Osakeyhtiömuotoisten ja monialaisten maatilojen sukupolvenvaihdosten edistäminen - työryhmän loppuraportti
maa- ja metsätalousministeriö
27.01.2005
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 3/2005This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-214-XTiivistelmä
Osakeyhtiömuotoinen maatalouden harjoittaminen on lisääntymässä, johtuen muun muassa yrittäjätoimintaan liittyvien riskien kasvusta, teknologian ja tuottavuuden kasvusta, kiristyvästä kilpailusta, suurista yksiköistä sekä yhteistyörenkaiden ja yhteiskoneiden hallintaongelmien lisääntymisestä.
Yhtiö- ja verolainsäädäntö tarjoaa runsaasti vaihtoehtoja yritystoiminnan muotoa harkittaessa. Yhtiömuotoa valittaessa kiinnitetään huomiota kunkin yhtiömuodon ominaispiirteisiin, kuten omistajien vastuuseen yhtiön velvoitteista, osakkaiden mahdollisuuksiin vaikuttaa yhtiön toimintaan ja päätöksentekoon, sekä siihen miten yhtiöosuus on muutettavissa rahaksi. Verotus on vastuukysymysten ohella tärkeä asiaan vaikuttava tekijä.
Yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta sukupolvenvaihdosten merkitys on suuri. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä yritysmuodon vapaata valintaa ovat vaikeuttaneet lähinnä maatalousyrittäjien eläkelain mukaiseen vakuutukseen (MYEL-vakuutus) ja luopumistukijärjestelmään liittyvät ehdot. Tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön mukaan maataloutta osakeyhtiömuodossa harjoittavat yrittäjät jäävät lähtökohtaisesti MYEL-vakuutuksen ulkopuolelle eikä maataloutta harjoittava osakeyhtiö myöskään ole luopumistukijärjestelmän piirissä.
Työryhmä ehdottaa, että maataloutta harjoittavat osakeyhtiöt tietyin edellytyksin olisivat MYEL-vakuutuksen ja luopumistukijärjestelmän piirissä. Osakeyhtiön tukikelpoisuus eri järjestelmissä tulisi ratkaista osakkaiden tukikelpoisuuden arvioinnin perusteella.
Nuoren viljelijän aloitustukijärjestelmässä lainaan liittyvää tukea voidaan myöntää maatilan tai sen osan hankintahinnan maksamiseen mukaan lukien hankintahintaan sisältyvä elollinen ja eloton maatalousirtaimisto sekä elollisen ja elottoman maatalousirtaimiston hankintaan vuoden kuluessa tilanpidon aloittamisesta. Tätä säännöstä on sovellettu siten, ettei osakeyhtiön osakekantaa ole pidetty maatalousirtaimistona. Näin ollen osakekannan hankinnan lainoittaminenkaan ei ole ollut mahdollista.
Työryhmä esittää, että maaseutuelinkeinojen rahoituslakia muutetaan siten, että maatilataloutta harjoittavan osakeyhtiön osakekannan siirtoja ja ostoja on mahdollisuus tukea. Samalla laajennettaisiin mahdollisuutta siirtää luonnollisten henkilöiden vastattavana olevat vanhat lainat uudelle perustettavalle osakeyhtiölle sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.
Monialaisilla tiloilla sukupolvenvaihdoksen onnistuneen suorittamisen esteeksi voi muodostua rahoitussäädösten nuoren viljelijän aloitustukeen liittyvä tuettavan toiminnan määrittely. Tähän toimintaan ei ole voitu lukea mukaan metsätalouden ja muun yritystoiminnan tuloja taloudellisen elinkelpoisuuden ja siten koko sukupolvenvaihdoksen tukikelpoisuuden edellytyksiä harkittaessa.
Työryhmä esittää, että tulevan ohjelmakauden (2007 – 2013) säädösten valmistelussa vaikutetaan nuoren viljelijän aloitustuen tuettavan toiminnan määritelmään siten, että arvioinnissa huomioidaan mahdollisimman laajasti kaikki tukikelpoiset tulomuodot, joita harjoitetaan tässä samassa maatilataloudellisessa kokonaisuudessa (tällä hetkellä tarkastelu on kohdistunut pelkästään maatalouteen).
Työryhmä toteaa, että verolainsäädännössä ei ole normeja, jotka syrjivät osakeyhtiömuotoa maatalouden toimintamuotona. Työryhmä toteaa lisäksi, että esille tuodut verotusta koskevat seikat ovat sellaisia, että työryhmä ei tee niitä koskevia erillisiä kehittämisehdotuksia. Työryhmä kuitenkin katsoo, että lainoitettujen luovutusten verovapautta koskevia säännöksiä varainsiirtoverolaissa tulisi eräiltä osin täsmentää.
Nykyiset eläke- ja rahoitusjärjestelmät ovat syntyneet aikana, jolloin maatilayrittäminen perustui itsenäisiin ja omillaan toimeentuleviin perheviljelmiin, jotka ovat harjoittaneet maataloutta luonnollisina henkilöinä. Järjestelmät ovat osittain ohjanneet maatiloja valintoihin, jotka nyt toteutettavien EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistusten yhteydessä näyttävät hyvin epäedullisilta ja ovat vaikeasti yrittäjän ratkaistavissa. Näistä merkittävimmät ongelmat liittyvät tapauksiin, joissa kotieläintaloutta on harjoitettu erillisenä yksikkönä osakeyhtiömuodossa ja peltoviljelyä on harjoitettu luonnollisen henkilön lukuun.
Työryhmä katsoo, että maatalousyrittäjän ja monialaisen maatalouden harjoittajan valitsemalla yritysmuodolla ei saa olla vaikutuksia julkisen vallan tarjoamiin yritystoiminnan harjoittamiseen liittyviin etuuksiin ja hallinnollisiin palveluihin.
Yhtiö- ja verolainsäädäntö tarjoaa runsaasti vaihtoehtoja yritystoiminnan muotoa harkittaessa. Yhtiömuotoa valittaessa kiinnitetään huomiota kunkin yhtiömuodon ominaispiirteisiin, kuten omistajien vastuuseen yhtiön velvoitteista, osakkaiden mahdollisuuksiin vaikuttaa yhtiön toimintaan ja päätöksentekoon, sekä siihen miten yhtiöosuus on muutettavissa rahaksi. Verotus on vastuukysymysten ohella tärkeä asiaan vaikuttava tekijä.
Yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta sukupolvenvaihdosten merkitys on suuri. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä yritysmuodon vapaata valintaa ovat vaikeuttaneet lähinnä maatalousyrittäjien eläkelain mukaiseen vakuutukseen (MYEL-vakuutus) ja luopumistukijärjestelmään liittyvät ehdot. Tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön mukaan maataloutta osakeyhtiömuodossa harjoittavat yrittäjät jäävät lähtökohtaisesti MYEL-vakuutuksen ulkopuolelle eikä maataloutta harjoittava osakeyhtiö myöskään ole luopumistukijärjestelmän piirissä.
Työryhmä ehdottaa, että maataloutta harjoittavat osakeyhtiöt tietyin edellytyksin olisivat MYEL-vakuutuksen ja luopumistukijärjestelmän piirissä. Osakeyhtiön tukikelpoisuus eri järjestelmissä tulisi ratkaista osakkaiden tukikelpoisuuden arvioinnin perusteella.
Nuoren viljelijän aloitustukijärjestelmässä lainaan liittyvää tukea voidaan myöntää maatilan tai sen osan hankintahinnan maksamiseen mukaan lukien hankintahintaan sisältyvä elollinen ja eloton maatalousirtaimisto sekä elollisen ja elottoman maatalousirtaimiston hankintaan vuoden kuluessa tilanpidon aloittamisesta. Tätä säännöstä on sovellettu siten, ettei osakeyhtiön osakekantaa ole pidetty maatalousirtaimistona. Näin ollen osakekannan hankinnan lainoittaminenkaan ei ole ollut mahdollista.
Työryhmä esittää, että maaseutuelinkeinojen rahoituslakia muutetaan siten, että maatilataloutta harjoittavan osakeyhtiön osakekannan siirtoja ja ostoja on mahdollisuus tukea. Samalla laajennettaisiin mahdollisuutta siirtää luonnollisten henkilöiden vastattavana olevat vanhat lainat uudelle perustettavalle osakeyhtiölle sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.
Monialaisilla tiloilla sukupolvenvaihdoksen onnistuneen suorittamisen esteeksi voi muodostua rahoitussäädösten nuoren viljelijän aloitustukeen liittyvä tuettavan toiminnan määrittely. Tähän toimintaan ei ole voitu lukea mukaan metsätalouden ja muun yritystoiminnan tuloja taloudellisen elinkelpoisuuden ja siten koko sukupolvenvaihdoksen tukikelpoisuuden edellytyksiä harkittaessa.
Työryhmä esittää, että tulevan ohjelmakauden (2007 – 2013) säädösten valmistelussa vaikutetaan nuoren viljelijän aloitustuen tuettavan toiminnan määritelmään siten, että arvioinnissa huomioidaan mahdollisimman laajasti kaikki tukikelpoiset tulomuodot, joita harjoitetaan tässä samassa maatilataloudellisessa kokonaisuudessa (tällä hetkellä tarkastelu on kohdistunut pelkästään maatalouteen).
Työryhmä toteaa, että verolainsäädännössä ei ole normeja, jotka syrjivät osakeyhtiömuotoa maatalouden toimintamuotona. Työryhmä toteaa lisäksi, että esille tuodut verotusta koskevat seikat ovat sellaisia, että työryhmä ei tee niitä koskevia erillisiä kehittämisehdotuksia. Työryhmä kuitenkin katsoo, että lainoitettujen luovutusten verovapautta koskevia säännöksiä varainsiirtoverolaissa tulisi eräiltä osin täsmentää.
Nykyiset eläke- ja rahoitusjärjestelmät ovat syntyneet aikana, jolloin maatilayrittäminen perustui itsenäisiin ja omillaan toimeentuleviin perheviljelmiin, jotka ovat harjoittaneet maataloutta luonnollisina henkilöinä. Järjestelmät ovat osittain ohjanneet maatiloja valintoihin, jotka nyt toteutettavien EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistusten yhteydessä näyttävät hyvin epäedullisilta ja ovat vaikeasti yrittäjän ratkaistavissa. Näistä merkittävimmät ongelmat liittyvät tapauksiin, joissa kotieläintaloutta on harjoitettu erillisenä yksikkönä osakeyhtiömuodossa ja peltoviljelyä on harjoitettu luonnollisen henkilön lukuun.
Työryhmä katsoo, että maatalousyrittäjän ja monialaisen maatalouden harjoittajan valitsemalla yritysmuodolla ei saa olla vaikutuksia julkisen vallan tarjoamiin yritystoiminnan harjoittamiseen liittyviin etuuksiin ja hallinnollisiin palveluihin.