Sähköhelmenkalastus - Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet
Kauppila, Tarja; Kiiski, Kati; Lehtonen, Mari (2018-03-13)
Kauppila, Tarja
Kiiski, Kati
Lehtonen, Mari
Sosiaali- ja terveysministeriö
13.03.2018
Julkaisusarja:
Raportteja ja muistioita 14/2018This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3914-1Tiivistelmä
Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet on kuvaus sosiaaliseen toimintakykyyn sekä sosiaalihuoltoon liittyvistä sähköisistä palveluista. Tieto on kerätty hyödyntämällä tehtyjä selvityksiä, tarkastelemalla kuntien ja kuntayhtymien internet-kotisivuja sekä kysymällä sähköisellä uutiskirjeellä, sähköpostilla ja puhelimitse palvelujen tarjonnasta. Raportti on osa hallituksen Palvelut asiakaslähtöisiksi -kärkihanketta (http://stm.fi/hankkeet/asiakaslahtoisyys).
Sosiaalihuollosta löytyi lähes 200 sähköistä palvelua. Saalista voi kutsua sähköhelmiksi: digitalisointi on edennyt. Kuntien ja kuntayhtymien palvelujen tarjonta ja sisältö vaihtelevat paljon. Kokonaiskuva on pirstaleinen ja palvelutarjooma kuntien kesken epätasa-arvoinen. Terveydenhuollossa sähköiset palvelut ovat yleisempiä. Sähköisiä palveluja on laajennettava, eikä ratkaisuksi riitä vain teknisten sovellusten tarjoaminen.
Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen tarjontaa olisi monipuolistettava (sisältö) ja lisättävä (saatavuus), saavutettavuutta turvattava (asiointipisteet, laitteet ja yhteydet), osaamista vahvistettava (asiointi- ja kehittämistuki) sekä selkokielistä ja monikanavaista viestintää lisättävä (tiedotus myös ei-sähköisesti, palautteen kerääminen ja hyödyntäminen). Yhteistoiminnallista kehittämistä (kansalaiset, asiakkaat ja asiantuntijat) tulisi koordinoida, linjata ja tukea.
Sosiaalihuollosta löytyi lähes 200 sähköistä palvelua. Saalista voi kutsua sähköhelmiksi: digitalisointi on edennyt. Kuntien ja kuntayhtymien palvelujen tarjonta ja sisältö vaihtelevat paljon. Kokonaiskuva on pirstaleinen ja palvelutarjooma kuntien kesken epätasa-arvoinen. Terveydenhuollossa sähköiset palvelut ovat yleisempiä. Sähköisiä palveluja on laajennettava, eikä ratkaisuksi riitä vain teknisten sovellusten tarjoaminen.
Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen tarjontaa olisi monipuolistettava (sisältö) ja lisättävä (saatavuus), saavutettavuutta turvattava (asiointipisteet, laitteet ja yhteydet), osaamista vahvistettava (asiointi- ja kehittämistuki) sekä selkokielistä ja monikanavaista viestintää lisättävä (tiedotus myös ei-sähköisesti, palautteen kerääminen ja hyödyntäminen). Yhteistoiminnallista kehittämistä (kansalaiset, asiakkaat ja asiantuntijat) tulisi koordinoida, linjata ja tukea.