Kalifornianripsiäisen (Frankliniella occidentalis) hallinta torjunta-aineiden käytön minimoivassa leikkoruusutuotannossa (1997 99)
Vänninen, Irene; Linnamäki, Marika; Jaaksi, Sari; Hulshof, Jan (2001)
Vänninen, Irene
Linnamäki, Marika
Jaaksi, Sari
Hulshof, Jan
Julkaisusarja
MTT:n julkaisuja. Sarja A
Numero
102
Sivut
127 p
MTT
2001
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-635-5
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-635-5
Tiivistelmä
Kalifornianripsiäisen torjuntaa leikkoruusulla pyrittiin tehostamaan seuraavilla tavoilla: (1) tutkimalla ripsiäisten biologiaa; (2) tutkimalla Amblyseius cucumeris -ripsiäispetopunkkien yhteiskäyttöä kasvualustassa saalistavien Hypoaspis-petopunkkien ja kasvualustan kemiallisten käsittelyjen kanssa; (3) testaamalla kasvinsuojeluaineiden sivuvaikutuksia hyötyeliöihin. Tutkimus osoitti, että aikuisten ja toukkien suhteellinen jakautuminen kukkien ja lehtien välille voidaan ennustaa avonaisten kukkien osuuden perusteella. Leikkoruusulla kr:t koteloituvat aina kasvualustaan. Siitä huolimatta Hypoaspis- ja A. cucumeris -petopunkkien yhteiskäyttö ei tehostanut ripsiäistorjuntaa kuin marginaalisesti. Amblyseiukset toimivat tehokkaammin kivivillasäkkipedeissä kuin avoturvepedeissä kasvavilla ruusuilla johtuen ripsiäisten huonommista koteloitumisolosuhteista kivivillasäkkipedeissä. Kesällä A. cucumeriksen pussilevitykset Escimo-leikkoruusun pystyversoille (4500-7000 kpl/m2/4 kk) pitivät kokonaiskukkasadon yli 90 %:sti myyntikelpoisena. Biologisen ripsiäisten ennakkotorjunnan hinnaksi tuli 5,3 mk/m2/v (225 kpl/m2 4-6 viikon välein/8 kk). Kun tähän lisättiin kesän suuret käyttömäärät, hinta oli 14,5 mk/m2/v. Pelkät A. cucumeris-petopunkkien hankintakustannukset olivat siten 2-4 -kertaa suuremmat kuin leikkoruusun kemiallisen kasvinsuojelun kokonaiskustannukset (3-4 mk/m2 ilman työkustannuksia). Tammi-huhtikuussa A. cucumerikset levisivät ruusukasvuston taivutettuun osaan ripustetuista pusseista kasveille huonosti. Tehokkaampien ja taloudellisempien ripsiäispetopunkkien löytämiseksi on tutkittava eri petopunkkilajien biologiaa ja käyttäytymistä leikkoruusulla sekä petojen käyttäytymisen manipulointimahdollisuuksia, jotta ne asuttaisivat kukinnot nopeammin. Etanolipohjaiset hiililannoiteruiskutukset olivat vaarattomia ansaripetopunkeille (Phytoseiulus persimilis), ripsiäispetopunkeille ja jauhiaiskiilukaiselle (Encarsia formosa). Ripsiäiskemikaali fiproniili lopetti A. cucumeris -naaraiden muninnan viikoksi. Kalifornianripsiäisten esikoteloiden fiproniilialtistus ei ollut tappava, mutta heikensi kuoriutuvien aikuisten kuntoa. Kivivillasäkkipetien viikottaiset fiproniilikäsittelyt alensivat ripsiäisten määrää kasveilla vasta 3 viikon kuluttua käsittelyjen alkamisesta.