The Clinical Relevance of Anti-Gliadin Antibodies in the Ageing Population
Ruuskanen, Anitta (2014)
Ruuskanen, Anitta
Tampere University Press
2014
Sisätautioppi - Internal Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-03-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9259-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9259-4
Tiivistelmä
Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa vehnän, rukiin tai ohran varastoproteiini, gluteeni, aiheuttaa geneettisesti alttiilla henkilöillä tulehdusreaktion ohutsuolen limakalvolle johtaen lopulta suolinukan vaurioitumiseen ja ravintoaineiden imeytymishäiriöön. Vehnän gluteenin osaa, gliadiinia vastaan kohdistuvia gliadiinivasta-aineita (AGA) on käytetty keliakian seulonnassa, ja tutkimuksissa on esitetty, että ne voisivat olla gluteeniherkkyyden ja keliakian ensimmäinen ja ainoa merkki. Gliadiinivasta-aineita löytyy kuitenkin usein terveiltäkin. Keliakian lisäksi gliadiinivasta-ainepositiivisuus on yhdistetty muihin autoimmuunisairauksiin ja neurologisiin sairauksiin, erityisesti ataksiaan ja neuropatioihin sekä psykiatrisiin sairauksiin. Gluteeniherkkyyden käsite on viime aikoina laajentunut keliakian ulkopuolelle. Gluteenin on todettu aiheuttavan monenlaisia oireita, vaikka varsinaista keliakiaa ei olisikaan todettu. Gliadiinivasta-aineiden on ajateltu osoittavan gluteeniherkkyyttä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää gliadiinivasta-aineposiivisuuden kliinistä merkitystä vanhemmassa väestössä, joka on altistunut gluteenille ravinnossaan vuosikymmenten ajan.
Tutkimus koostui kolmesta osatyöstä. Aineistona oli 2815 52-76-vuotiasta henkilöä, joista määritettiin gliadiini- ja transglutaminaasi-2-vasta-aineet. Osatyössä I tutkimuksen kohteena olivat kaikki AGA-positiiviset sekä heille satunnaisesti valitut ikä- ja sukupuolivakioidut vasta-ainenegatiiviset verrokit. Molempien ryhmien sairauskertomuksista kerättiin tiedot sairaushistoriasta ja vertailemalla tietoja selvitettiin, liittyykö AGA-positiivisuus joihinkin sairauksiin. Osatöissä II ja III vasta-aineet määritettiin uudestaan samalta väestöltä. Pysyvästi AGA-positiiviset, joilla todettiin lisäksi keliakialle altistava HLA-tyyppi, mutta ei transglutaminaasi-2 vasta-aineita, sekä näille satunnaisesti valitut toistuvasti vasta-ainenegatiiviset ikä-ja sukupuolivakioidut verrokit muodostivat osatöiden II-III tutkimusryhmät. Osatyössä II tutkittiin gastroskopian ja ohutsuolibiopsian avulla, onko pysyvästi AGA-positiivisilla keliakiaa ja liittyykö AGA-positiivisuuteen vatsaoireita. Tutkimuksessa molemmat ryhmät haastateltiin ja he täyttivät The Gastrointestinal Symptom Rating Scale -kyselyn. Osatyössä III molemmille ryhmille tehtiin perusteellinen neurologinen tutkimus ja psyykkistä hyvinvointia kartoitettiin haastattelulla ja Psychological General Well-Being (PGWB), Short Form 36 Health Survey (SF-36) ja Depression Scale (DEPS) -kyselyillä. Aiempi sairaushistoria selvitettiin lisäksi sairauskertomustiedoista.
Osatyöt I ja II osoittivat, että gliadiinivasta-aineet ovat väestössä yleisiä (14%) ja usein pysyviä. Kymmenellä prosentilla kaikista 381 AGA-positiivisista oli todettu keliakia. Kliniseen tutkimukseen osallistui 49 toistuvasti AGA-positiivista keliakialle perinnöllisesti altista henkilöä ja 52 toistuvasti AGA-negatiivista verrokkia. Yhdellä 36:sta (2.8%:lla) gastroskopoidusta toistuvasti AGA-positiivisesta perinnöllisesti keliakialle alttiista henkilöstä todettiin keliakia. Yli puolella (54%:lla) näistä gastroskopoiduista oli ohutsuolen limakalvolla tulehdusmuutoksia, vaikka keliakialle tyypillistä suolinukan atrofiaa ei todettukaan. Toistuvasti AGA-positiivisilla oli myös enemmän vatsaoireita kuin verrokeilla. Osatyössä I AGA-positiivisuus näytti liittyvän nivelreumaan ja masennukseen. Yhteyttä neurologisiin sairauksiin ei löytynyt. Osatyössä III ei todettu eroa eri sairauksien esiintyvyydessä tai psyykkisessä hyvinvoinnissa toistuvasti AGA-positiivisten ja AGA-negatiivisten verrokkien välillä.
Tämä tutkimus osoitti, että gliadiinivasta-aineet ovat ikääntyvässä väestössä yleisiä ja usein pysyviä. Niillä on kuitenkin vain harvoin kliinistä merkitystä. Yhteyttä neurologisten sairauksien ja AGA-positiivisuuden välillä ei tässä tutkimuksessa voitu osoittaa väestötasolla. Lisää tutkimuksia tarvitaan selvittämään, aiheuttaako gluteeni pysyvästi AGA-positiivisilla keliakialle perinnöllisesti alttiilla henkilöillä todetut ohutsuolimuutokset ja vatsaoireet.
Tutkimus koostui kolmesta osatyöstä. Aineistona oli 2815 52-76-vuotiasta henkilöä, joista määritettiin gliadiini- ja transglutaminaasi-2-vasta-aineet. Osatyössä I tutkimuksen kohteena olivat kaikki AGA-positiiviset sekä heille satunnaisesti valitut ikä- ja sukupuolivakioidut vasta-ainenegatiiviset verrokit. Molempien ryhmien sairauskertomuksista kerättiin tiedot sairaushistoriasta ja vertailemalla tietoja selvitettiin, liittyykö AGA-positiivisuus joihinkin sairauksiin. Osatöissä II ja III vasta-aineet määritettiin uudestaan samalta väestöltä. Pysyvästi AGA-positiiviset, joilla todettiin lisäksi keliakialle altistava HLA-tyyppi, mutta ei transglutaminaasi-2 vasta-aineita, sekä näille satunnaisesti valitut toistuvasti vasta-ainenegatiiviset ikä-ja sukupuolivakioidut verrokit muodostivat osatöiden II-III tutkimusryhmät. Osatyössä II tutkittiin gastroskopian ja ohutsuolibiopsian avulla, onko pysyvästi AGA-positiivisilla keliakiaa ja liittyykö AGA-positiivisuuteen vatsaoireita. Tutkimuksessa molemmat ryhmät haastateltiin ja he täyttivät The Gastrointestinal Symptom Rating Scale -kyselyn. Osatyössä III molemmille ryhmille tehtiin perusteellinen neurologinen tutkimus ja psyykkistä hyvinvointia kartoitettiin haastattelulla ja Psychological General Well-Being (PGWB), Short Form 36 Health Survey (SF-36) ja Depression Scale (DEPS) -kyselyillä. Aiempi sairaushistoria selvitettiin lisäksi sairauskertomustiedoista.
Osatyöt I ja II osoittivat, että gliadiinivasta-aineet ovat väestössä yleisiä (14%) ja usein pysyviä. Kymmenellä prosentilla kaikista 381 AGA-positiivisista oli todettu keliakia. Kliniseen tutkimukseen osallistui 49 toistuvasti AGA-positiivista keliakialle perinnöllisesti altista henkilöä ja 52 toistuvasti AGA-negatiivista verrokkia. Yhdellä 36:sta (2.8%:lla) gastroskopoidusta toistuvasti AGA-positiivisesta perinnöllisesti keliakialle alttiista henkilöstä todettiin keliakia. Yli puolella (54%:lla) näistä gastroskopoiduista oli ohutsuolen limakalvolla tulehdusmuutoksia, vaikka keliakialle tyypillistä suolinukan atrofiaa ei todettukaan. Toistuvasti AGA-positiivisilla oli myös enemmän vatsaoireita kuin verrokeilla. Osatyössä I AGA-positiivisuus näytti liittyvän nivelreumaan ja masennukseen. Yhteyttä neurologisiin sairauksiin ei löytynyt. Osatyössä III ei todettu eroa eri sairauksien esiintyvyydessä tai psyykkisessä hyvinvoinnissa toistuvasti AGA-positiivisten ja AGA-negatiivisten verrokkien välillä.
Tämä tutkimus osoitti, että gliadiinivasta-aineet ovat ikääntyvässä väestössä yleisiä ja usein pysyviä. Niillä on kuitenkin vain harvoin kliinistä merkitystä. Yhteyttä neurologisten sairauksien ja AGA-positiivisuuden välillä ei tässä tutkimuksessa voitu osoittaa väestötasolla. Lisää tutkimuksia tarvitaan selvittämään, aiheuttaako gluteeni pysyvästi AGA-positiivisilla keliakialle perinnöllisesti alttiilla henkilöillä todetut ohutsuolimuutokset ja vatsaoireet.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4747]