Preoperative assessment of endometrial carcinoma
Saarelainen, Sami (2013)
Saarelainen, Sami
Tampere University Press
2013
Synnytys- ja naistentautioppi - Obstetrics and Gynaecology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2013-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9298-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9298-3
Tiivistelmä
Endometriumkarsinooman leikkausta edeltävä tutkiminen
Endometriumkarsinooma eli kohdunrungon syöpä on länsimaissa naisten yleisin gynekologinen syöpä. Endometriumkarsinooman hoidon kulmakivi on leikkaus, johon kuuluu kohdun ja munasarjojen sekä munanjohtimien poisto. Lisäksi niille potilaille, joilla todetaan olevan kohonnut riski kasvaimen etäpesäkkeille, tulisi tehdä lantion ja para-aortaalialueen imusolmukkeiden poisto. Laajemmalla leikkauksella voidaan arvioida syövän levinneisyyttä ja kohdentaa leikkauksen jälkeinen säde- tai solunsalpaajahoito niille potilaille, joille näistä hoidoista arvellaan olevan hyötyä.
Imusolmukkeiden poisto lisää leikkausaikaa ja voi lisätä verenhukkaa sekä riskiä leikkauksen jälkeisiin infektioihin. Imusolmukkeiden poiston jälkeen mahdollisesti ilmaantuva alaraajojen turvotus voi olla hankalahoitoinen ja huonontaa potilaan elämänlaatua. Koska imusolmukkeiden poistolla on näitä haitallisia sivuvaikutuksia, tulisi levinneisyyden riskin arvioimiseksi olla käytössä riittävän tarkkoja menetelmiä leikkauksen laajuudesta päätettäessä. Tällä hetkellä riskin arviointi pääosin perustuu kasvaimen histologisen erilaistumisasteen tutkimiseen sekä kasvaimen kohtulihasinvaasion arvioimiseen kuvantamismenetelmillä, tavallisimmin kaksiulotteisella ultraäänitutkimuksella tai magneettikuvantamisella. Näiden menetelmien osuvuus kuitenkin vaihtelee.
Kasvaimen syvän kohtulihasinvaasion (yli puolet kohtulihaksen paksuudesta) on todettu olevan itsenäinen taudin leviämistä ennustava tekijä. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kolmiulotteisen energiadopplerkuvantamisen, kolmiulotteisen ultraäänitutkimuksen sekä magneettikuvantamisen hyödyllisyyttä kasvaimen invaasion arvioimisessa. Lisäksi selvitettiin seerumista mitattujen biomarkkereiden sekä verisuonikasvutekijöiden käyttökelpoisuutta leikkausta edeltävässä levinneisyyden riskin arvioinnissa.
Kolmiulotteisella energiadopplerkuvantamisella arvioitu endometriumin verisuonitus oli voimakkaampaa niillä potilailla, joilla kasvaimen kohtulihasinvaasio oli syvä. Kuvantamisella arvioitu verenvirtausta kuvaava indeksi sekä endometriumin tilavuus olivat itsenäisiä kasvaimen invaasiota ennustavia tekijöitä. Immunohistokemiallisilla menetelmillä arvioitu kasvaimen verisuonitiheys todettiin korreloivan kolmiulotteisella energiadopplerkuvantamisella arvioituun verisuonituksen määrään.
Magneettikuvantaminen oli herkempi kohtulihasinvaasion arvioimisessa, kun taas kolmiulotteinen ultraäänitutkimus oli tarkempi. Näiden kuvantamismenetelmien peräkkäinen yhdistäminen tuotti parhaan diagnostisen osuvuuden.
Potilaiden seerumista mitattiin tavallisimmin munasarjasyövässä käytettyjen merkkiaineiden CA 12-5 ja HE4 pitoisuudet. Näiden biomarkkereiden yhdistelmä ennusti paremmin taudin levinneisyyttä kuin nämä merkkiaineet yksinään käytettynä. Lisäksi seerumista mitatun korkean verisuonten endoteliaalisen kasvutekijän (VEGF) pitoisuuden todettiin liittyvän levinneeseen syöpään.
Endometriumkarsinooma eli kohdunrungon syöpä on länsimaissa naisten yleisin gynekologinen syöpä. Endometriumkarsinooman hoidon kulmakivi on leikkaus, johon kuuluu kohdun ja munasarjojen sekä munanjohtimien poisto. Lisäksi niille potilaille, joilla todetaan olevan kohonnut riski kasvaimen etäpesäkkeille, tulisi tehdä lantion ja para-aortaalialueen imusolmukkeiden poisto. Laajemmalla leikkauksella voidaan arvioida syövän levinneisyyttä ja kohdentaa leikkauksen jälkeinen säde- tai solunsalpaajahoito niille potilaille, joille näistä hoidoista arvellaan olevan hyötyä.
Imusolmukkeiden poisto lisää leikkausaikaa ja voi lisätä verenhukkaa sekä riskiä leikkauksen jälkeisiin infektioihin. Imusolmukkeiden poiston jälkeen mahdollisesti ilmaantuva alaraajojen turvotus voi olla hankalahoitoinen ja huonontaa potilaan elämänlaatua. Koska imusolmukkeiden poistolla on näitä haitallisia sivuvaikutuksia, tulisi levinneisyyden riskin arvioimiseksi olla käytössä riittävän tarkkoja menetelmiä leikkauksen laajuudesta päätettäessä. Tällä hetkellä riskin arviointi pääosin perustuu kasvaimen histologisen erilaistumisasteen tutkimiseen sekä kasvaimen kohtulihasinvaasion arvioimiseen kuvantamismenetelmillä, tavallisimmin kaksiulotteisella ultraäänitutkimuksella tai magneettikuvantamisella. Näiden menetelmien osuvuus kuitenkin vaihtelee.
Kasvaimen syvän kohtulihasinvaasion (yli puolet kohtulihaksen paksuudesta) on todettu olevan itsenäinen taudin leviämistä ennustava tekijä. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kolmiulotteisen energiadopplerkuvantamisen, kolmiulotteisen ultraäänitutkimuksen sekä magneettikuvantamisen hyödyllisyyttä kasvaimen invaasion arvioimisessa. Lisäksi selvitettiin seerumista mitattujen biomarkkereiden sekä verisuonikasvutekijöiden käyttökelpoisuutta leikkausta edeltävässä levinneisyyden riskin arvioinnissa.
Kolmiulotteisella energiadopplerkuvantamisella arvioitu endometriumin verisuonitus oli voimakkaampaa niillä potilailla, joilla kasvaimen kohtulihasinvaasio oli syvä. Kuvantamisella arvioitu verenvirtausta kuvaava indeksi sekä endometriumin tilavuus olivat itsenäisiä kasvaimen invaasiota ennustavia tekijöitä. Immunohistokemiallisilla menetelmillä arvioitu kasvaimen verisuonitiheys todettiin korreloivan kolmiulotteisella energiadopplerkuvantamisella arvioituun verisuonituksen määrään.
Magneettikuvantaminen oli herkempi kohtulihasinvaasion arvioimisessa, kun taas kolmiulotteinen ultraäänitutkimus oli tarkempi. Näiden kuvantamismenetelmien peräkkäinen yhdistäminen tuotti parhaan diagnostisen osuvuuden.
Potilaiden seerumista mitattiin tavallisimmin munasarjasyövässä käytettyjen merkkiaineiden CA 12-5 ja HE4 pitoisuudet. Näiden biomarkkereiden yhdistelmä ennusti paremmin taudin levinneisyyttä kuin nämä merkkiaineet yksinään käytettynä. Lisäksi seerumista mitatun korkean verisuonten endoteliaalisen kasvutekijän (VEGF) pitoisuuden todettiin liittyvän levinneeseen syöpään.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4766]