Mansikkalajikkeiden jalostaminen : loppuraportti
Hietaranta, Tarja; Tahvonen, Risto (2003)
Hietaranta, Tarja
Tahvonen, Risto
Julkaisusarja
MTT:n selvityksiä
Numero
36
Sivut
38 s
MTT MTT
2003
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-766-1
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-766-1
Tiivistelmä
Vuonna 1997 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) aloitettiin uusi, mansikanjalostusohjelma, jonka tavoitteena ovat uudet ilmastollisesti kestävät, kiinteämarjaiset ja härmänkestävät mansikkalajikkeet. Tutkimushankkeen ensivaiheen päämääränä oli luoda uusi jalostusohjelma, tuottaa uudet risteytyssiementaimiaineistot sekä toteuttaa näiden aineistojen alustava valinta. Lisäksi tavoitteena oli kolmen vanhemman - vuoden 1991 jalostusaineistosta peräisin olevan - valitun jalosteen viljelyarvon lopullinen selvittäminen ja mahdollinen lajikkeeksi nimeäminen. Uusi jalostusohjelma laadittiin päätavoitteiden pohjalta niin, että ensivaiheessa risteytettiin meillä viljelyvarmoja lajikkeita härmän-kestävien ja/tai kiinteämarjaisten lajikkeiden kanssa. Päätavoitteiden lisäksi jalostuksessa huomioidaan myös muita tärkeitä ominaisuuksia, kuten harmaahomeen ja tyvimädän kestävyys, pensaan kasvutapa, satoisuus, marjan muoto, väri ja maku. Risteytysvanhemmiksi, hankittiin vuosittain uusia ulkomaisia lajikkeita, mutta hankkeen edetessä risteytyksissä käytettiin vanhempina myös oman jalostusohjelman ensimmäisiä parhaita jalosteita. Uuden jalostusohjelman myötä uudistettiin myös mansikanjalostuksen teknistä käytäntöä, ja risteytysten teko siirrettiin pellolta kasvihuoneeseen. Tämän ansiosta oli mahdollista tuottaa helposti suuria määriä risteytyssiemeniä. Vuosittain valintaa varten tuotettavien risteytyssiementaimien määrää nostettiin 5000-10000:een yksilöön, sillä tehokas valinta edellyttää riittävän suuria siementaimiaineistoja. Mansikan jalostus perustuu perinteiseen risteytysjalostukseen; lajin sisäisiin risteytyksiin ja risteytysjälkeläistöistä tehtävään valintaan. Koska mansikka on kasvullisesti lisättävä kasvi, etenee jalostustyö ensimmäisen yksilövalinnan jälkeen valituista yksilöistä kasvullisesti lisätyn materiaalin jatkotestauksena klooni- ja verrannekokeissa. Uutena työmuotona on lisäksi aloitettu uusien mansikan lajike-ehdokkaiden koeviljely yhteistyössä sopimuksen tehneiden mansikanviljelijöiden kanssa. Koeviljelyn tavoitteena on kerätä käytännön kokemuksia lajikkeiksi harkittavista jalosteista kaupallisessa viljelyssä mansikkatiloilla. Hanke on edennyt lähes alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Tavoite riittävän suurien uusien risteytysaineistojen tuottamisesta on toteutunut, ja aineistojen valinta on edistynyt odotetulla tavalla. Uusia risteytyssiementaimia on istutettu koekentälle valintaa varten vuosittain 7000-10000 kappaletta aina vuodesta 1997 alkaen. Tähän mennessä seuraavaan koevaiheeseen, kloonikokeeseen, on valittu 135 jalostetta ja verrannekokeeseen viisitoista jalostetta. Vuoden 1991 aineistoista peräisin olevien jalosteiden verrannekokeet ovat päättyneet, mutta koeviljely jatkuu vielä vuoden 2003. Jalosteista on kuitenkin päätetty laskea koeluonteiseen viljelyyn aikainen jaloste 91054019 lajikenimellä 'Kaunotar'. Joitakin muutoksia hankkeen toteutukseen aiheutti vuonna 2002 lajikeseuranta- klooni- ja verrannekoekentällä havaittu mansikan mustalaikkusaastunta, mutta kaikki kokeissa olleet valitut jalosteet onnistuttiin pelastamaan siirtämällä ne mikrolisäykseen. Niinpä mustalaikkusaastunnan mansikan jalostushankkeelle aiheuttamat haitat rajoittuivat vain yhden vuoden viivästykseen koeaikatauluissa joidenkin jalostusmateriaalien osalta. Viivästyksen merkitys pitkäjänteisessä jalostustyössä on vähäinen. Uusi aikainen mansikkalajike 'Kaunotar' 'Kaunotar' on peräisin vuonna 1991 tehdystä Hella- ja Glima-lajikkeiden välisestä risteytyksestä. 'Kaunotar' on aikainen kuten 'Jonsok' ja Jonsok-lajikkeen tapaan silläkin on taipumusta pienimarjaisuuteen. Lajikkeen marjakoko viivästytti koeviljelyn aloittamista, mutta Jonsok-lajiketta selkeästi paremman marjan laadun ansiosta Kaunotar-lajiketta suositellaan nyt kokeiluluonteiseen viljelyyn. Kaunotar-lajikkeen sato kypsyy samoihin aikoihin Jonsok-lajikkeen sadon kanssa. Sen marjat ovat kooltaan pienehköjä tai keskikokoisia. Muodoltaan ne ovat pyöreän kiilamaisia ja niiden väri on tumman kirkkaanpunainen tai "senganan punainen". Marjat ovat sisältä hyvin värittyneitä ja niiden yleisvaikutelma on hyvä. Verhiö irtoaa kohtalaisen helposti. Pähkylät sijaitsevat tavallisesti marjan pinnan alapuolella. Marjan kiinteys on keskinkertainen; lähinnä Bounty-lajikkeen kiinteyttä vastaava. Marjan maku on miellyttävä ja usein makea. 'Kaunotar' on talvehtinut kokeissa melko hyvin, lähes verrannelajikkeiden veroisesti, ja se on kasvutavaltaan hillitty-kasvuinen ja keskinkertaisen tiheä. Rönsyjä lajike tuottaa normaalisti. Kasvustossa on ollut selkeitä härmätaudin oireita, mutta marjoissa härmää ei ole esiintynyt. Tyvimädän kestävyystestaus osoitti Kaunotar-lajikkeen olevan melko altis tälle taudille (MTT/Päivi Parikka). 'Kaunotar' on uusi vaihtoehto aikaiseksi lajikkeeksi, sillä se on marjaominaisuuksiltaan parempi kuin 'Jonsok'. Koska Kaunotar-lajikkeella on taipumusta pienimarjaisuuteen sen viljelyssä pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota riittävään veden saantiin; tihkukastelu on suositeltava.
Collections
- MTT:n selvityksiä [176]