Selvitys matala- ja keskiaktiivisen ydinjätteen huollon kustannuksista ja uusien jätteenkäsittelyteknologioiden mahdollistamasta säästöpotentiaalista
Pöyhönen, Emma-Stina (2015)
Pöyhönen, Emma-Stina
2015
Ympäristö- ja energiatekniikan koulutusohjelma
Luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201511241757
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201511241757
Tiivistelmä
Jäte, joka on ydinenergian käytön seurauksena rakenteiltaan tai pinnoiltaan aktivoitunut tai kontaminoitunut, luokitellaan ydinjätteeksi ja se on käsiteltävä, varastoitava ja loppusijoitettava säteilyturvallisuusvaatimuksia noudattaen. Radioaktiivisen jätteen käsittelyprosessi vaatii pitkälle vietyä turvallisuusperusteista prosessisuunnittelua ja valvontaa sekä vaatimukset täyttäviä laitteistoja ja tiloja. Tästä seuraa radioaktiivisen jätteen käsittelylle huomattavasti korkeammat investointi- ja käyttökustannukset verrattuna konventionaalisen, ei-radioaktiivisen jätteen käsittelyyn.
Olkiluodossa voimalaitosjätehuollon kustannuksia on selvitetty projektiluontoisesti viimeksi vuonna 2000. Sittemmin kustannusarvioita voimalaitosjätehuollon yksittäisille toiminnoille on tehty erilaisten investointi- ja projektiselvitysten yhteydessä. Tehtyjen selvitysten tuloksia ei ole kuitenkaan hyödynnetty voimalaitosjätehuollon kehittämisessä.
Työn toteutukselle asetettiin kaksi päätavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää voimalaitosjätehuollon kustannusrakenne sekä kokonaiskustannukset käsittelystä loppusijoitukseen. Selvitystyön merkittävimpänä tuloksena saatiin eri voimalaitosjätelajien loppusijoituskustannus tilavuusyksikköä kohden. Toisena tavoitteena oli tutustua markkinoilla tarjolla oleviin jätteenkäsittelyteknologioihin sekä palveluntarjoajiin. Tarkoituksena oli kartoittaa vaihtoehdot nykyisten laitteistojen ja järjestelmien korvaamiseksi uusilla, mahdollisuuksien mukaan tehokkaammilla ratkaisuilla. Jätteenkäsittelyratkaisujen tehokkuus arvioitiin tilavuustehokkuuden kautta säästettävissä olevana loppusijoitustilavuutena. Eri käsittelyratkaisujen mahdollistamaan tilavuussäästöpotentiaaliin ja voimalaitosjätehuollon kustannuksiin perustuen ratkaisuille määritettiin edelleen kustannussäästöpotentiaali sekä mahdollisen käsittelylaitosinvestoinnin maksimihankintakustannus. Arvioinnissa huomioitiin voimalaitosjätehuollon koko elinkaari voimalaitosten käytöstä sulkemiseen ja käytöstäpoistoon.
Selvitystyön ja tehtyjen laskelmien perusteella suositeltiin voimalaitosjätehuollon yleisen kehityssuunnan linjaamista konsernissa. On määritettävä, halutaanko voimalaitosjätehuoltoa lähteä kehittämään uusien jätteenkäsittelyratkaisujen kautta vai pitäytyä nykyisissä jätteenkäsittelyratkaisuissa ja -periaatteissa niitä mahdollisesti kehittäen. Voimalaitosjätehuollon kokonaisvaltainen uudistaminen vaatii selkeät tavoitteet, resurssit ja toteutussuunnitelman. Uusille menetelmille on määriteltävä tekniset suorituskyky- ja turvallisuusvaatimukset sekä tehtävä perusteellinen soveltuvuus- ja kustannusarvio investointiriskien minimoimiseksi.
Olkiluodossa voimalaitosjätehuollon kustannuksia on selvitetty projektiluontoisesti viimeksi vuonna 2000. Sittemmin kustannusarvioita voimalaitosjätehuollon yksittäisille toiminnoille on tehty erilaisten investointi- ja projektiselvitysten yhteydessä. Tehtyjen selvitysten tuloksia ei ole kuitenkaan hyödynnetty voimalaitosjätehuollon kehittämisessä.
Työn toteutukselle asetettiin kaksi päätavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää voimalaitosjätehuollon kustannusrakenne sekä kokonaiskustannukset käsittelystä loppusijoitukseen. Selvitystyön merkittävimpänä tuloksena saatiin eri voimalaitosjätelajien loppusijoituskustannus tilavuusyksikköä kohden. Toisena tavoitteena oli tutustua markkinoilla tarjolla oleviin jätteenkäsittelyteknologioihin sekä palveluntarjoajiin. Tarkoituksena oli kartoittaa vaihtoehdot nykyisten laitteistojen ja järjestelmien korvaamiseksi uusilla, mahdollisuuksien mukaan tehokkaammilla ratkaisuilla. Jätteenkäsittelyratkaisujen tehokkuus arvioitiin tilavuustehokkuuden kautta säästettävissä olevana loppusijoitustilavuutena. Eri käsittelyratkaisujen mahdollistamaan tilavuussäästöpotentiaaliin ja voimalaitosjätehuollon kustannuksiin perustuen ratkaisuille määritettiin edelleen kustannussäästöpotentiaali sekä mahdollisen käsittelylaitosinvestoinnin maksimihankintakustannus. Arvioinnissa huomioitiin voimalaitosjätehuollon koko elinkaari voimalaitosten käytöstä sulkemiseen ja käytöstäpoistoon.
Selvitystyön ja tehtyjen laskelmien perusteella suositeltiin voimalaitosjätehuollon yleisen kehityssuunnan linjaamista konsernissa. On määritettävä, halutaanko voimalaitosjätehuoltoa lähteä kehittämään uusien jätteenkäsittelyratkaisujen kautta vai pitäytyä nykyisissä jätteenkäsittelyratkaisuissa ja -periaatteissa niitä mahdollisesti kehittäen. Voimalaitosjätehuollon kokonaisvaltainen uudistaminen vaatii selkeät tavoitteet, resurssit ja toteutussuunnitelman. Uusille menetelmille on määriteltävä tekniset suorituskyky- ja turvallisuusvaatimukset sekä tehtävä perusteellinen soveltuvuus- ja kustannusarvio investointiriskien minimoimiseksi.