“Att skapa meningar” - kirjoitus ja kertomukset Torgny Lindgrenin romaaneissa Hummelhonung, Pölsan ja Dorés bibel
Svala, Marjaana (2015)
Svala, Marjaana
Tampere University Press
2015
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2015-02-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9717-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9717-9
Tiivistelmä
Kertomusten ja kirjoittamisen merkitys inhimillisessä todellisuudessa
Torgny Lindgrenin romaaneissa Hummelhonung, Pölsan ja Dorés bibel
Tutkimuksessa analysoidaan ruotsalaisen Torgny Lindgrenin romaaneja Hummelhonung (1995), Pölsan (2002) ja Dorés bibel (2005). Romaaneja tarkastellaan triptyykkinä: kolmena toisistaan erillisenä teoksena, joita kuitenkin yhdistää toisiinsa samankaltaisten teemojen ja rakenteiden varioiminen.
Tutkimuksessa eritellään sellaisia romaanien rakenteita, jotka tuottavat itsensätiedostavuutta. Toisaalta siinä osoitetaan, että tämä itsensätiedostavuus ei jää romaaneissa ainoastaan taiteen sisäiseksi itsereflektioksi, vaan sen kautta lähestytään kysymyksiä kertomusten merkityksestä inhimillisessä todellisuudessa sekä kertomusten ja elämän moniulotteisesta suhteesta toisiinsa.
Tutkimuksessa osoitetaan, että kertomusten ja kirjoittamisen merkityksen pohdinta inhimillisessä todellisuudessa on triptyykin romaanit läpäisevä teema. Jokainen romaani lähestyy sitä kuitenkin hieman eri näkökulmasta. Hummelhonung-romaanissa käsitellään elämästä kirjoittamisen ja siitä kertomisen tärkeyttä ja rajoituksia sekä elämäntarinan kertomisen ja kirjan kirjoittamisen välisiä yhtäläisyyksiä. Pölsan keskittyy lukijan rooliin sekä kertomusten ja kerronnan merkitykseen historiallisen menneisyyden käsittelyssä ja muistamisessa. Dorés bibel käsittelee kertomusten merkitystä identiteetille: sekä aiempien narratiivisten mallien tärkeyttä henkilöhahmojen elämässä että sellaisen taiteilijan asemaa ja roolia, jonka työ perustuu aiempiin kertomuksiin ja niiden uudelleenkirjoittamiseen.
Tutkimuksessa myös kyseenalaistetaan vallitseva näkemys Lindgrenin henkilöhahmojen “litteydestä” osoittamalla, että henkilöillä on mimeettisiä ulottuvuuksia, jotka tulevat esille muun muassa heidän reflektoidessaan kokemuksiaan siitä merkityksestä, joka kertomuksilla ja kirjoittamisella on heidän elämässään.
Tutkimuksessa tarkennetaan käsitystä siitä, miten Lindgren ei ole myöhäistuotannossaan siirtynyt hyppäyksenomaisesti ”eksistentiaalisista” teemoista metafiktiivisiin. Sen sijaan triptyykin romaaneissa jatketaan Lindgrenin varhaisemman tuotannon ”eksistentiaalisen” ulottuvuuden käsittelyä, mutta lähestytään sitä metafiktiivisten teemojen kautta ja suhteessa niihin.
Torgny Lindgrenin romaaneissa Hummelhonung, Pölsan ja Dorés bibel
Tutkimuksessa analysoidaan ruotsalaisen Torgny Lindgrenin romaaneja Hummelhonung (1995), Pölsan (2002) ja Dorés bibel (2005). Romaaneja tarkastellaan triptyykkinä: kolmena toisistaan erillisenä teoksena, joita kuitenkin yhdistää toisiinsa samankaltaisten teemojen ja rakenteiden varioiminen.
Tutkimuksessa eritellään sellaisia romaanien rakenteita, jotka tuottavat itsensätiedostavuutta. Toisaalta siinä osoitetaan, että tämä itsensätiedostavuus ei jää romaaneissa ainoastaan taiteen sisäiseksi itsereflektioksi, vaan sen kautta lähestytään kysymyksiä kertomusten merkityksestä inhimillisessä todellisuudessa sekä kertomusten ja elämän moniulotteisesta suhteesta toisiinsa.
Tutkimuksessa osoitetaan, että kertomusten ja kirjoittamisen merkityksen pohdinta inhimillisessä todellisuudessa on triptyykin romaanit läpäisevä teema. Jokainen romaani lähestyy sitä kuitenkin hieman eri näkökulmasta. Hummelhonung-romaanissa käsitellään elämästä kirjoittamisen ja siitä kertomisen tärkeyttä ja rajoituksia sekä elämäntarinan kertomisen ja kirjan kirjoittamisen välisiä yhtäläisyyksiä. Pölsan keskittyy lukijan rooliin sekä kertomusten ja kerronnan merkitykseen historiallisen menneisyyden käsittelyssä ja muistamisessa. Dorés bibel käsittelee kertomusten merkitystä identiteetille: sekä aiempien narratiivisten mallien tärkeyttä henkilöhahmojen elämässä että sellaisen taiteilijan asemaa ja roolia, jonka työ perustuu aiempiin kertomuksiin ja niiden uudelleenkirjoittamiseen.
Tutkimuksessa myös kyseenalaistetaan vallitseva näkemys Lindgrenin henkilöhahmojen “litteydestä” osoittamalla, että henkilöillä on mimeettisiä ulottuvuuksia, jotka tulevat esille muun muassa heidän reflektoidessaan kokemuksiaan siitä merkityksestä, joka kertomuksilla ja kirjoittamisella on heidän elämässään.
Tutkimuksessa tarkennetaan käsitystä siitä, miten Lindgren ei ole myöhäistuotannossaan siirtynyt hyppäyksenomaisesti ”eksistentiaalisista” teemoista metafiktiivisiin. Sen sijaan triptyykin romaaneissa jatketaan Lindgrenin varhaisemman tuotannon ”eksistentiaalisen” ulottuvuuden käsittelyä, mutta lähestytään sitä metafiktiivisten teemojen kautta ja suhteessa niihin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4769]