Malli ilmanlaadun alueelliseksi seurantaohjelmaksi
Osmo, Jarmo; Pietarila, Harri; Rautio, Pasi; Salmi, Timo; Waldén, Jari (2005-04)
Osmo, Jarmo
Pietarila, Harri
Rautio, Pasi
Salmi, Timo
Waldén, Jari
Länsi-Suomen ympäristökeskus
04 / 2005
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-1975-6
https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-1975-6
Kuvaus
Alueelliset ympäristöjulkaisut 383
Tiivistelmä
Euroopan unionin neuvoston direktiivissä ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta (1996/62/EY) määritellään ilmanlaadun seurannalle asetettavat vaatimukset jäsenvaltioiden rajaamilla ilmanlaadun seuranta-alueilla ja väestökeskittymissä. Suomessa ilmanlaadun seuranta-alueet on määritelty valtioneuvoston asetuksilla ilmanlaadusta (711/2001) ja alailmakehän otsonista (783/2003) koostumaan yhden tai useamman alueellisen ympäristökeskuksen toimialueesta. Väestökeskittymäksi on Suomessa määritelty ainoastaan pääkaupunkiseutu. Ilmanlaatuasetuksen ja otsoniasetuksen määräykset ohjaavat siten ilmanlaadun seurannassa alueelliseen yhteistyöhön antamalla määräyksiä ilmanlaadun seurannan järjestämisestä seuranta-alueella. Alueellisen ympäristökeskuksen tehtävä on huolehtia siitä, että niiden alueella ilmanlaadun seuranta on järjestetty hyvin ja varmistaa, että tarpeelliset seurantatiedot toimitetaan merkittäviksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.
Ilmanlaatuasetuksen raja-arvojen ylittymisen valvominen on ilmanlaadun seurannan vähimmäistaso, joka on samoilla periaatteella voimassa koko Euroopan unionin alueella. Tämä ei ole useinkaan kuntien ilmanlaadun seurannassa riittävä laajuus, kun otetaan huomioon esimerkiksi ympäristönsuojelulaissa kunnille annettu velvoite huolehtia alueellaan paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta ja toiminnanharjoittajien velvoitteesta olla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista.
Ilmanlaatua voidaan seurata suorin ja välillisin keinoin, mittausten lisäksi leviämisselvityksin ja karkeilla objektiivisilla arvioinneilla esimerkiksi hyödyntämällä päästökartoituksin hankittuja tietoja. Ilmanlaadun vaikutuksia luontoon arvioidaan yleensä biologisin vaikutustutkimuksin.
Tässä raportissa esitettävä malli ilmanlaadun alueelliseksi seurantasuunnitelmaksi kattaa koko ilmanlaadun seurannan ketjun päästötietojen kokoamisesta, erilaisten ilmanlaadun arviointi-, mallinnus ja mittausmenetelmien kautta ilmanlaadun vaikutusten seurantaan, jolla rutiiniseurannassa tarkoitetaan useimmiten luontovaikutusten seurantaa bioindikaattoritutkimusten avulla.
Ilmanlaatuasetuksen raja-arvojen ylittymisen valvominen on ilmanlaadun seurannan vähimmäistaso, joka on samoilla periaatteella voimassa koko Euroopan unionin alueella. Tämä ei ole useinkaan kuntien ilmanlaadun seurannassa riittävä laajuus, kun otetaan huomioon esimerkiksi ympäristönsuojelulaissa kunnille annettu velvoite huolehtia alueellaan paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta ja toiminnanharjoittajien velvoitteesta olla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista.
Ilmanlaatua voidaan seurata suorin ja välillisin keinoin, mittausten lisäksi leviämisselvityksin ja karkeilla objektiivisilla arvioinneilla esimerkiksi hyödyntämällä päästökartoituksin hankittuja tietoja. Ilmanlaadun vaikutuksia luontoon arvioidaan yleensä biologisin vaikutustutkimuksin.
Tässä raportissa esitettävä malli ilmanlaadun alueelliseksi seurantasuunnitelmaksi kattaa koko ilmanlaadun seurannan ketjun päästötietojen kokoamisesta, erilaisten ilmanlaadun arviointi-, mallinnus ja mittausmenetelmien kautta ilmanlaadun vaikutusten seurantaan, jolla rutiiniseurannassa tarkoitetaan useimmiten luontovaikutusten seurantaa bioindikaattoritutkimusten avulla.
Kokoelmat
- Muut [504]