Nutrient balances in agrienvironmental policy
Pirttijärvi, Reijo (1998)
Pirttijärvi, Reijo
Julkaisusarja
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Julkaisuja
Numero
88/1998
Sivut
106 p
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos
1998
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-687-022-8
http://urn.fi/URN:ISBN:951-687-022-8
Tiivistelmä
Ravinnetaselaskelmalla mitataan maataloustuotantoon käytetyissä panoksissa tulevien ja lopputuotteisiin sitoutuneiden ravinnemäärien erotusta eli ravinneylijäämää. Ravinnetaselaskelmat välittävät tärkeää tietoa maatalouden ympäristövaikutuksista sekä viljelijälle että julkiselle vallalle. Tiedon tarkkuus ja käyttökelpoisuus riippuvat monista seikoista, sillä tilakohtaiset tekijät vaikuttavat ratkaisevalla tavalla ravinneylijäämien syntyyn. Viljelykasvi, viljelykierto, maaperän ominaisuudet ja sääolot muuttavat vuosittain samankin tilan ravinneylijäämiä varsin paljon. Nämä tekijät on otettava huomioon käytettäessä ravinnetaselaskelmista saatua tietoa tilan tuotannonsuunnittelun apuna tai työkaluna politiikkatoimenpiteitä suunniteltaessa. Nyt julkaistava tutkimus tarkasteli maatalouden ravinnetaseiden käyttöä ympäristökuormituksen vähentämisessä. Perinteisesti maatalouden kuormituksen on nähty olevan pääosin hajakuormitusta, mutta ravinnetaselaskelmat tarjoavat mahdollisuuden tarkastella maatalouden ympäristökuormitusta pistekuormituksen näkökulmasta. Ravinnetaseiden avulla voidaan saada käsitys siitä, missä määrin maatila kykenee hyödyntämään tilalle tulevia ravinteita. Siten tilan ravinnevirtoja kuvaavat laskelmat antavat viljelijälle arvokasta tietoa tuotannon suunnitteluun. Myös maatalous- ja ympäristöhallinnon piirissä on herännyt kiinnostus ravinnetaselaskelmia kohtaan. Viranomaiset toivovat saavansa laskelmista tietoa maatalous- ja ympäristöpolitiikan vaikutuksista, esimerkiksi maatalouden ympäristötukiohjelman vaikuttavuutta arvioitaessa. Ravinnetaseisiin liittyy kuitenkin kaksi perusongelmaa, jotka vaikeuttavat ravinnetaseinformaation käyttöä taloudellisten tai hallinnollisten ohjaustoimenpiteiden lähtökohtana. Ensinnäkin ravinnetaselaskelma vain toteaa ravinneylijäämien olemassaolon, mutta ei ota kantaa siihen, huuhtoutuvatko ravinteet vesistöihin, haihtuvatko ne ilmaan vai jäävätkö ne maaperään. Näin ollen, kun ravinneylijäämälaskelmien pohjalta toteutetaan ohjaustoimenpide, ei voida olla varmoja siitä, missä määrin esim. maatalouden ravinnepäästöt vesistöihin todella pienenevät. Toiseksi, säätekijät vaikuttavat Suomen oloissa merkittävästi ravinneylijäämien syntyyn. Satotasot vaihtelevat Suomessa pohjoisen ilmaston vuoksi varsin huomattavasti. Esim. vuonna 1987 kasvukauden sääolot olivat erityisen epäedulliset, jolloin kasvien typen hyödyntämisen taso oli 30 % pienempi kuin edellisenä vuonna. Ravinneylijäämät olivat tuona vuonna poikkeuksellisen korkeita (esim. typen osalta keskimäärin 97 kg/ha). Tutkimuksessa tarkasteltiin optimointimallien avulla kolmen ohjauskeinon (panos- eli lannoitevero, päästö- eli ravinneylijäämävero ja tuotevero) kustannustehokkuutta maatilalla. Mikään kolmesta ohjauskeinosta ei ole tällä hetkellä käytössä Suomen maataloudessa. Pyrittäessä alle 30 prosentin typpipäästöjen vähentämiseen sekä typen ravinnetaselaskelmaan perustuva päästövero että säilörehun määrään kohdistuva tuotevero aiheuttavat suuremmat tulonmenetykset kuin käytettyyn typpilannoitemäärään kohdistuva panosvero. Säilörehun määrään kohdistuva tuotevero on pääsääntöisesti päästöveroa tehottomampi keino, mutta on yli 20 prosentin päästövähennystä tavoiteltaessa tätä tehokkaampi. Sen sijaan säätekijöillä ei ollut kovin suurta vaikutusta eri ohjauskeinojen suhteelliseen kustannustehokkuuteen. Tutkimuksesta ilmenee informaation merkitys politiikkatoimenpiteen valinnassa. Monessa tapauksessa informaation luonteella on keskeinen sija ohjauskeinon toimivuuden kannalta. Viljelijällä on yleensä tarkempi tieto tilansa tuotantoprosessista ja sitä kautta ympäristövaikutuksista kuin ohjaustoimenpiteistä vastaavalla viranomaisella, joka puolestaan on viljelijää paremmin tietoinen tarvittavasta päästöjen kokonaisvähennyksestä. Mitä paremmin ohjauskeino välittää tietoa sekä viljelijälle että viranomaiselle, sitä tarkemmin viljelijä pystyy seuraamaan tilansa tuotantoprosessia ja sitä varmemmin myös viranomainen saa tiedon toteutettujen politiikkatoimenpiteiden vaikuttavuudesta. Ravinnetaselaskelma on erittäin hyvä informaationlähde sekä viljelijälle että viranomaiselle. Se on siten mitä hyödyllisin tiedollisen ohjauksen väline. Niinpä tilakohtaisen ravinnetaselaskelman käyttöönottoa on syytä edistää sekä hallinnon, neuvonnan että tutkimuksen keinoin.
Collections
- Julkaisut [85598]