Korkeakoulujen professio Suomessa - kehityskulkuja, käsitteitä ja ajankuvia
Pekkola, Elias (2014)
Pekkola, Elias
Tampere University Press
2014
Hallintotiede - Administrative Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-12-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9654-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9654-7
Tiivistelmä
Korkeakoulujen professio Suomessa
Kokoomaväitöskirjassa tarkastellaan suomalaisen akateemisen profession rakennetta, määrittelyjä, johtamista sekä toimintaympäristöä. Tutkimus rakentuu kolmen tutkimusteeman varaan: i) profession määrittelyn ongelmallisuus, ii) erot akateemista työtä tekevien henkilöstöryhmien välillä sekä iii) korkeakoululaitoksen sektorierot. Väitöskirjan aineisto koostuu Muuttuva akateeminen professio -tutkimushankkeen Suomen kyselyaineistosta (N 1452), joka on otos suomalaisten korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä.
Väitöstutkimuksen havaintojen mukaan korkeakouluissa työskentelee akateemisissa tehtävissä eri statuksen omaavia henkilöstöryhmiä, joiden organisatorinen asema sekä työnkuvat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Eri henkilöstöryhmien väliset erot palkkauksessa, työsuhteen laadussa sekä vaikutusvallassa työorganisaatiossaan ovat erityisesti yliopisto-organisaatioiden rakenteellinen piirre. Yliopisto-organisaation akateemista henkilöstöä ei tulisi nykytilassaan tarkastella yhtenäisenä joukkona, sillä eri henkilöstöryhmien työympäristöt eroavat merkittävästi toisistaan.
Ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstö muodostaa yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöä yhtenäisemmän ryhmän. Ammattikorkeakoulujen henkilöstön muodollinen koulutustaso on vuosien saatossa noussut. Tästäkin huolimatta akateemisen profession ydintehtävät (tieteellisen tiedon laadunvarmistus, uusien akateemisten rekrytointi) tapahtuu edelleen yliopisto-organisaatiossa.
Korkeakoulusektoreiden urarakenteet ovat erilaisia. Erityisesti yliopistourien alkupäässä on hyvin monenlaisia työsuhteisiin ja työnkuviin liittyviä käytänteitä. Yliopistoissa ei ole tästäkään huolimatta rakennettu erilaisia uraprofiileja. Tämä näkyy urien pätkittymisenä ja joidenkin henkilöstöryhmien työn epävarmuutena.
Korkeakoulusektorit ja yliopistot eroavat selkeästi toisistaan päätöksentekokäytänteissä. Vaikka päätöksenteko on huomattavasti kollegiaalisempaa monialayliopistoissa kuin teknisissä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, on myös monialaisten yliopistojen johtamiskulttuuri manageriaalista. Johtamiskulttuuri ja päätöksentekorakenteet eivät siis välttämättä korreloi keskenään.
Väitöskirjatutkimus antaa aihetta jatkaa akateemisen profession tutkimusta erityisesti henkilöstövoimavarojen johtamisen näkökulmasta sekä (projekti)tutkijakunnan roolin osalta. Lähitulevaisuudessa yksi yliopistojen keskeisimmistä haasteista on ratkaista ulkopuolisen tutkimusrahoituksen turvin työskentelevän tutkijakunnan henkilöstöpoliittiset ongelmat. Haaste on suuri, sillä suomalainen akateeminen professio sekä akateemiset uramallit ovat kehittyneet vuosisatojen aikana opetustehtävän ympärille.
Kokoomaväitöskirjassa tarkastellaan suomalaisen akateemisen profession rakennetta, määrittelyjä, johtamista sekä toimintaympäristöä. Tutkimus rakentuu kolmen tutkimusteeman varaan: i) profession määrittelyn ongelmallisuus, ii) erot akateemista työtä tekevien henkilöstöryhmien välillä sekä iii) korkeakoululaitoksen sektorierot. Väitöskirjan aineisto koostuu Muuttuva akateeminen professio -tutkimushankkeen Suomen kyselyaineistosta (N 1452), joka on otos suomalaisten korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä.
Väitöstutkimuksen havaintojen mukaan korkeakouluissa työskentelee akateemisissa tehtävissä eri statuksen omaavia henkilöstöryhmiä, joiden organisatorinen asema sekä työnkuvat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Eri henkilöstöryhmien väliset erot palkkauksessa, työsuhteen laadussa sekä vaikutusvallassa työorganisaatiossaan ovat erityisesti yliopisto-organisaatioiden rakenteellinen piirre. Yliopisto-organisaation akateemista henkilöstöä ei tulisi nykytilassaan tarkastella yhtenäisenä joukkona, sillä eri henkilöstöryhmien työympäristöt eroavat merkittävästi toisistaan.
Ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstö muodostaa yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöä yhtenäisemmän ryhmän. Ammattikorkeakoulujen henkilöstön muodollinen koulutustaso on vuosien saatossa noussut. Tästäkin huolimatta akateemisen profession ydintehtävät (tieteellisen tiedon laadunvarmistus, uusien akateemisten rekrytointi) tapahtuu edelleen yliopisto-organisaatiossa.
Korkeakoulusektoreiden urarakenteet ovat erilaisia. Erityisesti yliopistourien alkupäässä on hyvin monenlaisia työsuhteisiin ja työnkuviin liittyviä käytänteitä. Yliopistoissa ei ole tästäkään huolimatta rakennettu erilaisia uraprofiileja. Tämä näkyy urien pätkittymisenä ja joidenkin henkilöstöryhmien työn epävarmuutena.
Korkeakoulusektorit ja yliopistot eroavat selkeästi toisistaan päätöksentekokäytänteissä. Vaikka päätöksenteko on huomattavasti kollegiaalisempaa monialayliopistoissa kuin teknisissä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, on myös monialaisten yliopistojen johtamiskulttuuri manageriaalista. Johtamiskulttuuri ja päätöksentekorakenteet eivät siis välttämättä korreloi keskenään.
Väitöskirjatutkimus antaa aihetta jatkaa akateemisen profession tutkimusta erityisesti henkilöstövoimavarojen johtamisen näkökulmasta sekä (projekti)tutkijakunnan roolin osalta. Lähitulevaisuudessa yksi yliopistojen keskeisimmistä haasteista on ratkaista ulkopuolisen tutkimusrahoituksen turvin työskentelevän tutkijakunnan henkilöstöpoliittiset ongelmat. Haaste on suuri, sillä suomalainen akateeminen professio sekä akateemiset uramallit ovat kehittyneet vuosisatojen aikana opetustehtävän ympärille.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]