Neopragmatismi ja politiikka: Esseitä Richard Rortyn neopragmatismin mahdollisuuksista ja seurauksista politiikan tutkimukselle
Mikkola, Harri (2013)
Mikkola, Harri
Tampere University Press
2013
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2013-09-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9185-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9185-6
Tiivistelmä
Tutkimus on koontiväitöskirja, joka koostuu neljästä vertaisarvioidusta ja tieteellisessä aikakauslehdessä julkaistusta artikkelista sekä johdantoluvusta. Tutkimus analysoi Richard Rortyn uuspragmatistisen teorian tuomia mahdollisuuksia politiikan tutkimukselle. Tutkielmassa analysoidaan miten uuspragmatistisen teorian hyväksyminen vaikuttaisi politiikan tutkimuksen peruskäsitteiden ymmärtämiseen, politiikan tutkimuksen perusteiden tieteenfilosofiseen ymmärtämiseen ja lopulta kysymyksiin siitä, mikä tulisi olla politiikan tutkimuksen tavoite ja minkälaisella politiikan tutkimuksella ympäröivää maailmaa ja tieteellistä tutkimusta itsessään tulisi lähestyä.
Tutkielman artikkeleissa esitetään muun muassa, että käsitteiden ja sanastojen muutos tulisi ymmärtää käytännöllisten uskomusten olemuksettomana ja sattumanvaraisena muutoksena. Uuspragmatistisesta näkökulmasta poliittisissa käsitteissä on lopulta kyse vahvasti kulttuurisista ja lopulta poliittisista väittämistä siitä, miten ihmiselämää ja yhteisöjä tulisi järjestää. Käsitteellisten muutosten läheinen kytkentä vallankäyttöön tarkoittaa sitä, että on erityisen tärkeää huolehtia tieteellisen yhteisön sosiaalisen ja poliittisen tilan riittävän moniarvoisen ja avoimen luonteen säilymisestä.
Artikkeleissa esitetään myös kuva politiikan tutkimuksen tieteenalasta ristiriitaisten maailmankuvien kokoelmana. Tällöin politiikan tutkimuksen tieteenala tulee nähdä ”eräänä käytännöllisten ratkaisujen joukkona”, jonka muun muassa tutkimusyhteisö omien kirjoitustensa ja tutkimustensa avulla on katsonut kuuluvan tieteenalan tarkastelun piiriin. Tästä näkökulmasta tutkimus ehdottaa politiikan tutkimuksen tieteenalan itsekuvaksi tieteenalan näkemistä avoimena ja dynaamisena, tarpeen mukaan muuttuvana teorioiden kokoelmana, joka lähtökohtaisesti hyväksyy politiikan tutkimuksen tieteenalan teorioiden moninaisuuden.
Tutkielman artikkeleissa analysoidaan myös rortylaisen uuspragmatismin erään merkittävimmän vastavoiman, kriittisen realismin, uskottavuutta ja vaikuttavuutta. Artikkeleissa analysoidaan erityisesti kysymystä siitä, kuinka kriittinen realismi näkee tutkijan ja maailman välisen suhteen, ja mitä loogisia ongelmia tästä seuraa politiikan tutkimukselle. Artikkeleissa esitetään, että kriittisen realismi on ongelmallinen vaihtoehto politiikan tutkimuksen teoreettiseksi perustaksi, sillä sen mahdollisesti mukanaan tuoma realistinen ”totuuspuhe” voi tuoda mukanaan myös yhteiskuntatieteille ongelmallisia kulttuurisen konservatismin aineksia.
Väitöskirjan perustava väite on, että rortylainen uuspragmatismi on potentiaalinen vaihtoehto politiikan tutkimuksen teoreettiseksi perustaksi sen sisäänrakennetun tieteellisen joustavuuden ja moniarvoisuuden vuoksi. Tämän kaltaisella metateoreettisella asenteella saattaa olla puollettavia seurauksia: tällöin politiikan tutkimuksen lopullisena tavoitteena ei ole totuuden tai totuudenkaltaisuuden löytäminen, vaan ennen kaikkea kriittisen tutkimuksen ja vapaan keskustelun ylläpitäminen, ja käsitteellisen evoluution jatkaminen.
Tutkielman artikkeleissa esitetään muun muassa, että käsitteiden ja sanastojen muutos tulisi ymmärtää käytännöllisten uskomusten olemuksettomana ja sattumanvaraisena muutoksena. Uuspragmatistisesta näkökulmasta poliittisissa käsitteissä on lopulta kyse vahvasti kulttuurisista ja lopulta poliittisista väittämistä siitä, miten ihmiselämää ja yhteisöjä tulisi järjestää. Käsitteellisten muutosten läheinen kytkentä vallankäyttöön tarkoittaa sitä, että on erityisen tärkeää huolehtia tieteellisen yhteisön sosiaalisen ja poliittisen tilan riittävän moniarvoisen ja avoimen luonteen säilymisestä.
Artikkeleissa esitetään myös kuva politiikan tutkimuksen tieteenalasta ristiriitaisten maailmankuvien kokoelmana. Tällöin politiikan tutkimuksen tieteenala tulee nähdä ”eräänä käytännöllisten ratkaisujen joukkona”, jonka muun muassa tutkimusyhteisö omien kirjoitustensa ja tutkimustensa avulla on katsonut kuuluvan tieteenalan tarkastelun piiriin. Tästä näkökulmasta tutkimus ehdottaa politiikan tutkimuksen tieteenalan itsekuvaksi tieteenalan näkemistä avoimena ja dynaamisena, tarpeen mukaan muuttuvana teorioiden kokoelmana, joka lähtökohtaisesti hyväksyy politiikan tutkimuksen tieteenalan teorioiden moninaisuuden.
Tutkielman artikkeleissa analysoidaan myös rortylaisen uuspragmatismin erään merkittävimmän vastavoiman, kriittisen realismin, uskottavuutta ja vaikuttavuutta. Artikkeleissa analysoidaan erityisesti kysymystä siitä, kuinka kriittinen realismi näkee tutkijan ja maailman välisen suhteen, ja mitä loogisia ongelmia tästä seuraa politiikan tutkimukselle. Artikkeleissa esitetään, että kriittisen realismi on ongelmallinen vaihtoehto politiikan tutkimuksen teoreettiseksi perustaksi, sillä sen mahdollisesti mukanaan tuoma realistinen ”totuuspuhe” voi tuoda mukanaan myös yhteiskuntatieteille ongelmallisia kulttuurisen konservatismin aineksia.
Väitöskirjan perustava väite on, että rortylainen uuspragmatismi on potentiaalinen vaihtoehto politiikan tutkimuksen teoreettiseksi perustaksi sen sisäänrakennetun tieteellisen joustavuuden ja moniarvoisuuden vuoksi. Tämän kaltaisella metateoreettisella asenteella saattaa olla puollettavia seurauksia: tällöin politiikan tutkimuksen lopullisena tavoitteena ei ole totuuden tai totuudenkaltaisuuden löytäminen, vaan ennen kaikkea kriittisen tutkimuksen ja vapaan keskustelun ylläpitäminen, ja käsitteellisen evoluution jatkaminen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4768]