Arthroscopy for Degenerative Meniscus Tear
Sihvonen, Raine (2014)
Sihvonen, Raine
Tampere University Press
2014
Kirurgia/ortopedia ja traumatologia - Surgery/orthopedics and traumatology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9460-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9460-4
Tiivistelmä
Polven tähystystoimenpide on yleisin ortopedinen leikkaustoimenpide. Niitä tehdään USA:ssa n. 2 miljoonaa ja Suomessa n 30 000 vuosittain. Suurin osa toimenpiteistä tehdään sellaisten polvioireiden hoitamiseksi, jotka liittyvät polven degeneraatioon eli rappeumaan. Polven degeneraatio on jatkumo oireita ja polven muutoksia, jotka alussa saattavat olla vähäisiä ja vain ajoittaisia. Alkuvaiheessa muutoksiin kuuluvat rustopintojen rispaantuminen ja yksittäiset vauriot sekä nivelkierukan haurastuminen ja repeämät. Polven degeneraation myöhäisvaihe on polven nivelrikko. Nykyisten suositusten mukaan sellaisia polvia, joiden päädiagnoosi on nivelrikko, ei pitäisi tähystää. Polven rappeumaan liittyvän kierukkarepeämän hoito, tähystyksellinen osapoisto, on yleisin yksittäinen ortopedinen toimenpide. Yleisin syy kierukkarepeämäleikkaukseen on polvikipu, mutta on myös muita syitä, kuten polven ns. mekaaniset oireet (jumiutuminen ja lukkiutuminen). Samalla kun kipu on aina relatiivinen indikaatio kirurgiselle hoidolle, mekaanista oiretta pidetään lähes absoluuttisena indikaationa, koska mekaanisen oireen ajatellaan syntyvän kierukan repeämästä ja olevan siten hoidettavissa kierukan revenneen osan poistamisella. Korkeatasoinen tieteellinen näyttö kierukkatoimenpiteen tehosta potilaiden oireisiin kuitenkin puuttuu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää onko degeneratiivisen kierukkarepeämän tähystyksellinen osapoisto tehokas hoitomuoto. Lisäksi selvitettiin onko polven mekaaninen oire hyväksyttävä syy polven tähystykselle.
Tutkimus koostui satunnaistetusta lumekontrolloidusta tutkimuksesta sekä kohorttitutkimuksesta. Kontrolloidussa tutkimuksessa 146 35 – 65 vuotiasta potilasta satunnaistettiin joko kierukan osapoistoon tai lumetoimenpiteeseen. Kohorttitutkimuksessa 765 potilasta, joilla todettiin rappeumaperäinen kierukkarepeämä, jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan oliko heillä ennen toimenpidettä polven mekaanista oireilua vai ei. Molemmissa tutkimuksen osa-alueissa leikkaushoidon tulosta arvioitiin vertaamalla ryhmiä keskenään. Tulosten arviointiin käytettiin potilaille sopivia ja validoituja mittareita sekä potilaiden tyytyväisyyttä ja arviota polvensa tilanteesta verrattuna tilanteeseen ennen tähystystä 12 kk kuluttua toimenpiteestä.
Vaikka satunnaistetussa tutkimuksessa molemmissa ryhmissä havaittiin huomattava polven tilanteen muutos parempaan toimenpiteen jälkeen, ei ryhmien välillä havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa millään tulosmuuttujalla arvioitaessa. Polven mekaaninen oire ei helpottanut kierukan osapoistolla enempää kuin lumetoimenpiteellä. Kohorttitutkimuksessa havaittiin, että polven lähtötilanne ja leikkaustulos ovat huonompia sellaisilla potilailla, joilla oli mekaanista oireilua, eikä mekaaninen oire ollut yksittäinen tulosta ennustava tekijä.
Tämä tutkimus osoittaa, että polven nivelkierukan tähystyksellinen osapoisto ei ole tehokkaampi kuin lumetoimenpide sellaisten potilaiden polvioireiden hoidossa, joilla on polven rappeumaan liittyvä kierukkarepeämä. Niillä potilailla, joilla todetaan mekaanista oireilua, leikkaustulos on vielä huonompi, eikä mekaanista oiretta näin ollen voida pitää indikaationa tähystykselle. Tähystystoimenpiteestä olisikin pidättäydyttävä silloin, kun polvioireen taustalla epäillään olevan rappeumaan liittyvä nivelkierukkarepeämä.
Tutkimus koostui satunnaistetusta lumekontrolloidusta tutkimuksesta sekä kohorttitutkimuksesta. Kontrolloidussa tutkimuksessa 146 35 – 65 vuotiasta potilasta satunnaistettiin joko kierukan osapoistoon tai lumetoimenpiteeseen. Kohorttitutkimuksessa 765 potilasta, joilla todettiin rappeumaperäinen kierukkarepeämä, jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan oliko heillä ennen toimenpidettä polven mekaanista oireilua vai ei. Molemmissa tutkimuksen osa-alueissa leikkaushoidon tulosta arvioitiin vertaamalla ryhmiä keskenään. Tulosten arviointiin käytettiin potilaille sopivia ja validoituja mittareita sekä potilaiden tyytyväisyyttä ja arviota polvensa tilanteesta verrattuna tilanteeseen ennen tähystystä 12 kk kuluttua toimenpiteestä.
Vaikka satunnaistetussa tutkimuksessa molemmissa ryhmissä havaittiin huomattava polven tilanteen muutos parempaan toimenpiteen jälkeen, ei ryhmien välillä havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa millään tulosmuuttujalla arvioitaessa. Polven mekaaninen oire ei helpottanut kierukan osapoistolla enempää kuin lumetoimenpiteellä. Kohorttitutkimuksessa havaittiin, että polven lähtötilanne ja leikkaustulos ovat huonompia sellaisilla potilailla, joilla oli mekaanista oireilua, eikä mekaaninen oire ollut yksittäinen tulosta ennustava tekijä.
Tämä tutkimus osoittaa, että polven nivelkierukan tähystyksellinen osapoisto ei ole tehokkaampi kuin lumetoimenpide sellaisten potilaiden polvioireiden hoidossa, joilla on polven rappeumaan liittyvä kierukkarepeämä. Niillä potilailla, joilla todetaan mekaanista oireilua, leikkaustulos on vielä huonompi, eikä mekaanista oiretta näin ollen voida pitää indikaationa tähystykselle. Tähystystoimenpiteestä olisikin pidättäydyttävä silloin, kun polvioireen taustalla epäillään olevan rappeumaan liittyvä nivelkierukkarepeämä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4766]