Network Formation of Technological Innovation
Mattila, Malla (2015)
Mattila, Malla
Tampere University Press
2015
Yrityksen johtaminen - Management and organisation
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2015-03-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9723-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9723-0
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan teknologisen innovaation verkoston muotoutumista yleisesti prosesseina ja erityisesti sosiomateriaalisina prosesseina. Tutkimusta ohjaa konstruktionistinen tutkimusfilosofia, materiaalinen relativismi ja tapaustutkimuksen perusideologia. Nämä tutkimusfilosofiset lähestymistavat antavat minulle mahdollisuuden herkistyä materiaalisuudelle, prosesseille, konflikteille ja intresseille kun tarkastelen teknologisen innovaation verkoston muotoutumista. Tutkimus asemoituu konstruktion kontekstiin. Teen analyyttisiä oivalluksia monista eri lähteistä ja hyödynnän niitä sekä kuvatessani että analysoidessani holistisesti ja prosessilähtöisesti teknologisen innovaation verkoston muotoutumista. Näitä lähteitä ovat verkostotutkimus liike-elämän kontekstissa – yritysverkostot, sosiaaliset verkostot ja yrittäjäverkostot, toimijaverkkoteoria sekä älykkääksi paperiksi kutsumani empiirinen tapaus, jota olen tutkinut vuodesta 1997 vuoteen 2009, siis 13 vuoden ajan. Älykäs paperi on sekä teknologinen innovaatio että verkosto. Siinä on kyse rullalta rullalle -menetelmän avulla kustannustehokkaasti tuotetusta painetusta optiikasta ja elektroniikasta, joka mahdollistaa uudenlaisten, älykkäiden toiminnallisuuksien tuomisen painotuotteisiin. Se on osa painetun älykkyyden kenttää, joka sijoittuu usean eri toimialan risteymään. Näitä aloja ovat paperi- ja painotuotteiden valmistus, optiikka ja elektroniikka.
Tunnistan kaksi lähestymistapaa teknologisen innovaation verkoston muotoutumisen kuvaamiseen ja analysoimiseen. Nämä tavat ovat verkostokaaren (network trajectory) ja käännöksen käsitteet. Verkostokaaren käsitteen avulla voidaan samanaikaisesti tarkastella sekä teknologisen innovaation verkoston toimijoita ja näiden välisiä suhteita että tällaisen verkoston liikehdintää yli paikan ja ajan. Aiemmasta verkostotutkimuksesta liike-elämän kontekstissa tunnistan kolme erilaista verkostokaarta, joita kutsun päämääräperustaiseksi, mahdollisuusperustaiseksi ja yhdistetyksi verkostokaareksi. Tarkastellessani lähemmin näitä verkostokaaria, valotan tämän lähestymistavan tutkimuksellisia aukkoja. Esitän, että verkostokaaret (1) painottavat ihmisiä ja näiden välisiä suhteita teknologisen innovaatioprosessin pääajureina, (2) redusoivat ei-inhimilliset toimijat ainoastaan välineiksi edistää teknologisen innovaation kehittämistä ja levittämistä sekä (3) tuottavat melko deterministisen ja lineaarisen kuvan teknologisen innovaation verkoston muotoutumisesta.
Näihin tutkimuksellisiin aukkoihin kiinnitetään tässä tutkimuksessa erityistä huomiota. Ratkaisua haetaan toimijaverkkoteoriasta, joka mahdollistaa teknologisen innovaation verkoston muotoutumisen moniulotteisuuden, etenkin siihen liittyvän sosiomateriaalisuuden tarkastelun. Toimijaverkkoteoriassa keskeisen käännöksen käsitteen avulla voidaan kuvata ja analysoida teknologisen innovaation verkoston muotoutumista. Se nähdään tällöin alati muuttuvina sosiomateriaalisina prosesseina, joissa inhimilliset ja ei-inhimilliset toimijat muokkaavat liittolaistensa intressit oman tulkintansa mukaisiksi ja näin vakiinnuttavat oman asemansa teknologisen innovaation verkostossa. Samalla paljastuvat myös toimijoiden väliset valtasuhteet.
Tutkimuksen empiirisessä osuudessa tuotan kertomuksen teknologisen innovaation verkoston muotoutumisesta. Kertomus pohjautuu älykkään paperin tapaukseen sekä Callonin (1986a) neljän vaiheen käännöksen mallin heuristiseen hyödyntämiseen. Mallia lisäksi täydennetään tietyillä relationaalisilla ja jossain määrin metaforisilla sanoilla (lauma ja suodattuminen). Tämä kertomus tarjoaa moniulotteisen ja empiirisen ymmärryksen teknologisen innovaation verkoston muotoutumisesta. Se esittää useita toisiaan vastaan kamppailevia heterogeenisiä verkostoja (laumoja), inhimillisiä ja ei-inhimillisiä toimijoita, heidän toimiaan sekä heitä yhdistäviä kytköksiä teknologisen innovaation verkoston muotoutumisen aikana. Se tuo myös ilmi useita vaiheita, joiden aikana nämä heterogeeniset verkostot jatkuvasti muuttuvat, muuntuvat ja lopulta elpyvät osaksi yhtä heterogeenistä verkostoa. Samalla se avaa myös erilaisia strategioita, joiden avulla toimijat pyrkivät vakauttamaan näitä heterogeenisiä verkostoja.
Tulkitsemalla käännöksen ja verkostokaaren käsitteiden avulla älykkään paperin tapausta, uudistan ymmärrystä teknologisen innovaation verkoston muotoutumisesta. Laajennan näkemystä verkostoista prosesseina, eritoten vahvaa prosessinäkemystä verkostoihin väittämällä, että teknologisen innovaation verkostossa on kyse alati muuttuvista sosiaalisista prosesseista ja näin alati muuttuvista heterogeenisistä verkostoista (laumoista), jotka koostuvat ihmisten ja materiaalien sekä näiden välisten suhteiden vyyhdeistä. Tällaiset vyyhdit saadaan purettua auki tarkastelemalla teknologisen innovaation verkoston muotoutumista käännöksen prosessina, ja ne voidaan kuvata sosiomateriaalisena verkostokaarena.
Tarkemmin sanoen tutkimukseni kontribuoi toimijaverkkoteoriaa tarjoamalla hienostuneemman ymmärryksen käännöksen prosessin eri vaiheista ja alavaiheista. Tämän puitteissa se tarkastelee myös tiettyjen relationaalisten ja jossain määrin metaforisten sanojen käyttöä (laumat heterogeenisinä verkostoina ja suodattuminen), joita ei ole aiemmin käytetty toimijaverkkoteoreettisissa tutkimuksissa (tai verkostotutkimuksissa liike-elämän kontekstissa). Tutkimukseni tarjoaa myös muutamia strategioita, joiden avulla näitä heterogeenisiä verkostoja pyritään vakauttamaan. Nämä strategiat ovat kollaboratiivinen työnteko ja teknologian kehittäjien omakohtaiset urakehitysmahdollisuudet. Näiden lisäksi tutkimus lisää ymmärrystä teknologioiden avaamista ja ohjaamista konkreettisista kehityspoluista.
Sen lisäksi, että tutkimukseni valottaa ajatusta teknologisen innovaation verkostosta alati muuttuvina sosiomateriaalisina prosesseina ja siis heterogeenisinä verkostoina (laumoina), se kontribuoi verkostotutkimusta liike-elämän kontekstissa tarjoamalla myös näkemyksen teknologisen innovaation verkoston muotoutumisesta sosiomateriaalisena verkostokaarena. Tämä verkostokaari täydentää niitä kolmea verkostokaarta, jotka olen tunnistanut aiemmasta verkostotutkimuksesta liike-elämän kontekstissa. Se huomioi heterogeeniset verkostot ja tällaisten verkostojen muotoutumisen aikaiset jatkuvat valtataistelut toimijoiden välillä. Se myös tarjoaa laajemman selityskehyksen teknologisen innovaation verkoston muotoutumisen mahdollisille kulkusuunnille.
Tutkimustuloksilla on myös merkitystä käytännön liike-elämälle, etenkin niille yrityksille, jotka haluavat paremmin hallita verkottuneita innovaatiotoimintojaan. Tutkimustani hyödyntäen yritykset voivat paremmin ymmärtää pitkän aikavälin heterogeenisiä innovaatioprosesseja ja etenkin ei-inhimillisten toimijoiden, kollaboratiivisen työnteon sekä yksilöiden urakehitysmahdollisuuksien merkittävyyttä näissä prosesseissa.
Tunnistan kaksi lähestymistapaa teknologisen innovaation verkoston muotoutumisen kuvaamiseen ja analysoimiseen. Nämä tavat ovat verkostokaaren (network trajectory) ja käännöksen käsitteet. Verkostokaaren käsitteen avulla voidaan samanaikaisesti tarkastella sekä teknologisen innovaation verkoston toimijoita ja näiden välisiä suhteita että tällaisen verkoston liikehdintää yli paikan ja ajan. Aiemmasta verkostotutkimuksesta liike-elämän kontekstissa tunnistan kolme erilaista verkostokaarta, joita kutsun päämääräperustaiseksi, mahdollisuusperustaiseksi ja yhdistetyksi verkostokaareksi. Tarkastellessani lähemmin näitä verkostokaaria, valotan tämän lähestymistavan tutkimuksellisia aukkoja. Esitän, että verkostokaaret (1) painottavat ihmisiä ja näiden välisiä suhteita teknologisen innovaatioprosessin pääajureina, (2) redusoivat ei-inhimilliset toimijat ainoastaan välineiksi edistää teknologisen innovaation kehittämistä ja levittämistä sekä (3) tuottavat melko deterministisen ja lineaarisen kuvan teknologisen innovaation verkoston muotoutumisesta.
Näihin tutkimuksellisiin aukkoihin kiinnitetään tässä tutkimuksessa erityistä huomiota. Ratkaisua haetaan toimijaverkkoteoriasta, joka mahdollistaa teknologisen innovaation verkoston muotoutumisen moniulotteisuuden, etenkin siihen liittyvän sosiomateriaalisuuden tarkastelun. Toimijaverkkoteoriassa keskeisen käännöksen käsitteen avulla voidaan kuvata ja analysoida teknologisen innovaation verkoston muotoutumista. Se nähdään tällöin alati muuttuvina sosiomateriaalisina prosesseina, joissa inhimilliset ja ei-inhimilliset toimijat muokkaavat liittolaistensa intressit oman tulkintansa mukaisiksi ja näin vakiinnuttavat oman asemansa teknologisen innovaation verkostossa. Samalla paljastuvat myös toimijoiden väliset valtasuhteet.
Tutkimuksen empiirisessä osuudessa tuotan kertomuksen teknologisen innovaation verkoston muotoutumisesta. Kertomus pohjautuu älykkään paperin tapaukseen sekä Callonin (1986a) neljän vaiheen käännöksen mallin heuristiseen hyödyntämiseen. Mallia lisäksi täydennetään tietyillä relationaalisilla ja jossain määrin metaforisilla sanoilla (lauma ja suodattuminen). Tämä kertomus tarjoaa moniulotteisen ja empiirisen ymmärryksen teknologisen innovaation verkoston muotoutumisesta. Se esittää useita toisiaan vastaan kamppailevia heterogeenisiä verkostoja (laumoja), inhimillisiä ja ei-inhimillisiä toimijoita, heidän toimiaan sekä heitä yhdistäviä kytköksiä teknologisen innovaation verkoston muotoutumisen aikana. Se tuo myös ilmi useita vaiheita, joiden aikana nämä heterogeeniset verkostot jatkuvasti muuttuvat, muuntuvat ja lopulta elpyvät osaksi yhtä heterogeenistä verkostoa. Samalla se avaa myös erilaisia strategioita, joiden avulla toimijat pyrkivät vakauttamaan näitä heterogeenisiä verkostoja.
Tulkitsemalla käännöksen ja verkostokaaren käsitteiden avulla älykkään paperin tapausta, uudistan ymmärrystä teknologisen innovaation verkoston muotoutumisesta. Laajennan näkemystä verkostoista prosesseina, eritoten vahvaa prosessinäkemystä verkostoihin väittämällä, että teknologisen innovaation verkostossa on kyse alati muuttuvista sosiaalisista prosesseista ja näin alati muuttuvista heterogeenisistä verkostoista (laumoista), jotka koostuvat ihmisten ja materiaalien sekä näiden välisten suhteiden vyyhdeistä. Tällaiset vyyhdit saadaan purettua auki tarkastelemalla teknologisen innovaation verkoston muotoutumista käännöksen prosessina, ja ne voidaan kuvata sosiomateriaalisena verkostokaarena.
Tarkemmin sanoen tutkimukseni kontribuoi toimijaverkkoteoriaa tarjoamalla hienostuneemman ymmärryksen käännöksen prosessin eri vaiheista ja alavaiheista. Tämän puitteissa se tarkastelee myös tiettyjen relationaalisten ja jossain määrin metaforisten sanojen käyttöä (laumat heterogeenisinä verkostoina ja suodattuminen), joita ei ole aiemmin käytetty toimijaverkkoteoreettisissa tutkimuksissa (tai verkostotutkimuksissa liike-elämän kontekstissa). Tutkimukseni tarjoaa myös muutamia strategioita, joiden avulla näitä heterogeenisiä verkostoja pyritään vakauttamaan. Nämä strategiat ovat kollaboratiivinen työnteko ja teknologian kehittäjien omakohtaiset urakehitysmahdollisuudet. Näiden lisäksi tutkimus lisää ymmärrystä teknologioiden avaamista ja ohjaamista konkreettisista kehityspoluista.
Sen lisäksi, että tutkimukseni valottaa ajatusta teknologisen innovaation verkostosta alati muuttuvina sosiomateriaalisina prosesseina ja siis heterogeenisinä verkostoina (laumoina), se kontribuoi verkostotutkimusta liike-elämän kontekstissa tarjoamalla myös näkemyksen teknologisen innovaation verkoston muotoutumisesta sosiomateriaalisena verkostokaarena. Tämä verkostokaari täydentää niitä kolmea verkostokaarta, jotka olen tunnistanut aiemmasta verkostotutkimuksesta liike-elämän kontekstissa. Se huomioi heterogeeniset verkostot ja tällaisten verkostojen muotoutumisen aikaiset jatkuvat valtataistelut toimijoiden välillä. Se myös tarjoaa laajemman selityskehyksen teknologisen innovaation verkoston muotoutumisen mahdollisille kulkusuunnille.
Tutkimustuloksilla on myös merkitystä käytännön liike-elämälle, etenkin niille yrityksille, jotka haluavat paremmin hallita verkottuneita innovaatiotoimintojaan. Tutkimustani hyödyntäen yritykset voivat paremmin ymmärtää pitkän aikavälin heterogeenisiä innovaatioprosesseja ja etenkin ei-inhimillisten toimijoiden, kollaboratiivisen työnteon sekä yksilöiden urakehitysmahdollisuuksien merkittävyyttä näissä prosesseissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]