Työssä uupuvat naiset ja masennus
Rikala, Sanna (2013)
Rikala, Sanna
Tampere University Press
2013
Sukupuolentutkimus - Gender Studies
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2013-10-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9218-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9218-1
Tiivistelmä
Missä kulkee raja kuormittaviin työoloihin liittyvän uupumuksen ja yksilön sairaudeksi ymmärretyn masennuksen välillä? Miksi sairauslomien ja työkyvyttömyyden syynä nopeasti lisääntynyt masennus näyttäytyy erityisesti naisten terveysongelmana?
Väitöskirja avaa yhteiskunnallisen näkökulman työssä uupuvien naisten masennukseen. Tutkimus pohjautuu työuupuneiden ja masennuksen perusteella sairauslomalla olleiden naisten kirjoituksiin ja haastatteluihin. Tutkimus tarkastelee työssä uupuvien masennusta osana työelämässä esiintyvää pahoinvointioireilua ja asettaa henkilökohtaiset kokemukset laajempaan yhteiskunta- ja sukupuolipoliittiseen yhteyteen.
Tutkimus hahmottaa työelämässä esiin nousseen uupumus- ja masennusoireilun osaksi kehityssuuntaa, jossa yhteiskunnallisia ongelmia on ryhdytty käsittelemään lääketieteellisessä kehyksessä. Tutkija pohtii, mitä oikeastaan tapahtuu prosesseissa, joissa työelämässä koetut ongelmat muotoutuvat vähitellen yksilölliseksi terveysongelmaksi, joka usein diagnosoidaan masennukseksi. Tutkimus kuvailee työuupumuksen etenemistä vaihe vaiheelta naisten toiminnan ja valintojen näkökulmasta. Naiset pyrkivät vaikuttamaan aktiivisesti työoloissa ilmeneviin ongelmiin ja välttämään sairauslomaa mahdollisimman pitkään. Mikäli sairauslomalle jääminen oli ainut toimintavaihtoehto vaikeassa työtilanteessa, naiset jatkoivat mieluummin työssä sinnittelyä, jolloin uupumus- ja masennusoireet vaikeutuivat entisestään. Masennusdiagnoosin saaminen oli työssä uupuneille ristiriitainen paikka: Yhtäältä diagnoosi helpotti tilanteesta koettua syyllisyyttä ja mahdollisti irtioton kuluttavasta työtilanteesta. Toisaalta työpaineista ja kiireestä johtuvan uupumisen tulkitseminen yksilölliseksi sairaudeksi oli ristiriidassa uupuneiden omien käsitysten kanssa.
Tutkimuksen keskeinen löydös on, että työssä uupuvat naiset vastustivat tietoisesti työstä johtuvan uupumisen tulkitsemista yksilölliseksi terveysongelmaksi. Tämä vastahankaisuus näkyi sekä siinä, miten naiset pyrkivät toimimaan työuupumuksen edetessä että siinä, millaisia merkityksiä he antoivat uupumukselle jälkikäteen. Naiset eivät palaneet loppuun yksinkertaisesti työn vaatimusten kasvaessa, vaan myös käydessään kamppailua tilanteen saamasta tulkinnasta. Masennusdiagnoosiin liittyvien ristiriitojen käsittelyn aiheuttama ”sosiaalinen kipu” näyttäytyi yhtä merkittävänä kärsimyksen lähteenä kuin kiire ja työpaineet.
Tutkimus osallistuu keskusteluun työelämässä esiintyvästä pahoinvoinnista sukupuolinäkökulmaa painottaen. Nyky-yhteiskunnassa talouskasvu rakentuu hyvinvoinnin kannalta haitallisten työn muotojen ja työolosuhteiden varaan. Työn tehostamisohjelmat ja tulospaineet ovat kohdistuneet erityisen voimakkaasti naisenemmistöisille aloille. Kun työn olosuhteisiin liittyvät ongelmat ”yksilöllistyvät” eli tulevat käsitellyiksi työntekijöiden yksilöllisinä terveysongelmina, ne samalla myös sukupuolittuvat eli muodostuvat naisten terveysongelmiksi. Tutkija esittää, että työuupumuksen ja työperäisen masennuksen politisoiminen on sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta merkittävä kysymys.
Väitöskirja avaa yhteiskunnallisen näkökulman työssä uupuvien naisten masennukseen. Tutkimus pohjautuu työuupuneiden ja masennuksen perusteella sairauslomalla olleiden naisten kirjoituksiin ja haastatteluihin. Tutkimus tarkastelee työssä uupuvien masennusta osana työelämässä esiintyvää pahoinvointioireilua ja asettaa henkilökohtaiset kokemukset laajempaan yhteiskunta- ja sukupuolipoliittiseen yhteyteen.
Tutkimus hahmottaa työelämässä esiin nousseen uupumus- ja masennusoireilun osaksi kehityssuuntaa, jossa yhteiskunnallisia ongelmia on ryhdytty käsittelemään lääketieteellisessä kehyksessä. Tutkija pohtii, mitä oikeastaan tapahtuu prosesseissa, joissa työelämässä koetut ongelmat muotoutuvat vähitellen yksilölliseksi terveysongelmaksi, joka usein diagnosoidaan masennukseksi. Tutkimus kuvailee työuupumuksen etenemistä vaihe vaiheelta naisten toiminnan ja valintojen näkökulmasta. Naiset pyrkivät vaikuttamaan aktiivisesti työoloissa ilmeneviin ongelmiin ja välttämään sairauslomaa mahdollisimman pitkään. Mikäli sairauslomalle jääminen oli ainut toimintavaihtoehto vaikeassa työtilanteessa, naiset jatkoivat mieluummin työssä sinnittelyä, jolloin uupumus- ja masennusoireet vaikeutuivat entisestään. Masennusdiagnoosin saaminen oli työssä uupuneille ristiriitainen paikka: Yhtäältä diagnoosi helpotti tilanteesta koettua syyllisyyttä ja mahdollisti irtioton kuluttavasta työtilanteesta. Toisaalta työpaineista ja kiireestä johtuvan uupumisen tulkitseminen yksilölliseksi sairaudeksi oli ristiriidassa uupuneiden omien käsitysten kanssa.
Tutkimuksen keskeinen löydös on, että työssä uupuvat naiset vastustivat tietoisesti työstä johtuvan uupumisen tulkitsemista yksilölliseksi terveysongelmaksi. Tämä vastahankaisuus näkyi sekä siinä, miten naiset pyrkivät toimimaan työuupumuksen edetessä että siinä, millaisia merkityksiä he antoivat uupumukselle jälkikäteen. Naiset eivät palaneet loppuun yksinkertaisesti työn vaatimusten kasvaessa, vaan myös käydessään kamppailua tilanteen saamasta tulkinnasta. Masennusdiagnoosiin liittyvien ristiriitojen käsittelyn aiheuttama ”sosiaalinen kipu” näyttäytyi yhtä merkittävänä kärsimyksen lähteenä kuin kiire ja työpaineet.
Tutkimus osallistuu keskusteluun työelämässä esiintyvästä pahoinvoinnista sukupuolinäkökulmaa painottaen. Nyky-yhteiskunnassa talouskasvu rakentuu hyvinvoinnin kannalta haitallisten työn muotojen ja työolosuhteiden varaan. Työn tehostamisohjelmat ja tulospaineet ovat kohdistuneet erityisen voimakkaasti naisenemmistöisille aloille. Kun työn olosuhteisiin liittyvät ongelmat ”yksilöllistyvät” eli tulevat käsitellyiksi työntekijöiden yksilöllisinä terveysongelmina, ne samalla myös sukupuolittuvat eli muodostuvat naisten terveysongelmiksi. Tutkija esittää, että työuupumuksen ja työperäisen masennuksen politisoiminen on sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta merkittävä kysymys.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]