ECG artefacts in EEG measurement
Hakomäki, Mikko (2013)
Hakomäki, Mikko
2013
Sähkötekniikan koulutusohjelma
Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta - Faculty of Computing and Electrical Engineering
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-01-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201301231038
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201301231038
Tiivistelmä
Fysiologisten signaalien rekisteröinti kliinisessä lääketieteessä on yhä tärkeämpää niin diagnostisten rekisteröintien kuin fysiologisten toimintojen monitoroinnissakin. Aivosähkökäyrä rekisteröinnit (EEG) ovat merkittävässä roolissa ja laajasti ja pitkään käytetty menetelmä aivojen toiminnan tutkimisessa. Sydänsähkökäyrä (EKG) on yksi suurimmista artefakteista EEG-mittauksessa, erityisesti neuromonitoroinnin aikana teho-osastolla ja leikkaussalissa, mutta myös unitutkimuksissa ja diagnostisissa monikanavarekisteröinneissä. Vaikka EKG:n häiritsevä merkitys tiedostetaan, ei EKG:n leviämisestä kaulan ja pään alueelle ole tehty kattavaa tutkimusta. Tämän diplomityön tarkoitus on tutkia EKG-signaalin leviämisestä kaulan ja pään alueelle, sekä löytää tekijöitä jotka vaikuttavat signaalin leviämiseen.
Diplomityö on jaettu kuuteen osaan. Johdannon jälkeen, kappaleessa kaksi, on kirjallisuuskatsaus sekä teoriaa EEG- ja EKG-mittauksen taustalla. Toinen kappale sisältää teoriaa myös mainittujen signaalien käsittelystä, sekä biosähköisten ilmiöiden matemaattisesta mallinnuksesta. Työn kolmas kappale käsittelee menetelmiä joita tutkimuksessa on käytetty. Kolmannessa kappaleessa, eli kokeellisessa osassa on rekisteröity EKG- ja EEG-signaaleja kolmelta testikohteelta sekä neljältä potilaalta. Tutkimukset sisältävät pään kääntöjä, sydämen lisälyöntejä, sydämen sähköisen aktiviteetin suunnan mittauksen sekä kaulan pituuden ja paksuuden mittauksen. Mainituista tutkimuksista analysoidaan eri tekijöiden vaikutusta sydämen sähköisen aktivaation leviämiseen. EKG:n sähkökenttien leviämistä kehossa myös mallinnetaan ihmiskehon realistisen matemaattisen mallin avulla. Tämän jälkeen EKG:n sähkökentät kaulalla, kasvoilla ja päälaella analysoidaan yksityiskohtaisesti käyttäen tuloksia mallinnuksesta ja mittauksista. Tulosten tarkastelu keskittyy kehon pinnalle, jättäen kehonsisäiset sähkökentät myöhempiin tutkimuksiin.
Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että EKG-signaalia voidaan rekisteröidä kaikkialta pään ja kaulan alueelta. Rekisteröidyn signaalin voimakkuus vaihtelee niin mittauspisteiden kuin henkilöidenkin välillä. Kaulan mitat, lisälyönnit sekä sydämen ja pään asennon havaitaan vaikuttavan rekisteröityyn signaaliin. Suurin potentiaalin muutos havaittiin, kun tutkittiin pään kääntöjä elektrodisijainneilla, joita käytetään anestesian syvyyden monitorointiin. Mainitusta syystä suositellaan kattavampaa tutkimusta anestesian syvyyden monitoroinnissa käytettävästä elektrodisijoittelusta sekä monitoroinnissa käytettävän signaalin sisällöstä. Tulokset antavat lisäksi ymmärtää, että vektorikardiografialla voitaisiin päätellä sydämen aiheuttaman sähkökentän voimakkaimman potentiaalialueen sijainti päälaella. Jos voimakkaimman potentiaalialueen sijainti tiedettäisiin, voitaisiin tätä tietoa käyttää kyseisen alueen välttämiseen, tai aluetta voitaisiin siirtää muualle kääntämällä potilaan päätä. Havaittiin, että sydämen sähköisen akselin suunta ja siten voimakkain potentiaalialue päässä on mahdollista määrittää myös suoraan EEG-elektrodeista, mikä mahdollistaa mittauksen tavallisessa EEG-tutkimuksessa ilman elektrodeja rintakehällä.
Diplomityö on jaettu kuuteen osaan. Johdannon jälkeen, kappaleessa kaksi, on kirjallisuuskatsaus sekä teoriaa EEG- ja EKG-mittauksen taustalla. Toinen kappale sisältää teoriaa myös mainittujen signaalien käsittelystä, sekä biosähköisten ilmiöiden matemaattisesta mallinnuksesta. Työn kolmas kappale käsittelee menetelmiä joita tutkimuksessa on käytetty. Kolmannessa kappaleessa, eli kokeellisessa osassa on rekisteröity EKG- ja EEG-signaaleja kolmelta testikohteelta sekä neljältä potilaalta. Tutkimukset sisältävät pään kääntöjä, sydämen lisälyöntejä, sydämen sähköisen aktiviteetin suunnan mittauksen sekä kaulan pituuden ja paksuuden mittauksen. Mainituista tutkimuksista analysoidaan eri tekijöiden vaikutusta sydämen sähköisen aktivaation leviämiseen. EKG:n sähkökenttien leviämistä kehossa myös mallinnetaan ihmiskehon realistisen matemaattisen mallin avulla. Tämän jälkeen EKG:n sähkökentät kaulalla, kasvoilla ja päälaella analysoidaan yksityiskohtaisesti käyttäen tuloksia mallinnuksesta ja mittauksista. Tulosten tarkastelu keskittyy kehon pinnalle, jättäen kehonsisäiset sähkökentät myöhempiin tutkimuksiin.
Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että EKG-signaalia voidaan rekisteröidä kaikkialta pään ja kaulan alueelta. Rekisteröidyn signaalin voimakkuus vaihtelee niin mittauspisteiden kuin henkilöidenkin välillä. Kaulan mitat, lisälyönnit sekä sydämen ja pään asennon havaitaan vaikuttavan rekisteröityyn signaaliin. Suurin potentiaalin muutos havaittiin, kun tutkittiin pään kääntöjä elektrodisijainneilla, joita käytetään anestesian syvyyden monitorointiin. Mainitusta syystä suositellaan kattavampaa tutkimusta anestesian syvyyden monitoroinnissa käytettävästä elektrodisijoittelusta sekä monitoroinnissa käytettävän signaalin sisällöstä. Tulokset antavat lisäksi ymmärtää, että vektorikardiografialla voitaisiin päätellä sydämen aiheuttaman sähkökentän voimakkaimman potentiaalialueen sijainti päälaella. Jos voimakkaimman potentiaalialueen sijainti tiedettäisiin, voitaisiin tätä tietoa käyttää kyseisen alueen välttämiseen, tai aluetta voitaisiin siirtää muualle kääntämällä potilaan päätä. Havaittiin, että sydämen sähköisen akselin suunta ja siten voimakkain potentiaalialue päässä on mahdollista määrittää myös suoraan EEG-elektrodeista, mikä mahdollistaa mittauksen tavallisessa EEG-tutkimuksessa ilman elektrodeja rintakehällä.