Trauma recovery after a school shooting. The role of theory-based psychological care and attachment in facilitating recovery
Turunen, Tuija (2014)
Turunen, Tuija
Tampere University Press
2014
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9630-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9630-1
Tiivistelmä
Selviytyminen koulusurmien jälkeen.
Teoriapohjaisen psykososiaalisen tuen ja kiintymyssuhteen merkitys toipumiselle
Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten vuoksi suomalaisen koulujärjestelmän ja yhteiskunnan turvallisuudentunne järkkyi kaksi kertaa vuoden sisällä: vuosina 2007 ja 2008 tapahtuneet kouluampumiset vaativat yhteensä kahdeksantoista sivullisen hengen. Myös molemmat kouluampujat menehtyivät. Läheisensä menettäneiden omaisten oli kohdattava todellisuus, johon kuului perheenjäsenen äkillinen ja väkivaltainen kuolema. Selviytyneiden oppilaiden, opiskelijoiden ja koulujen henkilökunnan oli kohdattava ne tunteet ja reaktiot, joita hengenvaaraan joutuminen aiemmin turvallisessa työskentely-ympäristössä heissä herätti. Kouluampumiset herättivät pelkoa, turvattomuudentunnetta ja epäluuloja myös yhteisöllisesti ja valtakunnallisesti. Psykososiaalisen tuen tarve oli välitön, ja tukea tarjottiin kattavasti molempien koulusurmien jälkeen.
Koulusurmien jälkeisestä selviytymisestä ja siihen vaikuttavaista tekijöistä on vain vähän tutkimustietoa. Tämä väitöstutkimus esittelee Kauhajoen koulusurmien jälkihoidon traumateoreettisen pohjan ja analysoi akuutin ja pitkäkestoisen psykososiaalisen tuen perustana olevien kansallisten ja kansainvälisten suositusten toteutumista. Lisäksi väitöskirjassa mallinnetaan kaksi erityistä tukiprosessia: ensimmäinen on menehtyneiden omaisille tarjottu ammatillisesti johdettu vertaistukiprosessi ja toinen tapahtumakoulun opiskelijoille ja henkilökunnalle toipumisen tueksi tarjotun psykososiaalisen tuen vaihemalli. Tutkimus analysoi myös koulusurmille altistuneiden opiskelijoiden kokemuksia heille tarjotusta tuesta ja sen hoitavista elementeistä sekä kiintymyssuhteen merkitystä traumasta toipumiselle. Tutkimus toteutettiin Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen järjestämänä kahden vuoden seurantatutkimuksena.
Tutkimustulokset osoittavat, että sekä lyhyt- että pitkäkestoista tukea tarjottiin voimassaolevien suositusten mukaisesti niin yksilöille, perheille kuin yhteisöillekin. Erityistä tukea tarjottiin niille, joita traagiset tapahtumat koskettivat suoraan: läheisensä menettäneille omaisille sekä tapahtumakoulun opiskelijoille ja henkilökunnalle. Tukea ja psykoedukaatiota tarjottiin myös laajemmalle yhteisölle, kuten alueen muille kouluille sekä viranomaisille.
Kouluampumisille altistuneet opiskelijat saivat läheisiltään tukea ja kokivat sen tutkimusodotusten mukaisesti tärkeäksi. He arvostivat myös ammatillista psykososiaalista tukea ja erityisesti sen psykoedukatiiviisia ja psykoterapeuttisia elementtejä sekä palveluiden jatkuvuutta. Vakavimmin altistuneet opiskelijat olivat ammatillisen tuen piirissä muita useammin. He olivat tyytyväisiä tarjottuun tukeen koko kahden vuoden seurannan ajan. Myös menehtyneiden omaiset olivat tyytyväisiä heille tarjottuun ammatillisesti johdettuun vertaistukeen. Seurantatutkimuksen tulokset vahvistivat turvallisen kiintymyssuhteen hyödyn traumasta toipumiselle. Ne toivat myös esille turvattomiin kiintymyssuhteisiin liittyvät erityiset haavoittuvuudet: turvattomasti kiintyneet opiskelijat reagoivat posttraumaattisen stressin oirein eri tavoin ja toipumisen eri vaiheissa.
Psykososiaalisen tuen järjestäminen ja tarjoaminen on Suomessa lakisääteistä. On tärkeää, että järkyttyneitä yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä tuetaan voimassaoleviin suosituksiin ja ohjeistuksiin perustuvilla keinoilla ja menetelmillä. Tämän väitöstutkimuksen tuloksia ja mallinnettuja tukiprosesseja voidaan hyödyntää vastaavien tapahtumien jälkihoidossa. On olennaista ottaa huomioon myös kiintymyssuhdetyylien erityisyys sekä opiskelijoiden ja omaisten kokemukset tuen hoitavista elementeistä, kun psykososiaalisen tuen käytäntöjä kehitetään edelleen.
Teoriapohjaisen psykososiaalisen tuen ja kiintymyssuhteen merkitys toipumiselle
Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten vuoksi suomalaisen koulujärjestelmän ja yhteiskunnan turvallisuudentunne järkkyi kaksi kertaa vuoden sisällä: vuosina 2007 ja 2008 tapahtuneet kouluampumiset vaativat yhteensä kahdeksantoista sivullisen hengen. Myös molemmat kouluampujat menehtyivät. Läheisensä menettäneiden omaisten oli kohdattava todellisuus, johon kuului perheenjäsenen äkillinen ja väkivaltainen kuolema. Selviytyneiden oppilaiden, opiskelijoiden ja koulujen henkilökunnan oli kohdattava ne tunteet ja reaktiot, joita hengenvaaraan joutuminen aiemmin turvallisessa työskentely-ympäristössä heissä herätti. Kouluampumiset herättivät pelkoa, turvattomuudentunnetta ja epäluuloja myös yhteisöllisesti ja valtakunnallisesti. Psykososiaalisen tuen tarve oli välitön, ja tukea tarjottiin kattavasti molempien koulusurmien jälkeen.
Koulusurmien jälkeisestä selviytymisestä ja siihen vaikuttavaista tekijöistä on vain vähän tutkimustietoa. Tämä väitöstutkimus esittelee Kauhajoen koulusurmien jälkihoidon traumateoreettisen pohjan ja analysoi akuutin ja pitkäkestoisen psykososiaalisen tuen perustana olevien kansallisten ja kansainvälisten suositusten toteutumista. Lisäksi väitöskirjassa mallinnetaan kaksi erityistä tukiprosessia: ensimmäinen on menehtyneiden omaisille tarjottu ammatillisesti johdettu vertaistukiprosessi ja toinen tapahtumakoulun opiskelijoille ja henkilökunnalle toipumisen tueksi tarjotun psykososiaalisen tuen vaihemalli. Tutkimus analysoi myös koulusurmille altistuneiden opiskelijoiden kokemuksia heille tarjotusta tuesta ja sen hoitavista elementeistä sekä kiintymyssuhteen merkitystä traumasta toipumiselle. Tutkimus toteutettiin Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen järjestämänä kahden vuoden seurantatutkimuksena.
Tutkimustulokset osoittavat, että sekä lyhyt- että pitkäkestoista tukea tarjottiin voimassaolevien suositusten mukaisesti niin yksilöille, perheille kuin yhteisöillekin. Erityistä tukea tarjottiin niille, joita traagiset tapahtumat koskettivat suoraan: läheisensä menettäneille omaisille sekä tapahtumakoulun opiskelijoille ja henkilökunnalle. Tukea ja psykoedukaatiota tarjottiin myös laajemmalle yhteisölle, kuten alueen muille kouluille sekä viranomaisille.
Kouluampumisille altistuneet opiskelijat saivat läheisiltään tukea ja kokivat sen tutkimusodotusten mukaisesti tärkeäksi. He arvostivat myös ammatillista psykososiaalista tukea ja erityisesti sen psykoedukatiiviisia ja psykoterapeuttisia elementtejä sekä palveluiden jatkuvuutta. Vakavimmin altistuneet opiskelijat olivat ammatillisen tuen piirissä muita useammin. He olivat tyytyväisiä tarjottuun tukeen koko kahden vuoden seurannan ajan. Myös menehtyneiden omaiset olivat tyytyväisiä heille tarjottuun ammatillisesti johdettuun vertaistukeen. Seurantatutkimuksen tulokset vahvistivat turvallisen kiintymyssuhteen hyödyn traumasta toipumiselle. Ne toivat myös esille turvattomiin kiintymyssuhteisiin liittyvät erityiset haavoittuvuudet: turvattomasti kiintyneet opiskelijat reagoivat posttraumaattisen stressin oirein eri tavoin ja toipumisen eri vaiheissa.
Psykososiaalisen tuen järjestäminen ja tarjoaminen on Suomessa lakisääteistä. On tärkeää, että järkyttyneitä yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä tuetaan voimassaoleviin suosituksiin ja ohjeistuksiin perustuvilla keinoilla ja menetelmillä. Tämän väitöstutkimuksen tuloksia ja mallinnettuja tukiprosesseja voidaan hyödyntää vastaavien tapahtumien jälkihoidossa. On olennaista ottaa huomioon myös kiintymyssuhdetyylien erityisyys sekä opiskelijoiden ja omaisten kokemukset tuen hoitavista elementeistä, kun psykososiaalisen tuen käytäntöjä kehitetään edelleen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4769]