltojen reaaliaikaisten tuotanto- ja inflaatiosarjojen empiirinen analysointi osoittaa, että vaihtoehtoiset usean askeleen ennustemenetelmät tuottavat vain harvoin tarkempia ennusteita kuin iteratiivinen ennustemenetelmä.
Väitöskirjan kaksi viimeistä esseetä analysoivat korkoeron eli pitkän ja lyhyen valtionlainan koron erotuksen sekä luottoeron eli luottoriskin aiheuttaman korkoeron ennustekykyä. Kolmas essee tutkii korkoeron ja erilaisten luottoerojen ennustekykyä silloin, kun nimellinen lyhyt korko on nollatasolla ja Yhdysvaltojen keskuspankki on harjoittanut epätavallista rahapolitiikkaa. Esseen tulokset viittaavat siihen, että korkoeron ennustekyky on muuttunut sen jälkeen kun lyhyt korko asetettiin nollatasolle ja keskuspankki aloitti epätavallisen rahapolitiikan harjoittamisen. Tutkimustulokset tukevat siis aikaisemmassa kirjallisuudessa esitettyä näkökantaa, jonka mukaan muutokset keskuspankin tavassa harjoittaa rahapolitiikkaa muuttavat korkoeron ennustekykyä. Esseen tulokset osoittavat myös, että luottoerojen ennustekyky vaihtelee merkittävästi yli ajan. Nollakorkorajoitteen ja epätavallisen rahapolitiikan ei kuitenkaan havaita muuttavan luottoerojen ennustekykyä.
Neljäs essee tutkii sitä, onko niin sanottu asuntolainaspredi eli asuntolainan koron ja valtionlainan koron erotus hyödyllinen ennakoiva muuttuja. Esseen päätulos on se, että asuntolainaspredin avulla voidaan ennustaa Yhdysvaltojen reaalisen BKT:n ja teollisuustuotannon kasvua. Asuntolainaspredi osoittautuu tarkemmaksi ennakoivaksi muuttujaksi kuin paljon huomiota aikaisemmassa ennustekirjallisuudessa saaneet korkoero ja Gilchrist–Zakrajšek luottoero. Tulosten perusteella asuntolainaspredin ennustekyky vaihtelee yli ajan. Asuntolainaspredi on ollut erityisen hyödyllinen ennakoiva muuttuja vuodesta 2000 lähtien.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]