Clozapine - clinical studies on adverse effects and interactions
Seppälä, Niko (2014)
Seppälä, Niko
Tampere University Press
2014
Psykiatria - Psychiatry
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-10-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9565-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9565-6
Tiivistelmä
Klotsapiini on tehokkain psykoosilääke muille psykoosilääkkeille hoitoresistentissä skitsofreniassa. Klotsapiinilla on aggressiivisutta sekä itsetuhoisuutta vähentävä vaikutus. Sen käyttöä rajoittavat kuitenkin lukuisat sivuvaikutukset, joista tunnetuin on agranulosytoosi. Myös klotsapiinin aiheuttamien myokardiiti, aspiraatiopneumonia, ileus sekä painon nousu voivat olla hengenvaarallisia ja ne voivat aiheuttaa enemmän kuolemantapauksia, kuin agranulosytoosi. Klotsapiinin käyttöön liittyvä granulosytopenia ja agranulosytoosi sekä sydäntulehdus voivat edellyttää klotsapiinihoidon välitöntä keskeyttämistä, jolloin psykoosin uusiutumis- ja pahenemisriski ovat suuria. Klotsapiinin käyttöön liittyy myös monia muita epämiellyttäviä hoitoa haittaavia sivuvaikutuksia, joita ovat esimerkiksi sedaatio, syljenerityksen lisääntyminen ja kouristuskynnyksen aleneminen.
Klotsapiinilla on paljon yhteisvaikutuksia esimerkiksi muiden lääkkeiden kanssa. Se metaboloituu pääosin maksan sytokromijärjestelmän ja erityisesti CYP1A2:n kautta, joiden kautta monet lääkeaineet ja esimerkiksi tupakointi voivat vaikuttaa klotsapiinin metaboliaan.
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin retrospektiivisesti äkillisen klotsapiinihoidon lopettamisen vaikutusta psykoosioireisiin kun lääkitys jouduttiin lopettamaan ilman potilaasta johtuvaa syytä. Aineiston muodostivat 28 Pitkäniemen sairaalassa hoidettua skitsofreniapotilasta, joiden klotsapiinilääkitys lopetettiin heinäkuussa 1975, kun klotsapiinin käyttö kiellettiin Lääkintöhallituksen määräyksellä kahdeksen klotsapiinihoitoa saaneen potilaan menehdyttyä agranulosytoosiin. Lopettamisen seurauksena psykiatriset oireet lisääntyivät nopeasti noin puolella potilaista. Oireiden lisääntymisen todennäköisyyttä vähensi antikolinergisen lääkityksen tai muun psykoosilääkkeen käyttö. Toisessa osatyössä tutkittiin tupakoinnin vaikutusta seerumin klotsapiinipitoisuuteen 44 sairaalahoidossa olevalla potilaalla. Tupakoivien potilaiden seerumin klotsapiinipitoisuudet olivat merkitsevästi matalampia (38 %) kuin tupakoimattomien potilaiden. Tupakoivilla potilailla oli tilastollisesti merkitsevästi suuremmat painoon suhteutetut klotsapiiniannokset, vaikka heidän seerumin klotsapiinipitoisuutensa oli pienempi.
Kolmannessa ja neljännessä osatyössä käytettiin samaa kolmen sairaanhoitopiirin alueelta kerättyä 237:n klotsapiinipotilaan aineistoa. Kolmannessa osatyössä tutkittiin klotsapiinin subjektiivisia sivuvaikutuksia LUNSERS-itsearviointilomaketta käyttäen. Monimuuttuja-analyysissä todettiin yhteys seerumin klotsapiinipitoisuuden ja ilmoitettujen masennus-ahdistussivuvaikutuksen, nuoremman iän ja lääkityksestä koetun sedaation sekä lisääntyneen unien näkemisen välillä. Lisäksi psykoosilääkkeiden yhdistelmiä käyttävät potilaat raportoivat enemmän sympatikotonia-tensio -tyyppisiä oireita.
Neljännessä osatyössä tutkittiin tupakoinnin ja painoindeksin välistä suhdetta klotsapiinihoitoa saavilla potilailla. Tupakoivien ja tupakoimattomien potilaiden painoindekseissä ei todettu eroa toisin kuin aiemmissa, normaaliväestöä koskevissa tutkimuksissa. Kuitenkin runsaimmin tupakoivat klotsapiinihoitoa saavat potilaat olivat kaikkein eniten ylipainoisia.
Väitöskirjatutkimuksissa todettiin klotsapiinin äkillisen lopettamisen olevan yhteydessä sekavuuteen ja nopeisiin psykoosirelapseihin, joiden todennäköisyyttä pienensi samanaikainen antikolinergin ja antipsykootin käyttö. Tupakointi alensi seerumin klotsapiinipitoisuutta ja oli yhteydessä korkeampiin klotsapiiniannoksiin. Klotsapiinipitoisuudella, psykoosilääkkeiden yhdistelmähoidoilla ja iällä todettiin yhteys tiettyihin subjektiivisiin haittavaikutuksiin kuten masennus-ahdistuneisuus – sekä sympatikotonia-tensio tyyppisiksi määriteltyihin sivuvaikutuksiin sekä lisääntyneeseen unien näkemiseen. On mahdollista, että kliinisessä aineistossa vahvemmin oireilevat potilaat saattoivat valikoitua käyttämään suurempia lääkeannoksia sekä eri lääkkeiden yhdistelmiä. Tupakoivien ja tupakoimattomien painoindekseissä ei todettu eroa, mutta paljon tupakoivien potilaiden joukosta joutui alaryhmä, jossa painon nousu oli poikkeuksellisen suurta. Tupakointi, kuten ylipainokin ovat merkittävimpiä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, näin ollen tähän potilasryhmään tulisikin kiinnittää erityistä huomiota.
Klotsapiinilla on paljon yhteisvaikutuksia esimerkiksi muiden lääkkeiden kanssa. Se metaboloituu pääosin maksan sytokromijärjestelmän ja erityisesti CYP1A2:n kautta, joiden kautta monet lääkeaineet ja esimerkiksi tupakointi voivat vaikuttaa klotsapiinin metaboliaan.
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin retrospektiivisesti äkillisen klotsapiinihoidon lopettamisen vaikutusta psykoosioireisiin kun lääkitys jouduttiin lopettamaan ilman potilaasta johtuvaa syytä. Aineiston muodostivat 28 Pitkäniemen sairaalassa hoidettua skitsofreniapotilasta, joiden klotsapiinilääkitys lopetettiin heinäkuussa 1975, kun klotsapiinin käyttö kiellettiin Lääkintöhallituksen määräyksellä kahdeksen klotsapiinihoitoa saaneen potilaan menehdyttyä agranulosytoosiin. Lopettamisen seurauksena psykiatriset oireet lisääntyivät nopeasti noin puolella potilaista. Oireiden lisääntymisen todennäköisyyttä vähensi antikolinergisen lääkityksen tai muun psykoosilääkkeen käyttö. Toisessa osatyössä tutkittiin tupakoinnin vaikutusta seerumin klotsapiinipitoisuuteen 44 sairaalahoidossa olevalla potilaalla. Tupakoivien potilaiden seerumin klotsapiinipitoisuudet olivat merkitsevästi matalampia (38 %) kuin tupakoimattomien potilaiden. Tupakoivilla potilailla oli tilastollisesti merkitsevästi suuremmat painoon suhteutetut klotsapiiniannokset, vaikka heidän seerumin klotsapiinipitoisuutensa oli pienempi.
Kolmannessa ja neljännessä osatyössä käytettiin samaa kolmen sairaanhoitopiirin alueelta kerättyä 237:n klotsapiinipotilaan aineistoa. Kolmannessa osatyössä tutkittiin klotsapiinin subjektiivisia sivuvaikutuksia LUNSERS-itsearviointilomaketta käyttäen. Monimuuttuja-analyysissä todettiin yhteys seerumin klotsapiinipitoisuuden ja ilmoitettujen masennus-ahdistussivuvaikutuksen, nuoremman iän ja lääkityksestä koetun sedaation sekä lisääntyneen unien näkemisen välillä. Lisäksi psykoosilääkkeiden yhdistelmiä käyttävät potilaat raportoivat enemmän sympatikotonia-tensio -tyyppisiä oireita.
Neljännessä osatyössä tutkittiin tupakoinnin ja painoindeksin välistä suhdetta klotsapiinihoitoa saavilla potilailla. Tupakoivien ja tupakoimattomien potilaiden painoindekseissä ei todettu eroa toisin kuin aiemmissa, normaaliväestöä koskevissa tutkimuksissa. Kuitenkin runsaimmin tupakoivat klotsapiinihoitoa saavat potilaat olivat kaikkein eniten ylipainoisia.
Väitöskirjatutkimuksissa todettiin klotsapiinin äkillisen lopettamisen olevan yhteydessä sekavuuteen ja nopeisiin psykoosirelapseihin, joiden todennäköisyyttä pienensi samanaikainen antikolinergin ja antipsykootin käyttö. Tupakointi alensi seerumin klotsapiinipitoisuutta ja oli yhteydessä korkeampiin klotsapiiniannoksiin. Klotsapiinipitoisuudella, psykoosilääkkeiden yhdistelmähoidoilla ja iällä todettiin yhteys tiettyihin subjektiivisiin haittavaikutuksiin kuten masennus-ahdistuneisuus – sekä sympatikotonia-tensio tyyppisiksi määriteltyihin sivuvaikutuksiin sekä lisääntyneeseen unien näkemiseen. On mahdollista, että kliinisessä aineistossa vahvemmin oireilevat potilaat saattoivat valikoitua käyttämään suurempia lääkeannoksia sekä eri lääkkeiden yhdistelmiä. Tupakoivien ja tupakoimattomien painoindekseissä ei todettu eroa, mutta paljon tupakoivien potilaiden joukosta joutui alaryhmä, jossa painon nousu oli poikkeuksellisen suurta. Tupakointi, kuten ylipainokin ovat merkittävimpiä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, näin ollen tähän potilasryhmään tulisikin kiinnittää erityistä huomiota.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]